[Ludovico Einaudi]

Ludovico Einaudi kolahtaa allekirjoittaneelle. Eskapismia parhaimmillaan.

Np: http://www.youtube.com/watch?v=P2K7D-uMH2g

Ps. Hänen isoisänsä Luigi Einaudi oli Italian toinen presidentti (1948-1955) ja intohimoinen viinintekijä. Muuan viinikriitikko Robert Parker antoi alkostakin löytyvälle vuoden 2007 Barololle 94/100 pistettä.

[spoiler][/spoiler]

Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset.

Euroviisut on ehkä suurinta paskaa ikinä.

Itellä kans tää kuuntelussa:

Tämä.

Discoa ja sellasta.

North End - Kind of Life
Marlena Shaw - Touch Me In The Morning
Detroit Emeralds - Feel The Need In Me
The O'Jays - Love Train
Geraldine Hunt - Can't Fake The Feeling

Viime keskiviikkona radiosta tullutta luontoiltaa.

Luontoillat ovat kyllä hyvää kuunneltavaa.

Itse kuuntelen usein klassista: Vivaldia ja Mozartia pääasiassa.

Tämä on niitä levyjä joista ei oikein osaa päättää mitä mieltä olisin, välillä tykkää ja välillä sitä pitää rasittavana häröilynä.

Tämä on niitä levyjä joista ei oikein osaa päättää mitä mieltä olisin, välillä tykkää ja välillä sitä pitää rasittavana häröilynä.

Voi kestää pitkään tai loputtomiin et BB avautuu. Itse ehkä ymmärrän mikä tuossa on niin hyvää, mutta en fiilistele yhtä paljon kuin moni muu.

^^Ei minusta mitenkään vaikea levy. Voihan tuota kuunnella ihan taustamusiikkinakin, toisin kuin vaikkapa Coltranen avantgarde-revityksiä.

Ei taustamusaksi vaan kunteluun: Cecil Taylor - Unit Structures

Tämä on niitä levyjä joista ei oikein osaa päättää mitä mieltä olisin, välillä tykkää ja välillä sitä pitää rasittavana häröilynä.

Täysin samat fiilikset. Välillä (ei suoranaisesti BB) tulee mieleen et osa näitten setien tuotannosta on vedetty vähemmän henkisesti vakaassa tilassa. Tai sit en vain ymmärrä.
Auringossa terassilla espresson seurana:

Deep Purplen uutta Now What?:ia. Ei tuosta jää muuta mieleen, kuin avausraidan intro. Pöh, ja tässä piti olla "isoja" biisejä, kuten ennenvanhaan. Vaikka muusikoissa ei sinänsä ole vikaa, kaipaan kyllä Lordin ja Blackmoren klassisia vuoropuheluita ja pitkiä biisejä.

Richie Blackmore oli kyllä ehdoton kuningas alalla.

Itselläni on lähes kaikki Miles Davisin fuusioaikakauden levyt ja pidän ehkä vähinten tuosta Bitches brewsta. Tai sitä tulee kuunneltua harvemmin. Mielestäni ne levyt, jotka on koottu sessioiden aikana nauhoitetusta ylijäämämateriaalista on parempia kuin itse tuo levy. Arvioisin itse levyt näin:

1. In a Silent Way
2. A Tribute to Jack Johnson
3. Get Up with It
4. On the Corner
5. Big Fun
6. Live/Evil
7. Bitches Brew

yks all-time kovimpia kotimaisia. hypnoottinen.