Vedetään maitoa niin lihakset kasvaa silmissä ja luusto vahvistuu.

Juuri näin, Valion suunnitelma pähkinänkuoressa.

Voi voi, jotenkin tämä argumentointi tuntuu pyörivän kehää ja sieltä omalta mukavuusalueelta on kovin vaikea päästä pois.

Tietysti ruokavalio on tärkeä osa haluttaessa kiinteytyä, se on tärkeämpi osa kuin treeni (tähän ilmeisesti viittasit urheiludieetillä).

Juokseminen, erilaiset jumpat ovat varmasti tehokkaampia tapoja kalorien kulutukseen kuin perinteinen salitreeni, jossa tehdään sarja ja sitten istutaan perseellään pari minuuttia. Mutta tällaista treeniä en missään vaiheessa ehdottanutkaan, sen tekivät aivan muut (sinä itse?). Salitreenin voi tehdä aivan toisella tavallakin, jolloin kulutus itse asiassa menee juoksutreenin ohitse. Kun siihen lisätään intervallitreenin epoc-vaikutus, joka steady state treenistä puuttuu, ero vain korostuu.

Jossain taisin sanoa, että itselläni on vuosi(kymmeni)en treenikokemus, myös salilta. Omista tuloksista sen verran, että parhaimmillani/pahimmillani painoin n. 110 kg 10%:n rasvoilla, sittemmin jonkin verran vähemmän, kun tavoitteeni muuttuivat. Olen neljällä vuosikymmenellä nostanut esim. penkistä 10*100 kg. Ei mikään kummoinen tulos, mutta jotain kuitenkin; työntävät liikkeet ovat aina olleet heikko kohtani. Ihan kiinnostuksen vuoksi olen itseäni kehittääkseni suorittanut esim. yleisurheiluvalmennuksen valmentajatutkinnon ja käynyt monissa itseäni kiinnostaneissa seminaareissa, esim viime vuonna tunnettua fysiikkavalmentajaa Martin Rooneya kuuntelemassa. Valmennuskokemustakin löytyy jonkin verran.

�,,lkää uskoko sokeasti minua. �,,lkää uskoko sokeasti lehdista/foorumeilta lukemaanne. �,,lkää uskoko sokeasti guruja. �,,lkää myöskään uskoko sokeasti omia menetelmiänne/uskomuksianne oikeiksi/parhaiksi. Kun poistaa laput silmiltä, näkee paljon paremmin.

Musta taas tuntuu, että sä et välttämättä lue ihan hirveän ajatuksella muiden kirjoituksia.

Mähän ehdotin kahden tavoitteen saavuttamiseksi eriytettyä treeniä, ja puhuin vain ja ainoastaan siitä, miten salitreeni (puhtaana salitreeninä eikä kiinteytymiseen tähtäävänä treeninä) omasta mielestä kantsii dieetillä hoitaa sen "rinnan kehittämiseksi". Jos halutaan keskittyä puhtaammin kiinteytymiseen (ja jätetään muut tavoitteet myöhemmäksi) varmaan kandee vetää esim crossfitllä. Siinä saa lihas tehdä työtä kovaakin kalorinkulutuksen pysyessä kovana. (Vastaavia metodeja on lukemattomia kuntopiiristä lähtien, ei sen tietty tarvitse olla joku kaupallisen toimijan ratkaisu.)

On tässä itse kullakin jos jonkinlaista treenitaustaa. En tiedä, mistä päättelit mun olevan fakkiutunut, mutta väärässä olet. Treenitausta on hyvinkin monipuolinen. Ja suhtaudun huvin avoimesti vähän kaikkeen. Näimme vain Matsin tilanteen aika eri tavoin.

MrMan:
Oma pointtini oli lähinnä se, että jos pidempää kokemusta treenauksesta ei ole (tai jos edellisestä aktiivitreenauskaudesta on se 10 vuotta), niin aloittelijan ei kannata lähteä kelailemaan juttuja sieltä laatikon ulkopuolelta. Siinä vaiheessa puuttuu kaikenlainen kyky arvioida treenijuttujen todellisuuspohjaa. Pian sitä heiluu käsipainot kädessä jalkaprässissä hakien jotain muscle confusionia tjsp.

Voit ihan rauhassa puhua eccoista, lapuista silmillä jne, mutta en näkisi kaiken kyseenalaistamista itseisarvona siinä vaiheessa kun sen (järkevästi) mahdollistava treenikokemus vielä puuttuu.

Se tässä kai nyt pointtini.

Voi näitä ernoiluja.

