Ratsastus on miellyttävä harrastus ja mielestäni herrasmiehelle oikein sovelias tapa pitää kunnostaan huolta. Miesratsastajat ovat melko harvassa ja veikkaisinpa, että ainakin osan heistä voi käyttäytymisensä perusteella lukea herrasmiesten joukkoon. Tälläinen kuva ainakin minulla on. Ratsastin aktiivisesti n. 15vuotiaasta 20 vuotiaaksi. Sitten harrastus harmittavasti jäi. Ehkä taito on vielä jossain jäljellä - ne muutamat kerrat, jotka olen ratsun selkään tämän jälkeen näinä muutamana vuonna noussut, ovat jättäneet muistoksi lähinnä kipeän takapuolen.
Ehkäpä ratsastukseen pätee sama kuin metsästykseen, että täysverisen kaupunkilaisen, jolle luonto on vieras elementti voi olla vaikea lähestyä ko. harrastusta herrasmiehen näkökulmasta?
Eleganssina pidän mieluummin hetkeä rakkaan ratsun kanssa kuulaassa syysaamussa, pellon laidassa, jaloissa illlalla kiillotetut nahkasaappaat, yllä kulunut barbour, taskussa matti ja porkkanoita. Ja kotona lämmin borssi odottamassa!