Klassinen musiikki, osa 2 - barokki

[olavi]

Barokkimusiikissa kontrapunkti sävellystyökaluna, jossa säveltäjä luo useiden samanaikaisten melodioiden avulla monimutkaisen tekstuurin, saavutti huippunsa. Musiikki oli koristeellista ja raskasta, ja barokkia seuranneessa klassisessa periodissa pyrittiinkin vastapainoksi yksinkertaisempaan ilmaisuun. Viritykset ja harmonian käyttö vakiintuivat lähelle nykyaikaista.


Johann Sebastian Bach (1685-1750) lienee ainoa säveltäjä, jonka kutsuminen historian parhaimmaksi ei herätä välittömästi vastareaktiota. Kuitenkin Bachin merkitys oli pikemminkin olla barokin kulminaatiopiste kuin uuden tyylin airut. Minulle uniikeinta Bachissa on älyllinen ja pohdiskeleva itseilmaisu, jota mestari sai harjoittaa kirkkomusiikissaan ja onnistui tuomaan myös maalliseen tuotantoon. Tässä on lyhyt virteen pohjautuva esimerkki Bachin hartaammasta tuotannosta.

Goldberg-variaatiot on yksi parhaista koskaan sävelletyistä kosketinsoitinteoksesta. Variaatioiksi kutsuminen on ehkä hieman hämäävää: itse asiassa alun melodista teemaa ei varioida, vaan bassokuviota. Lopun haikeasti toistuva aaria ja etenkin puolivälin tunnelmaltaan yllättävän raskassoutuisesti itsetutkiskeleva variaatio 15 kielivät mestarillisesta kyvystä rakentaa eheä kokonaisuus. Jos yksi levy pitäisi lätkäistä klasarista kiinnostuneelle käteen, antaisin tämän Glenn Gouldin Goldberg-levytyksen vuodelta 1981. Toinen hyvä esitys on Rosalyn Tureckilta, jota Gould piti ainoana vaikuttimenaan.

Bach oli erinomainen musiikkitieteilijä ja opettaja, ja hänen opetuskäyttöön tekemänsä kosketinsoitinteos Das Wohltemperierte Klavier (joka käy kaikki sävellajit läpi) sekä etenkin kesken jäänyt fuugatutkielma Kunst der Fuge (variaatioita samasta teemasta, instrumentti ei määritelty) ovat miltei Goldberg-variaatioiden tasoisia helmiä. Gould ja Tureck ovat levyttäneet ensin mainitun, mutta "fuugan taidosta" paras tulkinta on vielä haussa. Ja tulkintojahan löytyy aina uruista Laibachin industrial-versioon.

Suuremman kokoonpanon musiikista tunnetuin lienee pääsiäisin kuultu oratorio Matteus-passio.

Lopuksi mainittakoon, että on hyvin epävarmaa, että se uruilla puhkisoitettu toccata ja fuuga (BWV 565) olisi Bachin alkuperäisesti säveltämä teos, mutta tämä viulusooloversio on mielenkiintoinen.


George Frideric Handel (1685-1759, nimi ennen englantilaistumista Georg Friedrich Händel) oli yksi suosituimpia barokkisäveltäjiä. Hänen musiikistaan minulle tulee ensimmäisenä mieleen tietynlainen jykevyys ja kohtalokkuus. Bachin kaltaista itsetutkiskelevuutta en Handelista löydä. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Messias-oratorio, jota itse hieman välttelen puhkiesitettyyn Halleluja-kuoro-osuuteen kyllästyneenä.

Vesimusiikkia ja ilotulitusmusiikkia ulkoilmaorkesterille: http://open.spotify.com/album/7zUVfamR93BRiFlbPBeCrA (en voi väittää tuntevani riittävästi tulkintoja erottaakseni parhaat)

Oopperasta varovaisen kiinnostuneet voin ohjata Handelin oopperoihin (esim. Giulio Cesare), vaikka en ole itse juuri tutustunut niihin.


Näin. Olkaa hyvät, keskustelua barokkimusiikista.