Ei tässä nyt kannata heti vetää herneitä nenään ja lähteä viestejä poistamaan. Kuvaamasi vastareaktio käsittääkseni rajoittui pääsääntöisesti siihen, että kaikki eivät olleet kanssasi samaa mieltä.

Matsille voisin omat kokemukseni jakaa. Eli taustalla on koko nuoruuden kestänyt kilpaurheiluhararstus, joka sitten loppui inttiin. Se mitä sieltä jäi mieleeni oli se, että liikunnan kautta homma kehittyy.

Mutta mutta.

Aloitin reilu vuosi sitten elämäntaparemontin, jonka seurauksena painoa on tippunut noin 20 kiloa ja vyötäröltä on lähtenyt noin 17 senttiä. Tämä ei ole lähtenyt noin kärjistetysti liikunnalla, vaan ruokavaliolla. Ja siinäkin olen ollut armelias, eli olen syönyt fiksusti viisi kertaa viikossa, käytännössä töissä syön lounaaksi salaattiapohjaisesti. Makkarat jätin pitkälti pois muutenkin ja satsasin kunnon lihaan.

Tällä tavalla ovat sentit ja kilot lähteneet tasaisesti, pari pientä repsahdustaukoa on ollut matkan varrella, mutta suunta on ollut oikea. Avainsana on ollut se, että pyrin aina vähän parempiin valintoihin.

Tämä on johtanut siihen, että liikuntaa on ollut mukavampi harrastaa ja olen nauttinut mm. säbähöntsyistä kerran viikossa. Sitten kävin crossfit-kurssin, joka oli mahtavaa. Toisin sanoen liikun nykyään ehkä sen kaksi kertaa viikossa kunnolla, en sen enempää.

Eli nuoruuteen verrattuna pelkkä liikunta ei minulle riittänyt, vaan nyt piti pistää ruokailu kuntoon, jonka jälkeen liikunta on tuonut prosessiin potkua. Kehonkoostumusanalyysin mukaan lihasmassani määrä on lisääntynyt, joten laihtumisen nettovaikutus on kai ollut suurempikin kuin pelkät lukemat antavat ymmärtää, kun elintasorasva on saanut kyytiä.

Aloitin reilu vuosi sitten elämäntaparemontin, jonka seurauksena painoa on tippunut noin 20 kiloa ja vyötäröltä on lähtenyt noin 17 senttiä. Tämä ei ole lähtenyt noin kärjistetysti liikunnalla, vaan ruokavaliolla. Ja siinäkin olen ollut armelias, eli olen syönyt fiksusti viisi kertaa viikossa, käytännössä töissä syön lounaaksi salaattiapohjaisesti. Makkarat jätin pitkälti pois muutenkin ja satsasin kunnon lihaan.

Tällä tavalla ovat sentit ja kilot lähteneet tasaisesti, pari pientä repsahdustaukoa on ollut matkan varrella, mutta suunta on ollut oikea. Avainsana on ollut se, että pyrin aina vähän parempiin valintoihin.

Olen lukenut, että parempi tapa tiputtaa painoa on vähentää syöntiä kuin lisätä liikuntaa. Monet lisäävät syömistään kun lisäävät liikuntaa, niin paino ei tipukkaan. Yksilöllistä toikin on toki.

Vähän parempiin valintoihin, se kuulostaa varsin hyvältä. En ole jättänyt riisiä, pastaa yms kokonaan pois, mutta olen vähentänyt niiden syömistä. Ylellä oli viime vuonna BBCn syömiseen ja liikuntaan liittyviä dokumentteja. Niiden mukaan pienilläkin arkiliikunnalla (käyttää portaita eikä hissiä -tyylisillä) saa aikaan yllättävän paljon.

^jop, tota tarkoitin urheiludieetillä. Kaikki kuten ennen ja lisää liikuntaa. Vaikea juuri koska nälän tunne kasvaa, ja on muutenkin ruokavalioremppaa hitaampi. Optimaaliset tulokset yleensä yhdistävät kummatkin. Se, mitä sitten miinuskaloreilla treenaa, onkin vähän hankala juttu.

^^ ja ^ Juurikin noin.

Itselläni on käynyt niin, että ne pienet valinnat tulee tehtyä, kun on päässyt oikeaan rytmiin. Kävelen portaat ennemmin kuin menen hissillä, jätän santsaamatta ja sitä rataa. Mulle arkipäivän lounas on se, mistä voin helpoiten nipistää turhat rasvat ja hiilarit pois, eikä se ole harmittanut, sillä salaattia olen vetänyt (kanaa, tonnikalaa) vatsani täyteen. Se on vaan pikkuisen paremmin kuin se, että vetäisin vatsani täyteen pastaa tai muuta hiilaria. Tämä on minulle riittänyt.

