Vs: Re: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #75 : 21.12.11 - klo:23:09 »
Mielestäni ylirationalisoit nyt hieman kuluttajan valintaa. Kuluttaja osaa arvioida hyvin helposti ominaisuuksia tasolla 'löytyy / ei löydy' tai jollain muutaman portaan asteikolla 'hidas / keskiverto / nopea'. Kuluttajat ja ammattiostajatkin ovat kuitenkin hirveän huonoja arvioimaan mitä funktionaalista merkitystä noilla ominaisuuksilla on.

Itse olen maksanut irtoliinoitetusta puvusta, mutta en ole ihan varma onko tuolla ominaisuudella mitään merkitystä minun käytössäni. Mutta ostin kuitenkin. Joku ostaa auton kierrosaikojen perusteella, eikä koskaan aja sillä radalla. Ihan sama asia.
Näinhän se menee. Monessa hankintapäätöksessä todelliset valintoihin vaikuttavat vahvat voimat tulevat sieltä tunnepuolelta ja kun päätös on alitajunnassa syntynyt, me ryhdymme hakemalla hakemaan "järkeviä" perusteita valinnallemme. Itse ainakin olen hemmetin taitava huijaamaan itseäni perustellessani muka asiapohjaisilla argumenteilla jotain täysin pähkähulluja valintoja. Onneksi samassa taloudessa asuu yksi järkevä aikuinen jolle perustelut harvemmin menevät läpi.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

Juha

  • ****
  • 593
    • Profiili
Vs: Re: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #76 : 21.12.11 - klo:23:12 »
Jos voit luottaa valmistajan laadunvalvontaan, niin kyllä. Jos taas et tunne valmistajaa, niin silloin varmaan valmistusmaa antaa jotain suuntaa laadusta?

Tämä saattaa tuntua uskomattomalta, mutta en muista koskaan tietoisesti ottaneeni selvää valmistusmaasta. En nimittäin osaa kuvitella tilannetta, jossa valmistajan merkitys olisi niin pieni, että valmistusmaa alkaisi dominoida laatua.

Itse katson aika useinkin valmistusmaan, mutta en oikeastaan tiedä miksi. On sillä joku merkitys.

Ikea myy pelkistettyä korkeakiiltoista tv-tasoa, joka on valmistettu Italiassa. Se näyttää vähän siltä, että olisi voinut tulla jonkun Poliformin tehtaalta. Jos se olisi tehty jossain muualla, niin saattaisin ajatella toisin.

Rautakaupassa ostan mieluummin saksalaisen työkalun kuin kiinalaisen, jos hinnassa ei ole isoa eroa.

Viime talvena ostin H&M:stä nimenomaan Italiassa tehdyt villasukat, vaikka vieressä oli portugalilaisia.

Valmistusmaa herättää jonkinlaisia mielikuvia. Ehkä ne on jäänteitä menneisyydestä, siltä ajalta kun tuotanto alkoi siirtyä halpatyömaihin. Applen tuotteet tehdään Kiinassa, mutta ne on silti parhaimpia insinöörityön taidonnäytteitä. Toisaalta kyllä siinäkin on perää, että joillain mailla on vaan pidemmät perinteet tietyissä asioissa kuin muilla, ja tekevät sen takia parempaa laatua. Ne H&M:n sukat on ainakin olleet ihan hyvät.

Ehkä tarkoitin sitä, että jos sinun pitäisi valita kahden kenkäparin välillä, joista et pysty havaitsemaan muita eroja kuin sen, että toisessa lukee "Made in China" ja toisessa "Made in England", niin kumpi?

Pysähdyin ihan miettimään, omistanko tuotteita joiden puutteellinen laatu voisi johtua valmistusmaasta?

Eikö tämän todentaminenkin ole melko vaikeaa? Laadunvalvontahan tässä on aika isossa roolissa.

