Lähinnä kai vertasin painonnostoa telinevoimisteluun vastauksena lainaamaani viestiin, jossa lajeja verrattiin keskenään?
Pahoittelen viestini epäselkeyttä! Vaikka lainasin sinua, ei kommenttini ollut osoitettu sinulle, vaan yleisesti tähän keskusteluun, joka on käsitellyt painonnostoa ja telinevoimistelua.
Eli voima. Joo, painonnostossa korostuu voima enemmän, koska a) tekniikka - joka sinänsä on todella haastava kovilla raudoilla - on yksinkertaisempaa; ja b) tulos ratkaistaan kilomäärillä, ei tyylipisteillä. Tämä on selvää. Sen sijaan ei voi sanoa, ettei telinevoimistelu olisi voimalaji siinä missä painonnostokin. Tai sitä väittävät voivat aloittaa vaikka ristiriipunnalla ja palata sitten asiaan. ;-)
Mielestäni painonnostossa on myös suuremmat vaatimukset nopeuden osalta. Kimmoisuus on vähän niin ja näin, molemmissa lajeissa ovat pirun kovia pomppimaan! Voimaa toki tarvitaan telineillä aika raju määrä. Tuosta b) kohdasta: se ehkä nostaa painonnoston minun papereissani telinevoimistelun edelle. Paras voittaa aina. Telinevoimistelussa ei (vieläkin sapettaa, kun tällä rekkisetillä ei tullut voittoa:
http://www.youtube.com/watch?v=izuJEIS5P68).
Sama. Arvostan tosin telinevoimistelua enemmän sen monipuolisuuden takia, ja painonnostoa lähinnä huippusuoritusten vaatiman aivan älyttömän voimatason takia. Harrastelijatasolla painonnostosta ja telinevoimistelusta arvostan telinevoimistelua selvästi enemmän.
Tästä aikalailla samaa mieltä. Vaikea määrittää mitään harrastajatasoa, tai perustasoa, mutta jos ajatellaan, että huippuvoimistelija tekee neljä volttia putkeen ja harrastelija kaksi ja painonnostossa huippu tempaa 200, harrastelija 100, niin kyllä tuo tuplavoltin tekijä on minun papereilla kovempi jätkä, mitä satkun tempaaja. Telinevoimistelu vaatii jo harrastelutasolla tiettyä atleettisuutta, mitä painonnosto välttämättä ei, joten siitä plussaa.
No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin. Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset. Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset. On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.
Minä nään ominaisuuskartan ehkä vähän laajemmin. Voima, räjähtävä voima, nopeus, kimmoisuus, elastisuus jne. Vaikka moneen noista on huomattavaa etua siitä, että solujakauma on nopea, ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, ja reagoivat erilaiseen harjoitteluun, vaikka käsikädessä kulkevatkin. Noita kun alkaa listaamaan, tulee aika pitkä lista. Esim. kestävyysjuoksuun verrattuna aika loputon lista.
Painonnosto kehittää jalan nopeita lihassoluja käytännössä enemmän kuin mikään muu. Tämä on selvää, siksihän sitä tehdään lukemattomien lajien oheisharjoitteluna. Sikäli on selvää, että painonnostaja pärjää "kohtuullisen" hyvin kaikissa nopeita jalan lihassoluja vaativissa tehtävissä. Eivät tällaiset suoritukset itsessään silti tarkoita, että laji itsessään olisi jotenkin äärimmäisen monipuolinen, eihän se ole. Mutta ei se yksipuolisuus ole mikään huono asia. On pikajuoksukin aika yksipuolista, muttei sitä kukaan väheksy.
Ehkä minulla korostuu ominaisuusajattelu, sinulla liikevalikoima, kun käsitämme monipuolisuuden eri tavalla. Painonnostossahan pitää osata kaksi liikettä, eikä sitä voi liikevaraston kannalta hirveän monipuoliseksi sanoa. Vaadittavien ominaisuuksien määrä on kuitenkin paljon suurempi. Otetaan esimerkiksi vaikka uimahypyt, koska siinä on paljon samaa, mitä telinevoimistelussa. Liikevalikoima on aika laaja, mutta en pidä sitä mitenkään monipuolisena lajina, sillä ominaisuuksista siinä on korostuneena lähinnä taito, fysiikan puolesta siinä ei hirveästi vaatimuksia ole. Telinevoimistelu menee monipuolisuudessa reilusti edelle, koska siinä on ns. käsitelineiden kautta todella kovat voimavaatimukset (ja paljon muuta).
Hyvinkin näin voi olla. Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin. Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit. Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.
Vaikuttavia tekijöitä on juurikin harrastajamäärä, lajin vaatimukset, vaatimukset treenimäärässä ja vaatimukset lahjakkuudesta. Jälkimmäisestä esimerkkinä pikajuoksu, jossa 99.9% ihmisistä menettää mahdollisuuden olympiakultaan siinä vaiheessa, kun siittiö hedelmöittää munasolun.. Monessa muussa lajissa tuolla hetkellä ei ole läheskään yhtä suuri merkitys. Treenimääriä vaativista lajeista uinti nousee korkealle. Aika monella tökkää huipulle pyrkiminen siinä, kun 15-vuotiaana pitäisi viettää päivästä kuusi tuntia altaassa ja pari tuntia oheisia päälle.
Hyvä näin. Etenkin kun kukaan ei liene tällaista esittänyt?
Jussin tekstistä tällaista olin erottavinani. Voi olla, että luin vähän huolimattomasti, enkä vaan ymmärtänyt.
Vähän ohi otsikon aiheen nämä kyllä menee.