Nykyään vannon enemmän tehon nimiin, eli pyrin pitämään treenit voimaannuttavina, eli että eivät vie päivän energiaa. Tämän takia olen suosinut aamulenkkejä, jolloin on virtaa, lihakset ovat levänneitä ja saan koneen hyvin käyntiin heti aamusta. Lenkki kestää 30-45 minuuttia ja se on vaihtelevavauhtinen, jolloin saan syketason nousemaan. Lopun vedän aina niin lujaa kuin pystyn, jotta karstat lähtevät liikenteeseen. Vartti treenin jälkeen on monesti paha olo, mutta kun se taittuu niin sitten tunne on mahtava ja kantaa pitkälle iltapäivään.
Juu. Juoksen silloin tällöin lenkin, ihan jonkin kumman henkisen "tarkastuksen" takia. 10km pitää mennä kolmeen varttiin ilman, että on millään tavalla paha olo, ilman että syke nousee häiritsevästi ja etteikö pystyisi vielä rypistämään ajasta pois, jos kakara-ajan hampaat irvessä -meno houkuttaisi yhtään. N. kerran kahdessa viikossa moinen - ja onnistuu. Melkein on olo, että voisi jutella tuolla vauhdilla koko matkan ilman isompia ongelmia.
Normaalitreenini on kamppailulajipohjaista, kehon painolla toimivaa ja monipuolista. Sen jälkeen tulee lähinnä olo siitä, että keho on sopivasti rasitettu, liikeradat ovat auki ja että jokainen juttu lähtee siten, miten pitääkin.
Kerran viikossa sitten totean kavereiden kanssa (eri lajeista), että lähtee, miten pitääkin. Kaikilla väh. 20v tausta - koska mukaan ei mahdu niitä, joiden pitää saada joku typerä sulka hattuunsa. Kaikki meistä ovat olleet sellaisia, on hyvä vääntää siten, että voitto ja häviö kuitataan oppina. Uudet mukaan jonkun tuomana, mistään avoimesta setistä ei ole kyse.
On oikeasti kivaa treenata jotain, jonka lopullisella "täydellisesti" hallitsemisella ei ole väliä ja jota ei tarvitse opetella pidemmälle. Ja jossa silti on tarpeeksi varianssia siihen, että sitä voi vain tehdä ja nauttia.
Ylläpitoa.