Tiedän olevani friikki näissä hommissa. Kun valitsen vaikka viinin, niin etsin hakukoneella ruokaan sopivan sopivan laatuisen ja hintaisen.

Viinihän on muuten hyvä esimerkki tuotteesta, jossa valmistusmaalla on ainakin puheissa merkitystä. En ole viiniharrastaja, joten en tiedä kuinka helposti sellainen tunnistaa valmistusmaan vaikkapa sokkotestissä.

*

Juha

  • ****
  • 593
    • Profiili
Vs: Re: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #77 : 21.12.11 - klo:23:23 »
Näinhän se menee. Monessa hankintapäätöksessä todelliset valintoihin vaikuttavat vahvat voimat tulevat sieltä tunnepuolelta ja kun päätös on alitajunnassa syntynyt, me ryhdymme hakemalla hakemaan "järkeviä" perusteita valinnallemme. Itse ainakin olen hemmetin taitava huijaamaan itseäni perustellessani muka asiapohjaisilla argumenteilla jotain täysin pähkähulluja valintoja. Onneksi samassa taloudessa asuu yksi järkevä aikuinen jolle perustelut harvemmin menevät läpi.

Itse olen jo luovuttanut tämän perustelun suhteen, ja hyväksynyt sen, että käytän rahaa välillä irrationaalisesti. Asioista saa enemmän irti, kun hyväksyy sen tunnepuolen, sen sijaan, että yrittäisi tukahduttaa sitä rationalisoinnilla.

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9222
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: Brändeistä ja brändäämisestä
« Vastaus #78 : 21.12.11 - klo:23:30 »
...muutin otsikkoa, kun keskustelu siirtyi pelkistä jalkinebrändeistä yleisemmälle tasolle.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

*

konda

  • *****
  • 8975
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #79 : 21.12.11 - klo:23:50 »
^ Oletinkin Pepsin peesaavan markkinajohtajaa hitusen halvemmalla hinnalla. Ruoka.netin hinnat ovat ilmeisesti poikkeus. Alepan nettikaupassa 1,5l Pepsi on 2,45€ ja Cokis 2,59€. Hintaeroa 5% Pepsin eduksi.

Eli kysymys kuuluu edelleen: jos hintaero on mitätön, niin miksi valita Pepsi? Käytän vapaa-aikani hintana jokusta kymppiä per tunti. Juon colaa vuodessa alle 10 1,5l pulloa. Jos pähkäilisin vaihtamista vaikka 5 minuuttia, niin pähkäilyn takaisinmaksu kestäisi pari vuotta, odottaen että Pepsi olisi yhtä hyvää enkä pettyisi. Jotenkin Pepsin Value Proposition ei nyt toimi minulle. Hintaa alas tai lisää faktaa, niin tulos on parempi.

Pepsin sijaan olisin paljon innokkaampi kokeilemaan kaupan omaa halpaa kolaa, jos sitä jossain luotettavassa lähteessä vuolaasti kehuttaisiin ja valmistaja onnistuisi jotenkin tuotteen ylivoimasta kertovalla viestillään tavoittamaan minut.

Pitänee ottaa Pepsi sokkotestiin, niin näen onko se Cokiksen veroista. Jotenkin epäilen, koska soisin Cokiksenkin olevan vähemmän makeaa ja Pepsi on sokkotesteissa todettu makeammaksi.

Rinnastan Pepsi - Cokis asettelun Apple - Mikkisofta -asetteluun. Molemmille on omat koulukunnat. Välillä dipataan toisen soosiin, mutta usein palataan takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen.

*

Pchan

  • *****
  • 2132
    • Profiili
Vs: Re: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #80 : 22.12.11 - klo:00:06 »
Ikea myy pelkistettyä korkeakiiltoista tv-tasoa, joka on valmistettu Italiassa. Se näyttää vähän siltä, että olisi voinut tulla jonkun Poliformin tehtaalta. Jos se olisi tehty jossain muualla, niin saattaisin ajatella toisin.

