Tästä aihepiiristähän on siellä ja täällä kirjoiteltukin, Paljakka Handmade on saanut huomiota blogissa, ja foorumin puolella jonkin verran esim Boots Factoryn työkenkähenkiset tuotokse. Näköjään heiltä myös karskihko cap toe oxford löytyy nykyään https://bootfactory.fi/2872/cobra-lax-kavelykenka-ruskea (kärjen malli näyttää minun silmiini siltä, kuin siihen olisi tarvinnut mahduttaa rautakuppi...)
Löysinpä kuitenkin pari valmistajaa, joista ei löytynyt mainintaa. Näistä etenkin kiinnostaisi kuulla tuntojanne
Ensinnäkin Suomen Mittajalkine oy, http://mittajalkine.fi/ nimen takana sama Simo Nousiainen joka taannoin teki muuan kansanedustajalle melkoisen kohun täälläkin herättäneet popot linnan juhliin. Tässä juttua tekijämiehestä http://yle.fi/uutiset/3-7055490
Sitten vielä tällainen pulju, jonka tuotokset nyt enimmäkseen eivät juuri ehkä keikarilaisia kosketa, mutta luulenpa että eräillä olisi sananen sanottavana mm. nahan ja  työn laadusta http://kenkapajapihka.fi/category/kengat/ Tarjoavat myös mittatilauspalvelua

Kertokaapa toki, jos muita tiedätte, kuulemma viimeisen kymmenen vuoden aikana lopettanut pari vanhempaa toimijaa?

Käsintehtyjä kenkiä näyttäisivät aloituksessa mainittujen yritysten lisäksi tarjoavan tällä hetkellä ainakin Haraldin Kenkä, Jalke Oy ja Sulokas sekä jotkut suutarit, kuten Amurin suutari Tampereella tai allekirjoittanut itse (Jalkinevalmistaja Järvenpää).

Yksikään näistä mainituista tekijöistä tuskin täyttää foorumilaisten kriteerejä (ml. oma työjälkeni). Näkisin tälle olevan monta syytä.

Vaikka käsityömäisen kengänteon puolelle on noussut viime vuosina monia uusia tekijöitä, näyttää kuitenkin siltä, että lahjakkaimmat tekijät lähtevät jo opiskeluvaiheessa ulkomaille harjoitteluun ja jäävät sinne. Tätä en ihmettele yhtään, koska ensinnäkin alan koulutus on meillä vähintäänkin heikkoa ja painottuu enemmän teolliseen valmistukseen sekä muotoiluun. Perinteinen mestari-oppipoika-kulttuuri on hävinnyt alalta täysin teollistumisen myötä.
Käytännössä Suomessa on siis mahdotonta oppia tekemään jalkineita käsin samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa tai Englannissa. Mestarin paperit voi meillä saada pelkän kirjallisen työn tekemällä - siis ilman ainuttakaan näytettä osaamisestaan.

Lisäksi käsintehtyjen kenkien markkinat ovat pienet. Kysynnän vähäisyyden vuoksi tekijöiden käsityötaito ei pääse kehittymään varsinaisen tekemisen myötä. Ja koska alalla on vain vähän kilpailua, työjälkeen ei välttämättä panosteta samalla tavalla kuin muualla.

Kaiken edeltävän huomioiden ei ole mikään ihme, että kenkäharrastajat tilaavat jalkineensa mieluummin Suomen ulkopuolelta.

Suosittelen kotimaisille valmistajille - ihan ilman sarvia ja hampaita - opintomatkoja ulkomaille. Ruotsissa erittäin hyvää oppia tarjoaa (varmasti pyydettäessä aihekurssimuotoisesti) Janne Melkersson ja kauemmas mennessä Marcell Mrsan on eräs maailman parhaista - ellei paras - jalkineentekokouluttajista. Myös muutama mestari on keskusteltaessa ilmaissut, että ottaa mieluusti oppilaita jos vain suositellaan, mutta että asenteen pitää olla nöyrä ja kunnossa.