Liikunta on ollut aina mukana, mutta ei siten että se olisi pääsyy. Se on ollut hyvä buusteri ja toiseksi olen vaan lisännyt tehoja niihin harvoihin treenikertoihin, eli tässä mielessä crossfitin filosofia on tullut mukaan. Normaalia kärryajeluita (10-kuinen poika kun on) en ole laskenut liikunnaksi, se on ennemminkin hermolepoa, koska syke ei sanottavasti nouse.

Se minkä unohdin sanoa on se, että mulle hyvä mittari suunnan pitämisessä on ollut vaaka. En harmittele satoja grammoja tai kiloja, vaan seuraan trendiä. Paino kun vaihtelee, niin sitä on helppo peilata sitä vasten, että mitäpä on tullut tänään tehtyä. Yksittäiset lipsahdukset eivät jää vaivaamaan, kun tiedän seuraavana päivänä tekeväni vähän paremman valinnan.

Vedin koko nuoruuteni kovalla harjoitusohjelmalla ja se leipiinnytti jossain vaiheessa, jonka takia kilpailu-ura loppui armeijan jälkeen. Tämä itselleni armollisempi ajatusmaailma on ollut avain siihen, että minulla on säilynyt tasainen into terveellisempään elämäntapaan ja -rytmiin. Sen verran voisin kehaista ystävääni Niemisen Tuukkaa, sillä hän on mulle tämän ajatusmaailman vuosien saatossa eri yhteyksissä iskostanut. Vuosi sitten olin valmis muutokseen ja siitä se lähti.

Crossfitista sen verran, että se avasi minulle uuden maailman. Itsehän en ole koskaan ollut ns. sali-ihmisiä, vaan olen ennemmin juossut, hiihtänyt, pelannut ja tehnyt kuntopiiriä. Crossfitin kautta tutustuin mm. levytankoon ja kahvakuulaan, joilla olen sellaista pientä monipuolisuutta saanut niihin harvoihin treenikertoihin.

Dan-D:n kommenttia komppaan sen verran, että omalla kohdallani en ole koskaan nälkää nähnyt tämän elämäntapamuutoksen takia, syödä pitää jotta jaksaa.

No mä nyt satuin huomaamaan sun yv:n laitettuani sen viestin, jonka poistin heti luettuani yv:si. Ihan sama, vedit sen tason marttyyrit, etten vedä varsinaisesti mitään takaisin, kunhan kohteliaisuuttani sen poistin.

En viitsi ruveta itse kopioimaanvastaustani viestiisi.

Edit: edelleen joudun kuitenkin suosittelemaan keskustelua aidosta designista.

No niin, laitetaan sitten aloittelijan kysymys. Käyttävätkö edistyneemmät treenaajat paljon 1-jakoista ohjelmaa? Olen saanut käsityksen, että 1-jakoinen on lähinnä aloittelijoita varten: se on helppo suorittaa, voi totutella kehoaan treenaamiseen tietyillä perusliikkeillä, eikä haittaa vaikka joskus jäisikin joku treeni välistä. Lisäksi 1-jakoista varten ei yleensä tarvitse paljoa välineitä ja aikaa (siis viikossa yhteensä, yksittäinen treenihän lienee pitempi).Aloittelijan lisäksi ei tarvitse optimoida ohjelmaa niin tarkkaan, vaan joku perusohjelma toimii hyvin ja tulosta pitäisi tulla.

Ajattelua mielestäni vaivasi aloittelija-on-aloittelija-on-aloittelija -lähestyminen. Samalla mentaliteetilla aloittelevan voimanostajan, maratoonarin, pikajuoksijan ja sulkapalloilijan tulisi treenata yhteneväisellä treeniohjelmalla. Näin he eivät kuitenkaan tee. Miksi?

Esitän nyt oman ajatukseni tuon esimerkkisi kautta. Kaikkien noiden ei tulisi treenata yhteneväisellä treeniohjelmalla. Jos kuitenkin otetaan kaksi huonokuntoista tyyppiä, joilla kummallakaan ei ole kauheasti kokemusta juoksemisesta, mutta joista toinen tähtää ehkä pikajuoksuun ja toinen ultramaratoneihin, niin molemmille voi suositella ensin ihan juoksukunnon pohjaa rakentavaa ohjelmaa. Mielestäni ei järkeä lähteä pistää suoraan juoksemaan maksimipituisia lenkkejä tai räjähtäviä 50 metrin vetoja, vaan rakentaa ihan peruskuntoa. Sekä nopeutta että kestävyyttä sopivassa suhteessa. Ei sitä tarvitse hioa vuosia, mutta ihan jo pari kolme kuukautta simppeliä perusohjelmaa antaa kuvaa siitä miten kroppa reagoi rasitukseen, miten palautuu ja ennen kaikkea rakentaa sitä kokonaisvaltaista kuntopohjaa. Tuon päälle lienee jo paljon helpompi lähteä hiomaan ohjelmaa haluttuun suuntaan.

