Löytyy.
En ole musiikkihistorioitsija / -tieteilijä tms. joten en osaa analysoida kalssista sen syvällisemmin, listaanpahan pikaisesti niitä juttuja joista pidän / olen kiinnostunut.
Erik Satie - gnoisennes et gymnopedies, mieluiten EMI Pathe -levytyksenä, Aldo Ciccolinin soittamina, kiitos.
Bach Goldberg Variations, Glenn Gouldin soittamina, kaikki levytysversiot käyvät. Olen muutenkin kova Glenn Gould -fani. Herralla oli soittoon ihan oma tatsi. Eräänlainen klassisen pianismin Thelounious Monk. Goluld myös - hm - tulkitsee Mozartia hienosti, kenties Requiemin ohella ainoaa Mozartia jota sietää kuunnella. Olen Glenn-vainaan kanssa samaa mieltä siitä että Mozza (ei se brittiläinen valittajapopparisetä siis) on kaameaa musiikillista karkkia.
Pianomusiikki on muutenkin kenties kovimpana omalla klassis-agendalla, Debussy, Chopin, Schinttke, Shostakovitsh jne. Hienoa meininkiä, kunhan ei päästä Erik Tawaststjernaa pianon taakse tutisemaan. Isäukon mielestä Setä Erik on hiano pianista ja Glenn Gould ihan skeidaa, Goldberg-tulkitsijana siis. Olen faijan kanssa aika lailla eri mieltä aiheesta. Heh.
Myös renessanssi- ym vanhempi musiikki kiinnostaa, tietty alkuvoimaisuus ja pelkistyneisys vetoaa niissäkin. La Spagna - kappaleen (?) variaatiot ovat hienoja.
Pidän myös Brahmsista. Suosikkisysteemini ovat pianokvartetit op. 25 ja 60. Hienoa tunnelmaa.
Pärtiä, Britteniä tms tulee myös kuunneltua. Vanhoista mestareista Beethoven ja Bach pitäisi ottaa kunnolla työn alle. Mozartia en Requiemia lukuun ottamatta oikein siedä, enkä aio yrittääkään. Sibbe-setä on kova, varsinkin kun jättää ne ilmeisimmät kuuntelematta. Stravinskyyn pitäisi tutustua, semminkin kun mies oli yksi Thelounious Monkin musiikillisista esikuvista.
Mitä tulee tähän:
Suomalaisten miesten klassisen musiikin tuntemus on yhtä huonolla tolalla kuin klassisen pukeutumisen. Kuten pukeutuminen, myös klassinen, elegantti musiikki tavallaan menetettiin sodanjälkeisinä vuosia. Huomaan, että myös Keikarin foorumin musiikkikeskustelu on pitkälti pysynyt afroamerikkalaistaustaisessa musiikissa. Tämän puutteen aion korjata, sillä kyllähän herrasmiehen on syytä tuntea kulttuurinsa.
Afroamerikkailainen musiikki on ihan yhtä suuri oasa nykyihmisen kulttuuriperimää kuin (eurooppalainen) klassinen musiikki. Vierastan muutenkin aika lailla jakoa 'kevyen' (lue: huonon, banaalain, vulgäärin) musiikin ja 'vakavan' (lue: korkealuokkaisen, taiteellisen, ylevän) musiikin välillä. Niin afroamerikkalaisen kuin erurooppalaisen klassisen musiikkiperimän alueilla löytyy upeita juttuja ja myös hirveää sontaa.
Kuka voi väittää että afroamerikkalaisen musiikin edistyneimmät ja kokeilevimmat tekijät (Miles, Monk, Trane, Ornette, Dolphy jne) ei ole 'vakavaa' musiikkia. Tai joku Aert tatum, josta Horowitz totesi: 'Sinä päivänän kun Tatum ottaa klassisen musiikin vakavissaan, lopetan pianonsoiton'.
Voisiko otsikkoa muuttaa muotoon 'Klassinen musiikki - keskustelua' tms. Näin keskustelu ei rajautuisi vain renessanssiin?
Toivopttavasti tästä lähtee hyvä ketju.