Keskustelin syksyllä Lobbilla uran luoneen leidin kanssa (nyt toisaalla). Hän piti Lobbille aikautunutta suomalaista todella hyvänä, mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ollut aivan varma, oliko taustana olleesta koulutuksesta lopulta hyötyä vai haittaa - Lobbilla oli pitänyt opettaa kaikki uudelleen työvälineiden huollosta alkaen. Hän epäilikin, että ainoa etu on siinä, että reunostamisen ajatus on tuttu ja että "they know that shoes are often made from leather". Pääsen toivottavasti tekemään jossain vaihessa parin itselleni hänen valvonnassaan, joten tämä ajatus selvinnee - kenties hieman röyhkeästi uskon, että työnjälki on jo pelkästään ohjaajan tason, ompelutaustani ja pedanttisuuteni vuoksi vähintään parhaiden kotimaisten tekijöiden tasolla (tämä ei kuitenkaan ole kehu).

Eli suuria kehuja ei tule. Tämä valitettavasti näkyy kovin usein etenkin muotokielessä - perinteisten mallien harmonisia suhteita ei opeteta, joten seurauksena on kaikenlaisia frankensteinejä - ja työnjäljessä, joka on osaltaan seurausta työkalujen käytön epävarmuudesta ja huonosti huolletuista työkaluista. Hinta on käytännössä törkeä laadun ollessa halpareunoskenkiä alempana, puhumattakaan mestareista tai edes tehdasmittatyöstä.

Olisi todella mukavaa jonakin päivänä käyttää kotimaisia, omaan jalkaan tehtyjä jalkineita, joista ei tarvitsisi sanoa niiden olevan hyvät suomalaisiksi vaan että ne olisivat hyvät ilman loiventeluja. Tämä vaatisi kotimaisilta tekijöiltä panostusta (koulutus ei ole panostus, ellei sitä jatka itse) ja huomattavaa määrää oppimishalua. Tällä hetkellä, valitettavasti, kohdistan tilaukseni eurooppalaisille mestareille laatu-, tyyli- ja materiaalisyistä.

Boot Factory valmistaa nykyään tällaisia:





https://www.bootfactory.fi/12231/pekka-lahti-collection-tan-kavelykengat/

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Listasta uupuu ainakin Paljakka, josta on juttua Keikarin arkistossa. Siis www.paljakkahandmade.com.

Boot Factory valmistaa nykyään tällaisia:

No nyt!

Se boot factoryn red wings -hommage oli jo askel oikeaan suuntaan, nyt mennään asken pidemmälle.

Päädyin tauon jälkeen taas tekemään katselmusta aiheesta.

Kauppalehti mainostaa: "Suomi on kenkätaiturien maa" - liekö näin? https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/750ae2ce-3c57-3e2a-828d-6c38501cbad6

Perinnettä on ainakin ollut: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus

Palatakseni keskusteluun, Pekka Lahti Boot Factoryllä tosiaan ihan asiallisen näköisiä brogue-kenkiä, mutta kaikki mallit eivät aivan vakuuta. Lahden kengät muuten Blake Rapid-rakenteisia.

Cobra Oxfordin mittasuhteet ovat vähintään mielenkiintoiset


Onko tämän sinne tänne vikuroivan ompeleen tarkoitus olla esimerkki hyvästä työnjäljestä?


Kohotetulla kärjellään Cobra Lax - derby taas luo assosiaation pellekenkiin


Haraldin kengän mittatilaustöissä tökkii eniten lastien pullea muoto, liekö asiakkaan toivomusta?





Löytyypä sieltä tällainenkin silmänilo, suomalaisen kenkädesignin perinteiden huipentuma?