Ikea on niitä harvoja firmoja, jonka laatuun luotan kuin kiveen. Jos tuote liikkeessä tarkasteltuna on mekaanisesti ok, niin tuote on takuulla myös käytössä ok. Ruuvejakaan ei muistaakseni ole koskaan ollut väärää määrää. Kaikki tiedossani oleva viittaa siihen, että Ikea vaatii toimittajiltaan huippulaatua sijaitsivat toimittajat sitten missä tahansa. Se pitää pitää tietenkin ymmärtää, että Ikea myy halpaa ja tuotteen ominaisuuksista on usein tingitty verrattaessa reilusti kalliimpaan, vaikka laatu varianssimielessä olisi kohdallaan.

Ikea ja vaikka Toyota ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kun valmistaja hoitaa toimitusketjun kuntoon, niin ei sillä tehtaan sijainnilla ole väliä. Jos valmistaja taas ei hoida hommiaan, niin ei se 'made in USA' tee niistä autoista yhtään parempia.

Ehkä tarkoitin sitä, että jos sinun pitäisi valita kahden kenkäparin välillä, joista et pysty havaitsemaan muita eroja kuin sen, että toisessa lukee "Made in China" ja toisessa "Made in England", niin kumpi?

Luultavasti menisin oikosulkuun ja jättäisin molemmat ostamatta. Aivoni tarvitsevat jotain signaaleja ja tuossa tapauksessa miettisin vain "Miksi täällä on myynnissä lähes identtistä tuotetta, joissa on kuitenkin eroa? Menen pois."

Pysähdyin ihan miettimään, omistanko tuotteita joiden puutteellinen laatu voisi johtua valmistusmaasta?
Eikö tämän todentaminenkin ole melko vaikeaa? Laadunvalvontahan tässä on aika isossa roolissa.

Hommahan menee yksinkertaistettuna näin:
1. Valmistaja suunnittelee tuotteen
2. Valmistaja ja alihankkija järjestävät tuotannon siten, että tuotantoprosessi tuottaa tilastollisesti riittävää laatua
3. Mahdollinen alihankkija lätkii kamaa kasaan

Noista ainoastaan kohta 3 on sälytettävissä valmistusmaan kontolle. Eli jossain maassa onnistutaan sähläämään prosessi, joka päämiehen kanssa saatiin pistettyä kuntoon.

Jotkut valmistajat ovat aivan kädettömiä ja skippaavat kohdan 2. Tällöin on ihan arpapeliä mitä ostajalle päätyy. Yleensä kyse on ihan siitä, että valmistaja on vain vapaamatkustanut hyvien toimittajien osaamisella ja sitten päättää siirtää tuotannon jonnekin halvempaan maahan varmistamatta alihankkijan kykyä tuottaa laatua. Virheellisten tuotteiden metsästys tuotantolinjan päässä ei muuta tilannetta oikein miksikään. Useimmiten ostajan havaitsema laatuvirhe johtuu tästä kohdasta, joten koko homma kaatuu minun silmissäni valmistajan niskaan. Samat alihankkijat toimivat todistetusti laadukkaammin laatuhommat osaavien päämiesten kanssa.

Meikäläisen luksuslastenrattaissa on useampikin suunnittelumoka, jotka tuottavat ongelmia. Eräskin moka on tasoa: metallipala ei pysy paikoillaan sille varatussa kolossa, eikä mikään viittaa siihen että osissa tai kokoonpanossa olisi virheitä. Eivät ne siellä kiinassa mahda mitään hollantilaisten mokille.

Tiedän olevani friikki näissä hommissa. Kun valitsen vaikka viinin, niin etsin hakukoneella ruokaan sopivan sopivan laatuisen ja hintaisen.

