Keikari > Yhteiskunta

Miksi pukeudun?

(1/36) > >>

danius:
Pukeutumisen motiivit ovat olleet monenkin keskustelun taustalla foorumin ketjuissa. Pohdimme huonoa pukeutumista, erilaisia laatukriteerejä ynnä muuta. Mutta jos menemme aivan perusasioihin, minulla ainakin herää kysymys "miksi pukeudun?" Tai "miksi pukeudumme?" Monesti haikailemme vanhoja aikoja jolloin Suomessakin osattiin pukeutua. Miehillä oli puku, hattu ja tavat. Mutta jos kaikilla olisi tänäkin päivänä sama klassinen tyyli, oliko koko keikarin blogia ja foorumia olemassa? Onko kuitenkin niin, että pukeudumme erottuaksemme?

En ole perinteinen pukumies, määrittelisin tyylini klassahtavaksi, country gentlemanniksi urbaanilla twistillä. (tästä voi sitten irvailla maailman napaan saakka!) En osaa oikein paremminkaan pukeutumistani luonnehtia. Onko se edes sitä jonkin toisen mielestä. Mutta omia pukeutumisen motiivejani ovat esimerkiksi halu erottautua. Pukeutumisellani viestin arvoistani, jotka eivät yhtene massamuodin, hiphop-ja katukulttuurin kanssa. Pukeudun myös työni puolesta. Lukion historian lehtorina ei olisi tarpeen pukeutua, koulumaailmassa kravatit on laitettu nurkkaan jo ajat sitten, ja ainoastaan filosofian opettajalla on virttynyt pikkutakki. No, minä olen poikkeus. Pukeutumiseni kertoo siitä, kuinka ammattiani arvostan. Ja kuinka arvostan opiskelijoita sekä kollegoita. Pukeudun myös kiinnostuksesta klassiseen pukeutumiseen, tähän ainoaan ja oikeaan tyyliin. Motiiveja löytyy kyllä lisääkin kun vähän kaivelee- mitkä ovat sinun motiivisi, miksi pukeudut?

PS. provosoiduitko? No, se oli tarkoituskin.

PleaseDeleteMe:
Otan kantaa sen suhteen heti kehumalla, että loistavaa että opettaja panostaa pukeutumiseen keskimääräistä enemmän. Tällöin myös klassinen pukeutuminen iskostuu nuorten mieleen paremmin ja mielestäni se tuo tiettyä katu-uskottavuutta lisää ammattiin kuin ammattiin.

Itselläni pukeutuminen ei ole pelkkää käytännön vartalon verhoamista ruumiinlämmön ylläpitämiseksi. Se on myös tutustumismatka omaan itseeni. Olen kokeillut monia eri asioita vuosien varrella ja luopunut niistä, mitkä huomaan liian kostyymimäiseksi tai vain siksi jos en yksinkertaisesti ko. vaatteissa viihdy. Kun löydän sen asian joka sopii makuuni, sulautuu se tavallaan osaksi minua. Silloin voin myös tavallaan "unohtaa" vaatteet, mitä päällään kantaa. Tämä on tärkeintä itselleni pukeutumisessa, olen sinut vaatteen kanssa eikä se vaivaa minua pitkin päivää, kuten huonosti istuva paita voisi esimerkiksi vaivata.

Tottakai haluan luoda myös hyvän mielikuvan muille itsestäni. Vaatteethan on viestintää parhaimmillaan, sillä jokaisessa arkisessa tapahtumassa missä tapaa uusia ihmisiä, on pelkällä vaatetuksella merkittävä rooli kun ensivaikutelma luodaan. Pukeutumisella on siis helppo erottua, niin hyvässä kuin pahassakin.

Heppikissa64:
Kummelista: " Mull on sama"

Melko samanlaista ajatuksenkulua itselläkin, näen hieman omahyväisestikin itseni jonkunlaisena soihdunkantajana tässä sartoriaalisessa pimeydessä. Tyylin olkoon - vintage inspired classic anglonordic small town gentleman with an artistic eye   .. jopas ...hah ! Kaikki lähti siitä kun kaljapullohartiat piti saada kätkettyä ilman kuntosalilla rehkimistä ja hieman topatumpi pikkutakki tuli kuin tilauksesta ja joskus on ihan tilattukin. Haluan myös pelata erilaisilla nyansseilla ja pienilla eroilla. Valitettavan monilla on käytössä vain skaalan ääripäät musta puku   ----- tuulipuku. Omasta garderoobista musta on poistettu lähes kokonaan.Kotoakaan ei mainittavammin löydy mustaa tai sisustuslehtien sairaalatyyliä ts valkoista valkoisella.  Etupäässä siksi että tämä on kivaa, siis tämä pukeutuminen eli saan siitä mielihyvää.

konda:
Hei loistava aihe! Vaikka ei provosoi juuri itseäni.

Kysymys on hyvä ja siihen osaa antaa vain pinnallisen vastauksen. Varmastikin pitäisi aidosti pohdiskella löytääkseen todelliset syyt.

Lähtökohta itselläni on työn takia. Aina täytyy olla valmis astumaan asiakkaalle, joten aina saa olla vähintään perus fiksut vaatteet päällä. Pukeutumisella osoitat kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Huono pukeutuminen väärässä tilanteessa tekee sinusta epäkunniottavan moukan.

Toinen syy on omaksi mieleksi. Tykkään näyttää tyylikkäältä! Joskus tämä tarkoittaa epämiellyttävääkin vaatetusta. Itse en jaksa kulkea joka päivä pikkukengissä, mutta usein se vaan kuuluu asusteeseen ja tyylikkääseen kokonaisuuteen. Ei siten, että superstarit farkkujen kanssa ja pikee ei voi olla tyylikästä. Oikeilla väreillä voi.

Kolmas on puhuttaakseni. Rakastan yhdistelmääni keltaiset kengät, farkut ja irtotakki. Se huomataan ja siitä saa hyvää palautetta. En tee tätä koska olen alemmuudentuntoinen, vaan koska pukeutumisella otan kantaa, vilautan ihmiselle luonnettani ja persoonaani ja ennen kaikkea kehotan: anna mennä! Saat näyttää erilaiselta!


Sent from my HTC Desire Z. Please excuse my brevity.

Jälkiviisas:
Nyt ei oikein ehdi kirjoittamaan romaania ja humoristinen vastaus otsikon kysymykseen eli "koska säätila ja sosiaalinen paine edellyttävät" olisi jo minunkin asteikollani huono, niin pistän kontekstiksi linkin:

Keskustelua tyylisuuntauksista.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu