Auktoriteetteja ovat esim. poliisi, upseeri, portsari, tuomari, opettaja ja esim. lentäjä ja kapteeni kulkupeleissään. Pukumies on vaan pelkkä pukumies ja ns. samaa sakkia loppujen farkku- ym. jannujen kanssa. Eikä siinä todellakaan ole mitään huonoa. Pukumies kuitenkin on samaa "karjaa" jota viedään "kuin litran mittaa" kun pelipaikalle saapuu ulkoisin tunnusmerkein merkitty auktoriteettihahmo. Se on se univormu tai työasu, ei siis mikään kuvainnollinen univormu eli puku, vaan univormu sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitten loput tekee niin kuin heitä käsketään, mukaanlukien pukumiehet, cowboyt, rebelit, farkkujannut ja alastomat. Jo pelkkä keltainen heijastinliivi riittää yleensä antamaan "turvallisuuden tunteen" poikkeavassa tilanteessa. Suurin osa tekee täsmälleen niin kuin määrätietoinen heijastinliivissä ohjeita antava henkilö sanoo. Voittaa puvun anytime.
Tuskin mikään on muuten ärsyttävämpää kuin pelipaikalla muille selittävä, kaikkitietävä ja lujasti itseensä uskova "pukumies" joka aikoo "ottaa tilanteen haltuuunsa" esim. vankalla "yleisellä johtamis-, organisointi- ja elämänkokemuksella". Ihminen jonka päätehtävä on myydä jotain saadakseen siitä rahallista etua ei ole edes auttavasti auktoriteettiasemassa "kun tilanne on päällä". Paitsi tietysti jos se tilanne tarkoittaa Power Point-shown vetämistä.
Auktoriteettiasema voi olla tilannesidonnainen tai henkilökohtainen. Mikään listaamistasi auktoriteeteista ei ole toista kummempi vaikka sitten ravintolan jonossa (paitsi portsari, jonka kaveri on ovella), pankissa asuntolainahakemusta tehdessä tai terveyskeskuksen vastaanotolla. Pukumies - termi jota vihaan - saattaa olla auktoriteetti kotikentällään. Esimerkiksi asiantuntijatehtävissä toimiva saattaa todellakin olla asiakkaaseena nähden auktoriteettiasemassa tietäessään alasta yleensä ja aiheesta erityisesti asiakastaan enemmän.
Sitten on toki niitä henkilöitä, jotka ottavat näennäisesti tilanteen kuin tilanteen aidosti haltuun. Näitä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan karismaattisia tyyppejä löytyy vähän sieltä ja täältä toimialasta ja mahdollisesta univormusta riippumatta.
Pukumiesten - voi taivas että todella vihaan tuota termiä - keskuudessa esiintyy jonkin verran virhekäsityksiä siitä, kumpaan ryhmään kuulutaan. Asiakkaita narusta viemään tottunut tyyppi saattaa olla siviilissä rasittava öykkäri, joka pitää itseään maailman napana tilanteessa kuin tilanteessa kuvitellen olevansa henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaa mahtava alfauros - ugh - vaikka onkin itse asiassa vain asemansa takia ollut auktoriteetti. Tietyn pukumiehen stereotypian habitukseen tuntuu kuuluvan sellainen näkyvä halu olla tilanteen kuin tilanteen herrana ja hidalgona. Tämä tyyppi ihailee vastaavia ominaisuuksia muissa miehissä ja näkee itsensä samassa asemassa, dynaamisena tyyppinä joka saa asioita tapahtumaan. Hän pitää itseään suurenmoisena ja käyttäytyy sen mukaisesti: usein huonosti. Tämä on se klassinen "oks tukka hyvin näkyyks kello" -tapaus.
Puku itsessään ei luo kenellekään auktoriteettia, mutta se toimii tietyissä tilanteissa univormuna. Se on osa kokonaisuutta, ja sen puuttumisen merkitys olisi usein suurempi kuin sen päälläolo. Juristi ilman pukua on vähän kuin lääkäri ilman valkoista takkia. Kun liikutaan liike-elämässä tietyllä tasolla, kaikilla osapuolilla on sama univormu päällä. Auktoriteetin, jos sellaista haluaa, saa tällöin pukumieskin (vastenmielistä, todella vastenmielistä...) hakea jostain muualta.
Tyylikkäin auktoriteetti on vähäeleistä, hillittyä ja rauhallista. Se huokuu karismaa ja tulee kuulluksi ilman itsensä esille tuomista. Öykkäröivä tapaus tyypillisesti "saapuu paikalle ja ottaa tilanteen haltuun." Sitä sitten ei jaksa kuunnella tai katsella kukaan.
Näin omien kokemusteni pohjalta.