Viinihän on muuten hyvä esimerkki tuotteesta, jossa valmistusmaalla on ainakin puheissa merkitystä. En ole viiniharrastaja, joten en tiedä kuinka helposti sellainen tunnistaa valmistusmaan vaikkapa sokkotestissä.

Käsittääkseni maiden sun muiden erottaminen sokkotestissä on vaativaa ammattilaisellekin. Itse en ole edes harrastaja, vaan haluan maistuvaa kamaa vähällä vaivalla. En ole huomannut sellaista laadun korrelaatiota valmistusmaahan, että minun kannattaisi arvostelun sijaan katsoa maata. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että eri maiden hyvät viinivuodet menevät ilmeisesti eri tahdissa. Tai voi olla, että talous ja valuuttakurssit aiheuttavat sen, että joskus jonkun tietyn maan viinit puskevat pintaan hinta-laatu-suhteeltaan. Viime aikoina valkkareissa on tullut vastaan uuden-seelannin viinejä, joita ei aikaisemmin muistaakseni näkynyt.

Tsekkasin juuri viinistä viiniin ja esimerkiksi valkkareissa parhaan hinta-laatu-suhteen viinit ovat kaikki eri maista. Ranska, Saksa, Chile, Uusi-Seelanti, jne. kaikki ihan samalla lailla edustettuina. Tuosta ei voi vetää oikein mitään johtopäätöstä edes uusien ja vanhojen viinimaiden välille.

*

joekok

  • ***
  • 482
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #81 : 22.12.11 - klo:11:17 »
Onpa mielenkiintoinen säie, bogasin pari kohtaa, johon luulen että minulla on jotain sanottavaa.


Sveitsiläisyys on loistava esimerkki sinänsä.  Ominaisuudella ei ole tuotteen kannalta mitään arvoa, vaan kyseessä on prestiisi, vaikutelma, mielikuva ja arvostus.

Kyllä. Japanilainen kelloseppä tekee Japanissa ihan yhtä hyviä koneistoja kuin kellosepät Sveitsissä. Jos sama kelloseppä muuttaa Sveitsiin tekemään työtään, niin koneistot onkin yhtäkkiä arvokkaampia. Hyvä esimerkki brändiarvosta.

Joku mainitsi sveitsiläisyyden tuovan kelloon hintaa, eikä kyseisen kellomerkin. Swiss made on yksi tarkimmin varjeltu ja rakennettu brändi. Eli ei ole sattumaa miksi tämä lukee kellossa. Toki on niitä jotka katsovat olevan viellä senkin yläpuolella, kuten Voutilainen ja merkkaa kellonsa hand made tekstillä. Tämä on yksi tapa rakentaa brändiä. Brändin rakennus on nykypäivänä liiketoimintaa ohjaava visio jota rakentaa koko organisaatio kaikessa toiminnassaan, joista ei vähäisimpänä myyjän jättämä ostokokemus asiakkaalle.


On ihan totta, että valmistusmaa vaikuttaa brändiin, mutta kyllä se vaikuttaa tietyissä tapauksissa myös laatuun ihan oikeasti. Hintaero tai "lisä" ei ole pelkkää ilmaa, sillä palkat ja kustannukset eri maissa, etenkin aasiaan maiden ja euroopan välillä vaihtelevat paljon. Niinpä kelloseppänä työskenteleminen Sveitsissä nyt vaan maksaa enemmän, kuin esimerkiksi Seikon Indonesian tai Kiinan tehtaaalla. Samalla tavalla venäläisten rekkakuskien työ on kallimpaa, kun kärry liikuu Suomen rajojen sisäpuolella.

