Herrasmies ja fyysinen kunto

[Porfirio Rubirosa]

Tumppi, sinun fysiikkaa ja tavoitteitasi tuntematta tiputtaisin ohjelmastasi 1. ja 4. päivän lihaskuntoharjoittelun. Kuulostaa oudolta, että olet vuoden harjoitellut kyseisellä ohjelmalla ilman ylikuntoa. Ilmeisesti kehitystä on tullut? Kuulisin myös mielelläni, miten esimerkiksi leuanvetotuloksesi on kehittynyt vuoden aikana lähtötilanteestasi tuolla kyseisellä ohjelmalla?

Toisena ongelmakohtana pidän lihasepätasapainon muodustumista kyseisillä harjoitusmenetelmillä. Et voi rasittaa ylävartalon työntäviä lihaksia samalla vastuksella kuin vetäviä (esim. leuanveto vs. peruspunnerrus tai pystypunnerrus kahvakuulalla). Joten suosittelen kuntosalia ja levytankoa. Ohjelmaksi vaikka koko vartalon läpikäyvä 1-jakoinen kolme kertaa viikossa.

1.tyontävä (punnerrusliikkeet esim. penkkipunnerrus, pystypunnerrus), vetävä(vetävät liikket esim. leuanveto, kulmasoutu), takakyykky
2.lepo
3.työntävä, vetävä, maastaveto
4.lepo
5.työntävä, vetävä, takakyykky
6.lepo
7.lepo

[Tumppi$]

Arska: Olen kateellinen sinulle. :) Nimittäin itse olen läpipaskon vastakohta, eli kaikki tarttuu meikäläiseen, ellen tee töitä asian eteen.. Heh!




Voland: Yritän vielä kehittää kuntoani/fysiikkaani, en vain ylläpitää.. Heh! No ei vaan, ei ollut tarkoitus viisastella..
Ja kyllä, treenikertojen määrä on iso, mutta huomaa, että treenit ovat hyvin lyhyitä.. Tunti on ehdoton maksimi. Lihaskuntotreenit vain rapiat puolituntisia (tuo 40-50 minuuttia sisältää myös alkulämmittelyn). Eli ihan tietoisesti treenikertojen määrä on iso, jotta voin pitää harjoitukset lyhyinä ja terävän sähäkköinä. Tietyin ehdoin ihminen palautuu nopeammin kahdesta lyhyestä kuin yhdestä pitkästä harjoituksesta.
Lisäksi, jos minulta jää syystä tai toisesta joku noista harjoituksista väliin, niin silti harjoitusmäärä kokonaisuudessaan ei romahda niin totaalisesti kuin jos treenaisin harvemmin mutta pidemmän aikaa kerrallaan.
Lisäksi vältän treenaamista uupumukseen asti.. Eli en yritä imeä kaikkia mehuja pois.. Esim. lihaskuntotreeneissä jätän sarjoissa hieman pelivaraa, eli en tee niitä aivan viimeiseen saakka... Esim. leuanvedossa jätän 1-2 toistoa varastoon per jokainen sarja.. Ja tämä puolestaan mahdollistaa tekemään isomman kokonaistyömäärän lyhyemmässä ajassa, koska palautuminen sarjojen välillä on suht' nopeaa kun ei ole tehnyt sarjoja aivan loppuun asti, vaan on jättänyt sen 1-2 toistoa varastoon..

Ja sitäpaitsi loppuun asti tehdyt sarjat kuormittavat hermostoa valtavasti, joten myös siitä syystä vältän tekemistä aivan "piippuun" asti.

Eli nuo ovat siis eväät ja perustelut siihen, miksi harjoittelen usein.. Eli lyhykäisyydessään kuvio toimii näin; useasti ja tehokkaasti, mutta vähän kerrallaan ja järkevästi..

[Tumppi$]

Tumppi, sinun fysiikkaa ja tavoitteitasi tuntematta tiputtaisin ohjelmastasi 1. ja 4. päivän lihaskuntoharjoittelun. Kuulostaa oudolta, että olet vuoden harjoitellut kyseisellä ohjelmalla ilman ylikuntoa. Ilmeisesti kehitystä on tullut? Kuulisin myös mielelläni, miten esimerkiksi leuanvetotuloksesi on kehittynyt vuoden aikana lähtötilanteestasi tuolla kyseisellä ohjelmalla?

Toisena ongelmakohtana pidän lihasepätasapainon muodustumista kyseisillä harjoitusmenetelmillä. Et voi rasittaa ylävartalon työntäviä lihaksia samalla vastuksella kuin vetäviä (esim. leuanveto vs. peruspunnerrus tai pystypunnerrus kahvakuulalla). Joten suosittelen kuntosalia ja levytankoa. Ohjelmaksi vaikka koko vartalon läpikäyvä 1-jakoinen kolme kertaa viikossa.