[Toivo]

Oma korvani lämpenee klassiselle musiikille vain satunnaisesti ja silloinkin lähinnä vain populaareille "best of" -sävellyksille. Barokkimusiikin osalta minuun teki kuitenkin suuren vaikutuksen Alain Corneaun elokuva Kaikki elämän aamut. Elokuvan soundtrack on lautasella usein enkä ole siihen vielä kyllästynyt vuosienkaan jälkeen. Viola da gamban ääni on yksinkertaisesti niin kaunista.

[Liinuri]

Barokkihan se on parasta.

Erittäin kaunista ja hallittua barokkikamaa kerkisi saada aikaan myös Giovanni Battista Pergolesi.

Hänen Stabat Materinsa on yksi tällä hetkellä eniten kuuntelemistani klasaribiiseistä. Teos on sävelletty sopraanolle ja altolle, mutta siitä löytyy esimerkiksi sellainen levytys, jossa alton stemman laulaa kontratenori Andreas Scholl. Aivan uskomatonta kamaa. Spotifystä löytyy. Jännittävää tutustuttavaa vähintäänkin korkean (ja uskomattoman kauniin, Guns'n'Roses ei kelpaa) miesäänen takia.

[i v y m a n]

Goldberg-variaatiot on yksi parhaista koskaan sävelletyistä kosketinsoitinteoksesta. Variaatioiksi kutsuminen on ehkä hieman hämäävää: itse asiassa alun melodista teemaa ei varioida, vaan bassokuviota. Lopun haikeasti toistuva aaria ja etenkin puolivälin tunnelmaltaan yllättävän raskassoutuisesti itsetutkiskeleva variaatio 15 kielivät mestarillisesta kyvystä rakentaa eheä kokonaisuus. Jos yksi levy pitäisi lätkäistä klasarista kiinnostuneelle käteen, antaisin tämän Glenn Gouldin Goldberg-levytyksen vuodelta 1981. Toinen hyvä esitys on Rosalyn Tureckilta, jota Gould piti ainoana vaikuttimenaan.

Allekirjoitan tämän täysin.

Gouldin 1981 Goldberg -levytys on (brahmsin pianokvartetti op 25 ohella) ensimmäinen klassinen levytys, jota olen todella vaivautunut kuuntelemaan. Siitä kiitos meikäläisen valistuneelle rouvalle + veljelleen ja sedälleen.

[deMastro]

Gouldin 1955 tekemä levytys Goldberg-variaatioista on oma lempiversioni. Gould oli kyllä hyvin mielenkiintoinen persoonallisuus.

Omaksi suosikikseni barokkiaikakaudella valitsisin myöskin juuri Bachin. Teosten määrä on huikaiseva ja niinkuin aikaisemmin jo mainittiin, hän oli aikaansa edellä. Bachin teoksista iskee parhaiten H-mollimessu, Matteus-passio ja Jouluoratorio. Viimeisenä mainittua teosta kannattaa mennä kuuntelemaan taas ensi Jouluna. Siitä tulee aina upea Joulufiilis!

Seuraavaksi tulee sitten varmaan Klassisen aikakauden musiikki. Toivoisin että ainakin Haydn, Mozart, Beethoven ja Schubert olisi esitelty siinä. Heidän "kultainen" aikakautensa on mielestäni antanut merkittävästi suuntaa klassisen musiikin kehitykselle.

t.deMastro

[Alhazen]

Barokkiajalta on pakko mainita Englannin ehkä isoin säveltäjänimi ikinä eli Henry Purcell. Purcell on jo mainittujen herrojen ohella varmaan eniten tulevaan musiikkiin vaikuttaneita säveltäjiä koskaan: elokuvien ääniraidoilla sellaisenaan ja elokuvamusiikissa muutenkin paljon, Purcell-vaikutteita voi kuulla mm. The Whossa, 80-luvun new wavessa ja vaikka omiin suosikkisäveltäjiini kuuluvan Magnus Lindbergin tuotannossa. Kaikki myöhempi englantilainen musiikki ylipäätään on Henrylle aika paljon velkaa.

Audiovisuaalisena näytteenä se ehkä tunnetuin teos eli kuningatar Maryn hautajaismusiikin avaava marssi, periodisoittimilla.

http://www.youtube.com/watch?v=xWRcx9LHBJU&fmt=18

Viddy well, little brother, viddy well.

