Gerry Mulligan Quartet. Chet Baker trumpetissa.

Kirottua että Helsinge kärähti!!
Noille huudeille olisi hyvin voinut virkata jonkun mainion soundvise/sartolially sound särmän fiksauksen.
Asuin ihan naapurissa, mutta palo ja yleinen kuumotus ajoivat muualle.

Playing now...Born Jamericans - Warning Sign *youtoob U twats*

Onnistuu.

Arvostan.

Hitto - siirryttiinhän sitä nortsuun. Ihan perusasiaa soi nyt, Spyder Turner - I Can't Make It Anymore.

Tosin kuuntelin Richie Havensin folkahtavan cover-version aiheesta ensin.

Kohta tekee mieli kuunnella Punk Poet Patrik Fitzgeraldia, Island Of Lost Souls on hieno.

Herbie Hancock: Crossings

Aikaisemmin päivällä soinut muun muassa Roxy Musicin Country Life.

Thelonius Monk: Brilliant Corners. Juuri sopivan häiriintynyttä menoa perjantai-iltaan.

Hell yes. Tämän lukemisesta tuli tarve kuunnella ja kun levyä ei löytynyt niin menin sitten iTunesin puolelle katsomaan. Vinkkinä hinta siellä on käsittämättömät 1,99 euroa.

Chick Corea: Return to Forever

No nythän meni fuusioon!

Flora Purim mitään?

^ Jep - mukana tuossa.

Milesin häröilyt, jotkut Eric Dolphyt, Jean-Luc Pontyt ja Monkit ja tietty kotimaisista Toloset ja Pohjolat kärsivät liian alhaisesta äänitasosta (vaikka keittiön Tivoli soikin ihan nätisti). Oikeastaan tekisi mieli lyödä Franz Ferdinand soimaan ja olkkarin ämyreistä napit yhteentoista. Siitä tosin tulisi häätö. Minulle.

Marriott! http://www.youtube.com/watch?v=wcKZoFRpZCI

^KYL.

Pitää todeta tähän, että parhaimpina hetkinään Marriot-vainaa pesi Jaggerilla, Daltreylla, Lennonilla, McCartneylla, no, jukolauta, kenellä tahansa muulla ajan brittivokalistilla lattiaa. Eric Burdon oli parhaimillaan luunkova myös, mutta jää jälkeen Marriottin parhaista vedoista. Steve Marriott oli myös kova kitaristi.

Marriot & Frampton & Co. aka Humble Pie tekevät kovan Yardbirds-versioinnin

http://www.youtube.com/watch?v=hTxPWB_kZvM&feature=related

Ja keneltähän Robert Plant rippasi Whole Lotta Love:n laulutyylin..

http://www.youtube.com/watch?v=LkQpZpFLpv4

Marriot puolestaan lauloi biisin kovaa ja korkealta kun ei pystynyt samaan matalaan äänialaan kuin alkuoperäisaristi Willie Dixon.

^Ja osan fraaseista.

The Wallia. Taas.

Petturit hirteen, companeros

Muutenkin darra soljunut eteenpäin tehokkaasti Morriconen, Nicolain jne spagettisankarien tahtiin.