^^ Pöytäliina ei ole ihan muun kokonaisuuden tasolla, mutta hyvä kun maistui.

^ mökillä nyt on tällainen mökkisisustus :-)

Ensin meressä uimassa, sitten katsoin hiukan Hornettia ja nyt grillaan itselle ja omille ja naapuruston muksuille hodareita. Baltikaa (9) kyytipoikana. Ei pöllömpi sunnuntai.

Ainoa miinus on hävityt cowboy bootsit ebayssa.

Voi Herraisä. Nyt osuivat palaset kohdalleen.

Ruskistin poron paahtopaistiviipalet pekonisiivujen kera ja laitoin uuniin kypsenemään. Maku oli mahtava ja mureus luokkaa lusikalla-leikattava.

Pari vuotta sitten ostin Alkon lippulaivamyymälästä argentiinalaisen Catena Zapatan "Nicolas" 2008 Cab.Sauv.-Malbec -sekoitteen kaappiin kypsymään. Aivan jumalinen viini, tekstuuri ja nahkeus kuin ikääntyneessä amaronessa, tyylikäs Bordeaux -tyyppinen blend kaikin puolin. Voisin vallan juoda tätä viiniä ja unohtaa muut.

Poro + juurekset + hyvä viini on kyllä avain onnistuneeseen hedonistin lauantai-iltaan.

Tiettyjen surkeiden sattumusten seurauksena joilla en ryhdy teitä vaivaamaan vaeltelin Helsingin keskustassa lievän frustraation ja krapulan kourissa etsien kohdetta jonka sijainti olisi tietenkin pitänyt selvittää etukäteen; Ei ollut siellä missä se viimeksi (viisi-kuusi vuotta sitten oli).

Kun et tiedä mitä teksit, syö jotain ja juo lasillinen. Nuori mies: Muista tämä neuvo!

Niinpä suuntasin vanhasta tottumuksesta mummotunnelin naapuriin, tapas ravintola Barcelonaan.

Paikka oli muuttunut viime näkemän enkä oikein tiedä oliko muutos hyvään suuntaan. Paikka on kyllä nykyään edustavampi mutta jotenkin se vanha katukeittiö meininki oli enemmän mieleeni.

Chorizo, jamon serrano, marinoidut oliivit ja lasi punkkua olivat täsmälleen mitä tuolla hetkellä kaipasin. Erityismaininta tinto de la casalle joka on Mas Elena 2012, erinomaisen pehmeä viini.

Miellyttävä kiireetön pikku hetki, syötävät ok, viini mainiota, palvelu ihan ystävällistä, hinta vain suomalaiseen tapaan suolainen.

Mutta tätähän tämä on.

Hinnasta miinusta, muuten kokemus miellyttävä ja odotuksia vastaava.

(Targettikin löytyi kun kinkkua mutustellessani tablettia selasin.)

Viskihighball Johnnie Walker Black Labelista kirkkailla jäillä höystettynä.

^Ultima Thulet miellyttää aina silmääni.

Itse pyöräyttelin pizzoja

Tänään tuli pääsiäisen hengessä otettua tuntumaa entuudestaan tuntemattomaan raaka-aineeseen eli karitsan fileeseen. Perinteisesti pääsiäseen on kuulunut lampaan paisti mutta kun lopputulema on tupannut olemaan maultaan ja suutuntumaltaan lähinnä villalle maistuvaa kengänpohjaa niin päätin ottaa riskin fileiden kanssa.

Tällä kertaa riskin ottaminen osui aivan nappiin, lihasta tuli juuri sellaista kuin mitä lampaanliha hurjimmissa kulinaristisissa kalajutuissa on: Pehmeää, mureaa, mehukasta, maukasta, suussasulavaa. Suoraan sanottuna jumalaista.

Minulla oli ateriaan varattuna noin kilon verran karitsan fileitä valmiiksi siivottuna eli ei tarvinnut lähteä kalvoja nylkemään. Fileet olivat olleet pari tuntia pöydän kulmalla lämpenemäsä. Mulla oli ollut reilun vartin valkosipuliperunat ja uunikasvikset 175 asteisessa uunissa kun ryhdyin paistamaan fileitä. Paahdoin fileisiin kohtuu kuumalla hiiliteräspannulla värin pintaan voi-öljyseoksessa. Tämän jälkeen laitoin fileet uuniin noin kymmeneksi minuutiksi kun keitin pannulla kokoon kermaisen jallu-pippurikastikkeen.

Fileet saivat levähtää hetken folion alla myllystä jauhetun merisuolan seurassa ennen kuin leikkasin ne suupaloiksi ja asettelin lautasille. Pinta oli hienon ruskea ja rapeaksi karamellisoitunut kun taas sisus herkullisen punakka.

Suutuntuma ja maku palauttivat jälleen mieleen määritelmän suussasulava. Oh joy!

Karitsanfileelle vahva suositus: Valmistaminen on helppoa ja nopeaa, eipä tule mieleen muuta mahdollisuutta tyriä kuin paistaa liha yli. Valmistukseen kun ei todellakaan tarvita muuta kuin pannulla väri pintaan ja sitten uunissa vajaa kymmenen minuuttia.

Karitsanfile tulee taatusti näyttäytymään keittiössämme säännöllisesti, niin täydellistä oli tämän päivän ateriamme.

^Vähän sama, mutta eri. Friteerasin currykaritsaa (sisä- ja ulkofilettä) pannulla soijaöljyssä ja lisäksi kuorellisista perunoista muusi ja viileitä punajuurisiivuja, päälle alliolli eli valkosipulimälli, sekä punaviini. Hyvin meni.

Ensimmäiset burgerit Big Green Eggissä.

Sisäfilettä ja parsaa tänään

Eilen töiden jälkeen copas y tapas ravintolan tapas-lajitelma. Vähän mutta hyvää. Tai oikeammin juuri sopiva määrä jumalaisen herkullista. Ei tule mieleen koska olisin viimeksi nauttinut ravintolan antimista yhtä paljon. Tietysti hyvä viini ja hyvien ystävien seura nostaa tunnelmaa mutta ruoka oli mahtavaa ja palvelu aivan loistavaa, sitä tunsi pienen hetken itsenä ihan pikkuisen paremmaksi ihmiseksi.

Mukava pikku irtiotto arjesta, joka centin arvoinen, voin suositella.

Tänään paistettiin flank steak:ia eli naudan kuvetta. Tulevana kesänä tätä nähdään ainakin meikäläisen grillissä ja varmaan myös savustuslaatikossa.

Kaupan lihatiskin ohjeitten mukaan hieroin köntsän pintaan öljyä ja mausteita, sitten pari minuuttia pannussa niin että pinta karamellisoitui minkä jälkeen seitsemäksi minuutiksi uuniin (225). Sitten suolaa pintaan ja vajaaksi kymmeneksi minuutiksi folion sisään tekeytymään.

Pinnasta tuli rapeaa kun taas sisus pysyi punaisena ja mehevänä. Erittäin lupaava raaka-aine.

... pintaan öljyä ja mausteita, sitten pari minuuttia pannussa niin että pinta karamellisoitui ...

Nyt kiinnostaa. Laitoitko siis sokeriakin? Terveisin nimimerkki "Ostin juuri kilon entrecotea, ja vesi on kielellä".

Taitaa tuossa grilliöljyssä olla jotain hiilariakin mukana kun lihan pinta kiillottuu ja ruskistuu niin nätisti.