Tietysti jos käytössä on ammattivalmentaja joka voi livenä arvioida toisen kuntoa, suoritustekniikkaa jne niin tilanne muuttuu.

Ei tässä mitään hampaan koloon ole jäänyt varmaan kenellekään, mutta komppaan Dan-D:tä että aikamoisella marttyyriasenteella oltu tuossa liikkeellä. Kukaan ei hyökännyt sinua vastaan henkilökohtaisesti tai kyseenalaistanut osaamistasi, kunhan vaan esitti että aiheesta saattaa olla eriäviä mielipiteitäkin.

No niin, laitetaan sitten aloittelijan kysymys. Käyttävätkö edistyneemmät treenaajat paljon 1-jakoista ohjelmaa? Olen saanut käsityksen, että 1-jakoinen on lähinnä aloittelijoita varten: se on helppo suorittaa, voi totutella kehoaan treenaamiseen tietyillä perusliikkeillä, eikä haittaa vaikka joskus jäisikin joku treeni välistä. Lisäksi 1-jakoista varten ei yleensä tarvitse paljoa välineitä ja aikaa (siis viikossa yhteensä, yksittäinen treenihän lienee pitempi).Aloittelijan lisäksi ei tarvitse optimoida ohjelmaa niin tarkkaan, vaan joku perusohjelma toimii hyvin ja tulosta pitäisi tulla.

1-jakoinen riittää tiettyyn pisteeseen saakka, mutta rajoittaa kehitystä sen jälkeen kun ns. perusasiat, eli peruskunto ja tekniikka ovat kunnossa. Aloittelijoille suositellaan aloittelijoiden ohjelmia, koska ne tähtäävät juurikin perusasioiden kuntoon saantiin, eli pääliikkeiden oikean tekniikan oppimiseen ja riittävän peruskunnon saamiseen ilman turhia kommervenkkejä ja epäoleellisuuksia. Sitten kun perustaso on saavutettu, lihasten palautuminen mahdollistaa useamman treenikerran per viikko per lihasryhmä ja kehitys alkaa hidastumaan, on järkevää alkaa etsiä monipuolisempaa ja tehokkaampaa tapaa muokata kehoaan juuri siihen suuntaan kuin omissa tavoitteissa on. Autoanalogiathan ovat parhaita ja sopivat kaikkeen, joten käytetään sellaista. Ennen kuin lähdetään Nordschleiffelle etsimään huippuaikoja Porsche GT3:lla, on syytä lukea teoriaosuudet ja ajaa ajokortti, totutella ajoon liikenteessä Yariksella ja varmistaa että taidot riittävät julkisilla teillä ajamiseen liikennesääntöjen mukaisesti. Treenauksen aloittaminen puolikuntoisena keskittyen joihinkin tarkkoihin erityistavoitteisiin tähtäävillä overreachingillä, negatiivisilla toistoilla ja superseteillä johtavat lähinnä virheellisiin tekniikoihin ja loukkaantumisiin.

1-jakoinen, tai vaihtoehtoisesti 1½-jakoinen (kaikki lihasryhmät kerralla mutta liikkeitä vaihtaen, esim. treeni 1 penkki ja kyykky, treeni 2 vinopenkki ja mave) ovat oikein hyviä aloittelijaohjelmia. Jos jollekin käy liikaa luonteen päälle aloittaa aloittelijana aloittelijaohjelmalla, kannattaa vaikka kutsua sitä itse joksikin muuksi jotta äijämäisyys omissa silmissä ei kärsi liikaa.

Ennen kuin lähdetään Nordschleiffelle etsimään huippuaikoja Porsche GT3:lla, on syytä lukea teoriaosuudet ja ajaa ajokortti, totutella ajoon liikenteessä Yariksella ja varmistaa että taidot riittävät julkisilla teillä ajamiseen liikennesääntöjen mukaisesti.

Ajokortilla tai julkisilla teillä ajamisella ei ole mitään tekemistä rata-ajon kanssa. On monia huippulahjakkaita autourheilijoita joilla ei vielä iästään johtuen ole ajokorttia eivätkä ole koskaan ajaneet julkisilla teillä.

^ way to get the point, bro...

Farmerilta muutama jäätävä kommentti viime aikoina