1.tyontävä (punnerrusliikkeet esim. penkkipunnerrus, pystypunnerrus), vetävä(vetävät liikket esim. leuanveto, kulmasoutu), takakyykky
2.lepo
3.työntävä, vetävä, maastaveto
4.lepo
5.työntävä, vetävä, takakyykky
6.lepo
7.lepo

1234: Hyviä ja tärkeitä huomioita.. Mutta en ole unohtanut noita asioita.. Eli ylikunnon olen välttänyt pitämällä harjoitukset lyhyinä, sekä vältän sarjojen aivan loppuun asti tekemistä.. Lisäksi lihaskuntoharjoitukseni ovat priorisoituja.. Eli painotan eri asioita eri kertoina.
Lisäksi en ruoski tiettyä lihasryhmää kerralla vaan käytän alakroppa-yläkroppa jakoa harjoituksissani. esim. maanantai; alakroppa, tiistai; yläkroppa, torstai; alakroppa, perjantai; yläkroppa...

Ja tuohon lihasepätasapainon välttämiseen minulla on myös konstini... Eli muuntelen paljon suorituskulmia jolloin saan lisävastusta, tämän lisäksi käytän muunmuassa sitkeitä vetokumeja, joilla saan todella paljon lisäpainoa/lisävastusta liikkeisiin.. Siis hyödynnän paljon erilaisia tekniikoita ja apuvälineitä, jotta saan suhteessa samanlaista vastusta eri liikkeisiin...
Esimerkkinä voin kertoa että ihan tavalliset etunojapunnerrukset alkavat olla melkoisen raskaita 15kg:n hiekkasäkki selässä ja sitkeä vetokumi pingoitettuna yli hartioiden ja kun vielä suorituskulmaa on muutettu siten, että joudut tekemään noin 10 cm pidemmän liikeradan kuin normaalisti...

[Petuski]

Uhraan paljon aikaa kuntoilulle, sillä nautin siitä täysin sydämin. Raskaiden rautojen kolistelu salilla tai pitkien matkojen juokseminen vaan on jostain syystä mukavaa puuhaa. Ehkä nautin harjoitteista siksi, että silloin saan olla yksin, eikä muita ihmisiä tarvitse sietää.

    En tiedä mitään rentouttavampaa kuin pitkä juoksu- tai hiihtolenkki. Siinä ajatukset selkeytyvät kummasti. Itsekin olen aktiivinen liikkuja ja olen oikeastaan keskittynyt kestävyysurheiluun, juoksu kesällä ja hiihtoa tai uintia talvella. Välillä tulee kuntosalillakin rehkittyä, mutta nautin enemmän pitkäkestoisista harjoituksista.
   Tärkeää tyylikkään pukeutumisen lisäksi on,  kuinka henkilö kantaa itseään ja vaatteittaan. Vaikka vaatteet istuisivat täydellisesti mutta henkilön ryhti on kuin Tuomiojalla eduskunnan täysistunnossa, niin tyylikkyys laskee huomattavasti.

[DandyAndy]

Mä voisin mieluusti lähteä kokeilemaan boulderointia. Tuota voi harrastaa ainakin Boulderkeskuksessa. Boulderointihan on siis seinäkiipeilyä ilman köysiä ja hieman matalammilla seinillä. Turvavälineenä on patja.

[Calle]

Kiipeily on hieno laji, tosin Suomi on aika ankea paikka kiipeilijälle. Siirtolohkareita täällä tosin on runsain mitoin, mutta tuo boulderointihan on hieman kuin onania haaremissa. Boulderointi on myös hyvä tapa loukata sormensa, nilkkansa, polvensa jne. Jotta kehitystä tapahtuisi pitäisi oikeastaan kiivetä vähintään 2 kertaa viikossa. Tosin laji on niin addiktiivinen että alottelijoilla nuo etenkin sormien rasitusvammat ja jännetuppitulehdukset ovat aika tavallisia. Asiaa mutkistaa se että jänteet vahvistuvat paljon hitaammin kuin lihakset. Oma kiipeilyharrastus alkoi vuonna 1998, välillä harrastin todella aktiivisesti. Sittemmin lapset, työkiireet ja kaverien elämäntilanteet ovat vaikeuttaneet lajin harrastamista.

[DandyAndy]

Kiipeily on kyllä kuningaslaji, kunnioitan kaikkia jotka sitä harrastavat. Kiipeily ihan lihaskunnon kannalta tarkasteltuna on vallan mahtavaa treeniä, ellei halua salilla vääntää.

Tämä lihaskuntoulottuvuus minua nimenomaan kiipeilyssä kiinnostaa.

[Calle]

Calle:
Vähän samansuuntaisen käsityksen itsekin olen saanut, että loppupeleissä kuitenkin sinne seinälle (tai siis kalliolle) kannattaa kiivetä, koska boulderoinnissa ei pääse korkean paikan kammoakaan juuri fiilistelemään ja muutenkin vähän vaisuksi tuppaa jäämään. Ja ulkomaillakin olisi varmaan siistiä käydä joskus kiipeilemässä. Eiköhän jo euroopasta löytyisi aika upeita kallioita. Mites, oletko helsingissä päin harrastanut vaiko jossain muualla?

