Kirjoittaja Aihe: Ratsastus: Herrasmiehen harrastus?  (Luettu 4241 kertaa)

Italiano

  • Vieras
Ratsastus: Herrasmiehen harrastus?
« : 24.04.09 - klo:17:38 »
Tervehdys kaikille,

Ennen moottoriajoneuvojen keksimistä oli paikasta toiseen liikkuminen hyvin hankalaa. Onneksi joku keksi käyttää hevosia kulkuvälineenä n. 4500 ekr. Siitä lähtien hevosia käytettiin melkein jokaisessa askareessa. N. 1600-luvusta eteenpäin jokaisen itseään kunnnioittavan herrasmiehen oli opeteltava ratsastamaan. Ratsatuksesta kehittyi monia erilaisia tyylisuuntauksia, joista ehkä kuuluisimmat ovat Kouluratsastus sekä Lännenratsastus. Ratsastamista varten kehiteltiin myös monia hyvin elegantteja vaatteita kuten mm. Redingote sekä Pink-takki (takki jota käytetään kettujahdeissa, nimi ei viittaa väriin)

1900-luvun alkaessa ratsastamisen rooli alkoi tulla vähemmän tärkeäksi autojen saapuessa. Nykyisin ratsastuksesta on tullut rikkaiden ja keskiluokkaisten harrastus josta kaikki eleganssi on häipynyt. Ainoa tapahtuma jossa saa nähdä vivahduksen  äärimmäistä eleganssia ovat kouluratsastuskisat(dressage). Kokeneimmat ratsastajat pukevat päällensä silinterin, valkoiset hansikkaat, valkoisen solmion, hännystakin ,sekä etiketistä riippuen taskuliinan.

Joten kysymykseni  kuuluu:
Onko ratsastus mielestänne herrasmiehelle tänäpäivänä sopiva harrastus? Miksi ei /kyllä?

Edit: Pari kirjoitusvirhettä korjattu

flannel

  • Kisälli
  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Ratsastus: Herrasmiehen harrastus?
« Vastaus #1 : 07.11.09 - klo:02:20 »
Ratsastus on miellyttävä harrastus ja mielestäni herrasmiehelle oikein sovelias tapa pitää kunnostaan huolta. Miesratsastajat ovat melko harvassa ja veikkaisinpa, että ainakin osan heistä voi käyttäytymisensä perusteella lukea herrasmiesten joukkoon. Tälläinen kuva ainakin minulla on. Ratsastin aktiivisesti n. 15vuotiaasta 20 vuotiaaksi. Sitten harrastus harmittavasti jäi. Ehkä taito on vielä jossain jäljellä - ne muutamat kerrat, jotka olen ratsun selkään tämän jälkeen näinä muutamana vuonna noussut, ovat jättäneet muistoksi lähinnä kipeän takapuolen.

Ehkäpä ratsastukseen pätee sama kuin metsästykseen, että täysverisen kaupunkilaisen, jolle luonto on vieras elementti voi olla vaikea lähestyä ko. harrastusta herrasmiehen näkökulmasta?

Eleganssina pidän mieluummin hetkeä rakkaan ratsun kanssa kuulaassa syysaamussa, pellon laidassa, jaloissa illlalla kiillotetut nahkasaappaat, yllä kulunut barbour, taskussa matti ja porkkanoita. Ja kotona lämmin borssi odottamassa!