Hienomekanisissa- ja elektronisissa tuotteissa hyvä laatu maksaa todella paljon (epäilemättä myös muillakin teollisuuden aloilla), mikä johtuu siitä, että halpatuotantomaissa laadunvalvonta on todella vaikeaa (paljon vaikeampaa kuin tavallisesti uskotaan) ja siksi tuotteita on tehtävä kalliin työvoiman maissa. Ennen kuin aloitetaan väittely siitä, että nykyään voi ulkoistaa kaiken Kiinaan ja samaa laatua tulee jne. niin suosittelen lukaisemana tämän Timo Poronpudaksen kolumnin kiinalaisesta tutoannosta:  http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2011/08/21/nain-kiinalainen-vivuttaa-lisaa-katetta/201111512/145 . Tietysti eriasia on, että jossakin kulkee raja sille, jolloin laadun "määrällinen" kasvattaminen (sikäli kuin tuollaista käsitettä voi edes olla) ei enää tuota hyötyä suhteessa kulutettuun rahaan. Jokaisella on omat rajansa ja arvonsa.

Oletinkin Pepsin peesaavan markkinajohtajaa hitusen halvemmalla hinnalla. Ruoka.netin hinnat ovat ilmeisesti poikkeus. Alepan nettikaupassa 1,5l Pepsi on 2,45€ ja Cokis 2,59€. Hintaeroa 5% Pepsin eduksi.

Eli kysymys kuuluu edelleen: jos hintaero on mitätön, niin miksi valita Pepsi? Käytän vapaa-aikani hintana jokusta kymppiä per tunti. Juon colaa vuodessa alle 10 1,5l pulloa. Jos pähkäilisin vaihtamista vaikka 5 minuuttia, niin pähkäilyn takaisinmaksu kestäisi pari vuotta, odottaen että Pepsi olisi yhtä hyvää enkä pettyisi. Jotenkin Pepsin Value Proposition ei nyt toimi minulle. Hintaa alas tai lisää faktaa, niin tulos on parempi.

Pitänee ottaa Pepsi sokkotestiin, niin näen onko se Cokiksen veroista.

Cokishan ei ole markkinajohtaja mitenkään itsestäänselvästi. Vielä jokunen vuosi sitten Pepsiä myytiin enemmän. Itse diggailen Pepsiä, mutta se johtuu varmasti ehdollistamisesta. Makuasioiden sijaan lainasin kuitenkin viestisi siksi, että se sisältää mielestäni brändeihin liittyvän erittäin tärkeän pointin. Brändien avulla on mahdollista säästää aivotyötä ja aikaa, mikä puolestaan helpottaa elämää.  Tämä on mielestäni tärkein brändi-käsitteen ominaisuus, sillä sen pohjalta voidaan selittää brändeihin liittyviä suhtautumistapoja: i ) ihmiset haluavat brändejä säästääkseen resrussejaan, ii) ihmiset voivat näyttää muille tehneensä järkevän valinnan, koska säästivät resurssejaan -> brändistä tulee haluttava, iii) tapa viestiä muille, ettei ehdi tai kannata etsiä muita vaihetoja jne..

Sanoisin, että lähes kaikki välittävät brändeistä edes vähän ja mitä enemmän informaatiota tykitetään etuotsalohkolle, sitä tärkeämmäksi brändit muodostuvat.

Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #82 : 22.12.11 - klo:11:28 »
Brändien avulla on mahdollista säästää aivotyötä ja aikaa, mikä puolestaan helpottaa elämää.  Tämä on mielestäni tärkein brändi-käsitteen ominaisuus, sillä sen pohjalta voidaan selittää brändeihin liittyviä suhtautumistapoja: i ) ihmiset haluavat brändejä säästääkseen resrussejaan --

Tämä menisi muuten melkein sellaisenaan tavaramerkin määritelmästä. Tavaramerkki ja brändi lähestynevät aika hyvin toisiaan, vaikka tavaramerkki toki onkin juridinen konstruktio.