Lähinnä mietin et jos nyt boulderoinnilla aloittamisen jälkeen johonkin seuraan liittyisi (olettaen et nyt ylipäätään innostuu), mut ei mitään tietoa et miten helsingin seudulla edullisimmin pääsee seinälle jne (kun rahaa nyt ei varsinkaan ens keväänä kauheasti ylimääräistä ole).

Boulderoinnista: Kyllä tuossa boulderoinnissa adrenaliinia piisaa, ajatus tippumisesta 5-6 metristä ohuelle patjalle tuppaa nostamaan sykettä. Lajin repivyys ja loukkaantumisriskit ovat rajoittaneet omaa kiinnostusta. Youtube on pullollaan kuumottavia videoita.

Kiipeilyseurat: Edullisin vaihtoehto harrastaa taitaa olla liittyminen Suomen Alppikerhoon. Heillä on vuoroja eri puolilla stadia. Toinen vaihtoehto on Tapanilan Erä. Toiminta keskittyy Tapanilan halliin. Suosittelen aloittelijalle seuraan liittymista koska sitä kautta löytyy samanhenkistä porukkaa kesän kallioille.

Oma harrastus: Eniten on tullut käytyä parin tunnin säteellä stadista. Coloradossa jossa asuin 6kk tuli tietenkin kiipeiltyä. Lisäksi Norja, Sveitsi ,Ranska, Italia ja Espanja ovat olleet kiipeilymatkojen kohteina. Kymmenessä vuodessa ehtii kiertää paikan jos toisenkin. Europassa on runsaasti erittäin hienoja mestoja kiipeilylle. Esim: Gorge de Verdon Provencessa on ällistyttävä.

[DandyAndy]

Kestävyys on herrasmiehelle keskeinen fyysinen ominaisuus ja siitäpä syystä päätimme allekirjoittaneen ja foorumiitti ttj:n kanssa perustaa Keikarin puolimaratonkerhon. Kerhoon liittyminen on yksinkertaista. Menet osoitteeseen http://www.hcr.fi/ ja klikkaat sieltä kohtaa ilmoittautuminen. Syötät ilmoittautumislomakkeelle omat tietosi ja seuraksi merkkaat: Keikari. Tämän jälkeen suoritat osallistumismaksun 40 euroa (luottokortilla tai pankkitunnuksilla). Näin olet mukana toukokuun 8. päivä juostavassa Helsinki City Run juoksutapahtumassa ja varmistat juoksusi tapahtuvan tyylikkäässä seurassa.

Ennen toukokuuta voisi harkita vaikkapa jotain yhteislenkkejäkin kunhan kelit tuosta hieman paranevat.

[ttj]

Masinoinpa tämän threadin taas ylös... Eli, lähtekäähän kaikki mukaan juoksentelemaan! Itse pistin ilmoittautumiseni juuri sisään tavoiteajalla 2h00m, mikäli joku sattuu eksymään samaan lähtöryhmään. Tyylikkäästä seurasta en tiedä, mutta lupaan vetää tiukat juoksutrikoot tapahtuman kunniaksi jalkaan.

[AlecLewain]

Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.

[DandyAndy]

Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.

Melko monotoniselta touhulta tuo kyllä tuntuu.. Voisi kuvitella, että on myös nivelet aika kovassa rasituksessa. Itse olen joskus juossut ratakympin kuntotestimielessä ja sekin oli ihan tarpeeksi yksitoikkoista. Ei muuta kuin mukaan vaan tuonne HCR:n. Reitti on kaunis joskin melko ruuhkainen, koska osallistujia on runsaasti. Yleensä tuolla on ollut ihan hyvä fiilis ja on mukava juosta (tai hölkätä, joka kuvaa enemmän meikäläisen etenemistä) yleisön kannustaessa.

[Gaffer]

Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.

Huhhuh! Ja vieläpä muutaman kerran... ei ymmärrä. :-)

Itselleni riitti pari kesää sitten juostu 20 km juoksuradalla (50 kierrosta) ja yhtäältä tuntui ettei tätä alita mieluisuudessa enää mikään, mutta toisaalta niinkin realistisen ja yksinkertaisen haasteen asettaminen kuin 50 ratakierrosta tuntui paljon motivoivammalta kuin pitkä ja epämääräinen juoksulenkki. Aikaa "lystiin" meni 1h 37 min.

[Calle]

Juoksemaan en lähde kun polvi ei kestä mutta jos saisimme kokoon kirkkoveneellisen porukkaa voisin lähteä mukaan Sulkavan soutuun.

[AlecLewain]

^ Kaikilla solmio kaulassa vai knalli päässä? Kirkkovenesoutuun voisin kyllä lähteäkin. Suurin haaste muodostuu siitä, ettemme pysty harjoittelemaan kertaakaan yhdessä ennen suoritusta. Se aiheuttaa ongelmia. Olen kerran kiertänyt Sulkavan lenkin ollessani kovemmassa kunnossa ja ei se silloinkaan helppo lenkki ollut. Epäilen äkkiseltään, että reissu olisi liian kova pala purtavaksi. Hyvä idea kuitenkin.