[Jussi]

Audiovisuaalisena näytteenä se ehkä tunnetuin teos eli kuningatar Maryn hautajaismusiikin avaava marssi, periodisoittimilla.

http://www.youtube.com/watch?v=xWRcx9LHBJU&fmt=18

Viddy well, little brother, viddy well.

Hmm. Tuo oli tuttu, joskin nimekkään transvestiitin synteettisesti tulkitsemana.

[olavi]

Nyt kun Kubrickista tuli puhetta, en voi olla mainitsematta Barry Lyndonin teemaa, eli Handelin cembalosarjan no. 11 sarabandea. Andrei Gavrilovin hidas pianotulkinta on mieleeni: http://open.spotify.com/track/7lcOmcMIV5SJ248DRBTHVA

Elokuvaa vartenhan kappaleesta tehtiin hyvin onnistunut ja melko romanttinen orkesteriversio. Muutenkin elokuvassa on mielettömät musiikit.

[olavi]

Muita hienoja barokkivalintoja löytyy Bergmanin elokuvista, nimittäin Bachin mollisellosarjojen sarabandet, joista etenkin viitossarjan sarabande kiteyttää Bachin edellä aikaansa olleen ilmaisun. Kappaletta voisi helposti luulla nykymusiikiksi.

Aloitusviestin ensimmäisen linkin kappale oli puolestaan merkittävässä osassa Tarkovskin Solarista.

[deMastro]

^+1

Nimenomaan Bachin c-mollisarja oli ihan omassa ulottuvuudessa sinä aikana.

Erityisesti Bachin viimeiset kolme Soolosellosarjaa ovat kuulemisen arvoisia. Neljännessä upean elegantti Es-duuri(fantastinen sävellaji), edellä mainittu viides ja taivaallinen kuudes D-duurissa (järkyttävän vaikea soittaa neljäkielisellä sellolla koska se on alunperin sävelletty 5-kieliselle sellolle).

[U-Haul]

Arcangelo Corellin teoksista monet ovat harvinaisen terapeuttista kuunneltavaa:

Op. 5, Sarabande D-molli: http://www.youtube.com/watch?v=SPSgimo4qqU

Ja näköjään Corelliakin hyödynnetty myös elokuvamusiikkina:

Op. 6 Concerto Grosso, Adagio: http://www.youtube.com/watch?v=nc2bm4URSso

[Salama]

Ja näköjään Corelliakin hyödynnetty myös elokuvamusiikkina:

Op. 6 Concerto Grosso, Adagio: http://www.youtube.com/watch?v=nc2bm4URSso

Kas, Master and commander, yksi suosikkielokuvani, eikä vähiten musiikkinsa takia.

Muuten olen sitä mieltä, että musiikin teko olisi voitu lopettaa barokkiin. Kaikki on jo tehty siihen mennessä. Mitä nyt tietenkin klassinen heavy metal, olkoon se nyt sitten vaikka nykyajan barokkimusiikkia.

[i v y m a n]

Ja näköjään Corelliakin hyödynnetty myös elokuvamusiikkina:

Op. 6 Concerto Grosso, Adagio: http://www.youtube.com/watch?v=nc2bm4URSso

Kas, Master and commander, yksi suosikkielokuvani, eikä vähiten musiikkinsa takia.

Muuten olen sitä mieltä, että musiikin teko olisi voitu lopettaa barokkiin. Kaikki on jo tehty siihen mennessä. Mitä nyt tietenkin klassinen heavy metal, olkoon se nyt sitten vaikka nykyajan barokkimusiikkia.

Et sitten ole kuullut bluesia tai jazzia?

Hevi on parhimmillaankin huonoa.

Black Sabbathista tykkään kyllä. Mutta se ei olekaan pökkelöä instrumenttiurheilua.

Master & Commaderista olen samaa mieltä, tykkäsin siitä myös.

[Alhazen]

Hevi-barokki-yhteyksien metsästäjien kannattaa muuten tsekata tämä youtube-klassikko. http://www.youtube.com/watch?v=zZ59N5s8-4I

Noi duuriversiot ovat aika hämmentävän barokkisia.

[i v y m a n]

^Hevitalkoot on kova.