*

Dan-D

Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #83 : 22.12.11 - klo:12:33 »
On ihan totta, että valmistusmaa vaikuttaa brändiin, mutta kyllä se vaikuttaa tietyissä tapauksissa myös laatuun ihan oikeasti. Hintaero tai "lisä" ei ole pelkkää ilmaa, sillä palkat ja kustannukset eri maissa, etenkin aasiaan maiden ja euroopan välillä vaihtelevat paljon. Niinpä kelloseppänä työskenteleminen Sveitsissä nyt vaan maksaa enemmän, kuin esimerkiksi Seikon Indonesian tai Kiinan tehtaaalla. Samalla tavalla venäläisten rekkakuskien työ on kallimpaa, kun kärry liikuu Suomen rajojen sisäpuolella.

Tämäkin on totta.  Kuluttaja varsinkin on siinä hauskassa (lue: huonossa) asemassa, ettei voi tuntea valmistuksen ja laadun osatekijöitä mitenkään riittävän hyvin.  Laatukäsite kuluttajakaupassa on juuri sen takia enemmän brändiä kuin todellisuutta.  Laatueroja on, mutta kuluttaja ei yleensä voi tai osaa niitä havainnoida. Valmistuspaikka vaikuttaa laatuun, mutta kuluttaja ei yleensä tiedä miten. 

Valistuneita kuluttajiakin toki on, mutta silloin puhutaan "alan harrastajista", marginaaliryhmistä.  Kukaan ei ole kaikkien kulutustuotteiden harrastaja ja siten tietotaso kaikissa ostoksissa ei voi millään olla riittävä.  Lisäksi alan harrastajapiireissä on ihan omat dynamiikkansa ja tietyt merkit saavuttavat eräänlaisen kulttistatuksen, joka elää sitten ihan omaa elämäänsä.

Valmistuskustannukset selittävät osan hintavariaatioista.  Tästä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että valmistuskustannukset seuraavat laatua.  Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tietyt instrumentit, joita tehdään tietyillä pajoilla Aasiassa paremmin ja halvemmalla kuin kovissakaan tehtaissa Euroopassa tai Amerikassa; ja sitten yhtä lailla halvemmalla ja paljon huonommin toisilla pajoilla Aasiassa.  Tietyissä instrumenteissa hinnan ja laadun korrelaatio on parhaimmillaankin suuntaa-antava.  Tyypillisesti hinnan ajatellaan korreloivan laatuun, mutta tämä perustuu osittan kyvyttömyyteen havainnoida laatua riittävästi.  Valmistuspaikkakaan ei suoraan sano laadusta mitään. 

Eli kaiken tutkailunkin jälkeen kuluttaja tyypillisesti luottaa myös vaistoonsa ja mielikuvaan laadusta, koska hän ei kykene tarkastamaan kaikkia laatuun liittyviä tekijöitä omakohtaisesti, tai ei tunne niitä riittävästi.  Tässä yhteydessä mielikuva laadusta on eräänlainen brändi, joka ei ole faktapohjainen.  Mielikuva saattaa korreloida laatuun, muttei välttämättä.

*

Pchan

  • *****
  • 2132
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #84 : 22.12.11 - klo:14:59 »
Cokishan ei ole markkinajohtaja mitenkään itsestäänselvästi. Vielä jokunen vuosi sitten Pepsiä myytiin enemmän.

Yritin turhaan etsiä molempien globaaleja myyntitilastoja. En nimittäin ihan usko, että Pepsi olisi missään vaiheessa ollut ykkönen. PepsiMax oli hetken aikaa kova joillain markkinoilla euroopassa, joten ehkä tämä on se mitä tarkoitat?

Mielestäni Cokis on koko ajan ollut selvä markkinajohtaja, jota Pepsi on pyrkinyt haastamaan tai nyt Nooyin aikaan kiertämään. Markkanajohtajuus ei vaadi ylivoimaista markkinaosuutta. Cokis saa 10% enemmän per pullo ja firmojen kulurakenteet ovat luultavasti samankaltaiset. Ei siis ihme, että Cokiksen taloudelliset tunnusluvut ovat reilusti Pepsiä paremmat. Tässä nähdään nyt se brändiarvon merkitys kahden hyvin, hyvin identtisen tuotteen kesken = Tietyn position sisällä paras brändi on huikean kannattava, kakkonen tekee vielä hyvää rahaa ja loput ovat yhden tekeviä.