Mairittelevampaa jälkeä


Soleus Proteor valmistaa ortopedisiä jalkineita. Tästä videosta voi itse kukin tehdä oman arvioinsa niiden muista meriiteistä. https://youtu.be/e1NknSsrc44
Tyylikkyys ei ole Erikoissuutareidenkaan kengissä varsinainen ykkösprioriteetti http://www.erikoissuutarit.fi/yksilolliset-ortopediset-jalkineet/

Mittajalkineen työnjälkeä


Sittenhän on myös tämä vähän tuoreempi Saint Vacant


Villinä korttina tamperelainen Pihka järjestää päivän kestäviä kengäntekokursseja, jossa osallistujat voivat valmistaa itselleen jalkineet... menisitkö ? https://www.pihkacollection.fi/verkkokauppa/kurssit/kenkakurssi-la-19-10/

Toivon kehittävää keskustelua aiheen ympäriltä

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Juu, eipä tuo lestien muotoilu ole taidokasta Suomessa. Vaan jos ei opeteta sirompaa, eikä asiakas osaa vaatia sirompaa, sitä ei tule.

Otso Mäensivu valmisti oikein hienoja tilauskenkiä naisille Helsingissä, mutta ilmeisesti kysyntää ei ollut, sillä hän lopetti yrityksen ja siirtyi oopperaan kenkämaakariksi.

Kare, jonka sukunimi ei nyt tule mieleen, teki hienoja ja siroja popoja Laivurinkadulla, mutta selkänsä ei kestänyt enää istumista. Lopetti yrityksen.

Saisikohan tässä listatuilta toimijoilta keltään asiallisen näköistä kenkää jos näyttämällä tarpeeksi mallikuvia ja ohjeita siromman lestin tekemiseksi?

Liekö kysymys siitä, mihin ollaan totuttu? Monella taholla elää myytti siitä että sisäpohjan tulisi olla koko jalkapöydän levyinen, joka oikeastaan aikaansaa sen ettei jalkaholville ole tukea. Kun kenkä on "waist" - alueelta liian leveä, kärki täytyy jättää tylpäksi ettei jalka liu'u liian pitkälle, varpaat puserru kärkeen ja kantapää ala lipsua?

Ja tietysti tottumuksiin perustunee estetiikkakin, ainakin kotikunnan paikallisessa on näille hyvät markkinat

[Kare]

- - -
Kare, jonka sukunimi ei nyt tule mieleen, teki hienoja ja siroja popoja Laivurinkadulla, mutta selkänsä ei kestänyt enää istumista. Lopetti yrityksen.

Länsivuori, jos sillä on merkitystä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Saisikohan tässä listatuilta toimijoilta keltään asiallisen näköistä kenkää jos näyttämällä tarpeeksi mallikuvia ja ohjeita siromman lestin tekemiseksi?

Uskallatko toimia yli tuhannen euron harjoituksena kengäntekijälle? Tämä se suurin kysymys on.

Helpoimmalla pääsee, jos onnistuu löytämään tekijän, jonka aiempien parien muotoilu ja mittasuhteet miellyttävät. Tämä on tärkeintä, istuvuus selviää vasta lopuksi.

4 paria Boot Factoryn kenkiä on ja istuvuus sekä mukavuus on hyvä, jopa erinomainen. Bootseja näistä ei ole yhdetkään.

Mutta onhan nuo perus suomalaisuutta olemalla enemmän käytännön läheisiä ja tehty korostetusti järeiksi kestämään isältä pojalle.

Näille itsellä löytyy esteettisessäkin mielessä käyttö.


Varmasti suomalaisten käytännön lähtöisyys on pitänyt estetiikan poissa vaikka esteettisesti ja hyvin tehty on paljon parempi tukielimille jne. Mutta enimmäkseen jopa korostuneesti pidetään lenkkareita suorien housujen kanssa, jos joutuu kävellä enemmän kuin ulko-ovelta autolle.

Harmittavasti tuota Kauppalehden artikkelia ei pääse lukemaan.