Voisin kai itsekkin tähän ketjuun jotain raaputella:
Kiinnostukseni klassista tyyliä kohtaan varmaan lähti siitä, että se vaikutti paremmalta kuin mikään aikaisemmin näkemäni tyyli. Ja toisaalta koska minussa on varusteurheilijan (a.k.a kamarunkkarin) vikaa ja tykkään laadukkaista asioista, joten.. Ehkäpä myös se vaikutti, etten ollut aiemmin tuntenut kiinnostusta ulkonäköäni kohtaan, koska minut on kasvatettu ympäristössä, jossa vaatteilla ei jumankauta koreilla. Villen tekstin inspiroimana alkoi matkani, joka toivon mukaan jatkuu hautaan asti. Klassisessa tyylissä on myös se kivaa, että voi pukeutua kaikissa tilanteissa oman tyylinsä mukaisesti ja olla silti tyylikäs.
Kuten Manu sanoikin pidän siitä, että erotun muista ikäisistäni, mutten ole silti mikään oudokki, kuten esimerkiksi Hel-looks hiihtelijät. Toisaalta ongelmia tuottaa se, että mikä on minulle kasuaalia voi toiselle aivan hyvin olla todella juhlavaa. Esimerkkinä vaikka setti harmaat flanellit, kauluspaita, neuletakki ja neulesolmio. Toisaalta eipä tuokaan setti ketään koulussa häirinnyt, koska olin kuten joka päivä ennenkin aivan kuin päälläni olisi ollut vain farkut ja t-paita. Kavereideni pukeutuminen poikkeaa omastani enemmän kuin huomattavasti, mutta enpä ole sen antanut häiritä, kuten eivät hekään; ovathan vaatteet loppujen lopuksi vain kangastilkkuja. Jos vielä yhden varjopuolen mainitsen, niin harva ei halua alkuun uskoa minua 16-vuotiaaksi.
Lyhyesti: Pidän ajatuksesta, että kun aamulla lähden ovesta voin olla kohtuullisen varma siitä, että näytän tyylikkäältä. Poikkeuksena sartoriaaliset huonot päivät, jolloin vain heittää aamulla jotain päälleen ilman ajatusta tai vilkaisua peiliin.