Oletetaan, että perustan uuden kolajuoman ja tähtään Cokiksen ja Pepsin kilpailijaksi kaupan hyllyyn. Käytössäni on vaikka muutama miljardi riskirahaa. Colajuoman tislaaminen on helppoa, ulkoistan sen vaikka olville. Bränditoimistosta saa kaiken humppa pumpan, mitä rahan polttaminen vaatii. Lopputuloksena onnistun positioimaan Pchan-Colan kolmanneksi vaihtoehdoksi Cokiksen ja Pepsin rinnalle. Colani on hieman halvempaa kuin Pepsi ja se jopa myy hyvin. Kysymys: Teenkö turskaa? Oma veikkaukseni on, että kyllä. Tietyn position sisällä kuluttajat ovat jo tietoisia siitä, mitä he hakevat. Pchan-Cola saatta olla yhtä hyvää, pullo yhtä kaunis, mainokset yhtä puhuttelevia. Ostohetkellä ostajat kuitenkin muistavat, että Pchan-Cola tuli markkinoille vasta tänä vuonna. Turskan tekemisen keskellä voidaan todeta, että Pchan-Colaan ei liittynyt mitään brändiarvoa, vaikka ihmiset kytkivät brändiin tuotetietoa ja mainosten mielikuvia. Kun en pärjää positiossani, niin päätän lopettaa turskan tekemisen ja myyn tuotemerkin olville, joka laskee Pchan-Colan hintaa, lopettaa agressiivisen markkinoinnin ja siis käytännössä positioi sen uudelleen rahastaen hiipuvan brändin.

Pchan-Colan opetus: jos mitään uniikkia ulottuvuutta ei ole, niin tuoteominaisuuksilla ja informaatiolla ei yleensä kannata lähteä 1:1 haastamaan position vanhoja pelaajia. Ainoa poikkeus monopolinomaisen tilanteen haastaminen, jolloin haastajallekin voi olla tarjolla riittävä kannattavuus, vaikka haastaja ei koskaan syrjäyttäisi vanhaa pelaajaa.

*

U-Haul

  • *****
  • 1547
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja brändäämisestä
« Vastaus #85 : 22.12.11 - klo:15:18 »
Tässä oli jotain lukuja kohdassa "Cola Wars Today", lienevätkö globaaleja vaiko vain US-markkinoiden:

http://en.wikipedia.org/wiki/Cola_Wars

Keep Calm and Carry On.

*

Pchan

  • *****
  • 2132
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja brändäämisestä
« Vastaus #86 : 22.12.11 - klo:15:29 »
^ Linkit mukaan nuo luvut olivat yhdysvaltojen lukuja.

*

Dan-D

Vs: Brändeistä ja brändäämisestä
« Vastaus #87 : 22.12.11 - klo:15:32 »
Minä ostaisin kyllä Pchan-Colaa heti.  Jos saat ne miljardit kasaan, yksi asiakas löytyy ainakin.  En tosin ihan kauheasti kolaa juo.  

Vakavissaan, ostrohetken analyysi pitäisi viedä ehkä pidemmälle.  Imhiset ovat varmaankin haavoittuvaisimpia brändeille nimenomaan silloin, kun he ovat esimerkiksi päättäneet ostaa kolaa ja päätyvät Pchan-Colaan tai Coca-Colaan tai Pepsiin ajattelematta asiaa sen enempää.  Joku pullo tuntui vain tarttuvan käsiin, ja jos kokemus ei ollut vastenmielinen, sama pullo tarttuu herkästi jatkossakin käteen.  Uskoisin, että näissä tapauksissa ensimmäinen päätös tapahtuu ikään kuin asiaa ajattelematta.  

