Aloitin aikuisiällä klassisen kitaran opiskelun. Nyt tulee kolmas vuosi täyteen. Klassinen musiikki on aina ollut sydäntä lähellä ja varsinkin opiskelut aloittaessa uudessa kaveripiirissä melkein jokaisella oli ainakin jokin instrumenttitausta. En jäänyt pyörimään kateuteen vaan otin opintolainaa ja suuntasin yksityiseen musiikkikouluun ja pääsin vuosi sitten ammattiopistoon hieman halvemmille tunneille. Ensi lukuvuonna on tavoitteena suorittaa D-tutkinto. Kitaristiesikuvana on pakko mainita Julian Bream. Säveltäjistä putoaa erityisesti Leo Brouwer. Koskaan ei ole näemmä myöhäistä jos löytyy kunnolla intoa.
Sunnuntaina soitan Jyväskylän Sokoksella Vivaldia, Villa-Lobosta, Reizia ja Tarregaa.
Ascotit, rusetit ja muut rihvelit herättävät melko mitätöntä huomiota verrattuna näihin:
Hienoa huomata Lh, että täällä on saman alan miehiä! Olen itse soittanut nyt klassista kitaraa n. 8 vuotta, ja viidettä vuotta nyt Tampereen konservatoriolla. Aloitin soittamisen myöskin aika myöhäisheränneenä lukion ensimmäisellä luokalla. Kursseja olen suorittanut hitaasti, sillä olen pyrkinyt maksimoimaan opintovuodet musiikkiopistossa, sillä tästä harrastuksesta ei ammattia ainakaan näillä näkymin tule. En ole siis D-kurssia vielä suorittanut, sillä sen suorittaessani loppuisi opinto-oikeus musiikkiopistotasolla ja pitäisi siirtyä toiselle asteelle ja uskon, että siihen ei olisi ikävä kyllä aikaa, sillä pitäisi yliopistosta kohta valmistua. Onneksi kurssien suorittamattomuus ei kuitenkaan estä soittamasta haastavampiakin teoksia.
Kuulostaa kolme vuotta soittaneelle oikein pätevältä ohjelmalta tuo mainitsemasi. Pidän itsekin paljon latinalaisen amerikan kansanmusiikkiin pohjaavista säveltäjistä, kuten Brouwer ja Villa-Lobos. Miten konsertti meni? Millä kitaralla soitat?
Onneksi itselläni on suoraksi viilattavat ja kovat kynnet, joten ei ole tarvinnut pingispalloja tai muita tekokynsiä lähteä liimailemaan. Äänenmuodostus on kyllä tuollaisilla, joidenkin kuulemieni konserttien perusteella jopa parempi, mutta en varmasti jaksaisi nähdä vaivaa.
Kitaramusiikin ystäville ja miksei muillekin, on pakko mainostaa kesäkuun ensimmäisellä viikolla alkavaa Tampere Guitar Festivalia, jonka viikko on täynnä toinen toistaan upeampia kitarakonsertteja, eikä vain klassisen kitaran piirissä. Olen ollut kolmena kesänä tuolla kursseilla, mikä on ollut kyllä mahtava kokemus oman soiton kehittämisen kannalta. Toissa kesänä soitin päätöskonsertissa juuri tuon choirin mainitseman Tárregan Gran Valsin. Nyt en mestarikursseille ikävä kyllä kesätöiden takia pääse, mutta konsertteja seuraamassa voi meikäläisen tavata.
