Onkos muuten kenellekään muulle foorumilaiselle käynyt samoin kuin meikäläiselle, että "kovan" alun jälkeen on ottanutkin tietoisen "takapakin" pukeutumisessaan?
Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin.. Eli en missään nimessä väitä, etteikö foorumista ole ollut hyötyä tai ettenkö olisi mitään hankintoja tehnyt foorumin avulla.. Voidaan siis todeta, että ainoat "keikarilaisen ulkoiset tunnusmerkit" näkyvät meikäläisessä tällä hetkellä vain hieman keskivertoa parempana vaatteiden istuvuutena ja parantuneena laatuna. Vaatteet ja asusteet sinänsä ovat hyvinkin arkisia.
Edelleen, kaikesta huolimatta, tämä on kuitenkin niitä harvoja foorumeita, joita jaksaa lähes päivittäin lueskella. Mutta "pukumiestä" minusta ei vain toistaiseksi ole tullut, vaikka en sellaisen käyttöä missään nimessä karsastakaan ja tietämys niistä+etiketistä on tänä päivänä aivan jotain muuta kuin ennen aikaa keikarin.
Huom. Lainausta on pätkitty ilman merkitsemistä, tekstistä on poimittu tärkeimmät pointit omalta kannaltani.
Olen nyt lukenut Tumpin kirjoituksen sanasta sanaan viisi kertaa sen jälkeen kun hän sen postasi. Allekirjoitan tämän täysin. En ole ostanut yhtään pukua tai pukupaitaa Keikari-historiani aikana, ne kaikki ovat kyllä kaikki käyneet hyvällä korjausompelijalla. Pari yksiväristä taskuliinaa sen ainoan valkoisen kaveriksi on kyllä hommattu. Päällystakit ostan selvästi paremmalla istuvuudella (lue: kokoa pienempänä) kuin mitä aiemmin olen sovittanut ja hyväksi luullut. Samoin on käynyt kenkien kanssa, halpoja mustia roskiin ja laadukkaampaa ruskeaa tilalle, jotta musta jäisi formaalimpaan käyttöön.
En myöskään tiennyt olevani päivittäisessä tyylissäni ivyn kannattaja, tämän hienon seikan olen pystynyt tajuamaan vain seuraamalla Keikaria. Mitä sitten? No sitä, että nyt on huomattavasti helpompi etsiä uusia klassisia, mahdollisesti paremmin aikaa ja silmää kestäviä vaatekappaleita kaappiin ja pidettäväksi, kun taas niitä käyttämättömiä kamoja syynää tarkemmalla silmällä, pistää pussiin ja UFFin laatikkoon.
Pukumiestä ei minustakaan ole tullut, eikä nykyisellään ole tarvetta. Mutta kun tilaisuus tulee juhlien tai työtehtävien muodossa, olen siihenkin valmis.