Toinen vahvasti brändeihin perustuva ostotapahtuma on sellainen, jota rationalisoidaan.  Esimerkiksi auton tai tietyntyyppisen tietokoneen (*köh köh* *Mac* *köh köh*) hyödykkeen osalta rationalisointi on tietynasteinen merkki siitä, että on tehty täysin tunnepohjainen ratkaisu.  Toki tietokoneeseenkin liittyy ihan funktionaalisia ominaisuuksia, jotka ostettavan hyödykkeen on täytettävä.  Mutta kun löytyy 500 vaihtoehtoakin sille valitulle, joka kuitenkin on olevinaan järkevin vaihtoehto, on ostettu brändiä ja paljon.

Vähiten brändi vaikuttanee silloin, kun voidaan rehellisesti sanoa toimittavan ihan henkilökohtaisen mieltymysten vallassa ja eri hyödykkeiden välillä on ihan havaittavia eroja.  Karkki tai jäätelö ovat uskoakseni esim. hyödykkeitä, joissa ihmiset aika rehellisesti noudattavat lähinnä makuaistejaan ja ilmoittavat tämän varsin suoraan.

*

joekok

  • ***
  • 482
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #88 : 22.12.11 - klo:15:50 »
Cokishan ei ole markkinajohtaja mitenkään itsestäänselvästi. Vielä jokunen vuosi sitten Pepsiä myytiin enemmän.

Yritin turhaan etsiä molempien globaaleja myyntitilastoja. En nimittäin ihan usko, että Pepsi olisi missään vaiheessa ollut ykkönen. PepsiMax oli hetken aikaa kova joillain markkinoilla euroopassa, joten ehkä tämä on se mitä tarkoitat?

Mielestäni Cokis on koko ajan ollut selvä markkinajohtaja, jota Pepsi on pyrkinyt haastamaan tai nyt Nooyin aikaan kiertämään. Markkanajohtajuus ei vaadi ylivoimaista markkinaosuutta. Cokis saa 10% enemmän per pullo ja firmojen kulurakenteet ovat luultavasti samankaltaiset. Ei siis ihme, että Cokiksen taloudelliset tunnusluvut ovat reilusti Pepsiä paremmat. Tässä nähdään nyt se brändiarvon merkitys kahden hyvin, hyvin identtisen tuotteen kesken = Tietyn position sisällä paras brändi on huikean kannattava, kakkonen tekee vielä hyvää rahaa ja loput ovat yhden tekeviä.

Joo voin olla kyllä tässä väärässä. Wikipedia sanoo: "December 2005, PepsiCo surpassed The Coca-Cola Company in market value for the first time in 112 years since both companies began to compete. In 2009, the Coca-Cola Company held a higher market share in carbonated soft drink sales within the U.S.[26] In the same year, PepsiCo maintained a higher share of the U.S. refreshment beverage market, however, reflecting the differences in product lines between the two companies.[26]"

Jos taas niitä tunnuslukuja katsoon niin niiden perusteella ei nyt ihan itsestään selvää markkinajohtaa ole, pikemminkin voisi päätellä että kilpailu on melko tasaista:

Kokis-komppania: liikevaihto  US$ 35.119 billion (2010), liikevoitto US$ 8.449 billion (2010),
Pepsillä puolestaan: liikevaihto  US$ 57.838 billion (2010) ja liikevoitto US$ 8.332 billion (2010).

Okei, vertailua vaikeuttaa se, että Pepsillä on paljon monipuolisempaa toimintaa (mm. pikaruokaloita muiden brändien alla) kuin kokiksella.

Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, niin kyllähän markkinoilla on säilynyt ihan voittoa tekeviä kilpailijoita, parhaana osoituksena on ehkä kaupojen omat limut, jotka ovat ymärrykseni mukaan kokoajan kasvattaneet suosiotaan (en tarkoita että ne olisivat menestystarinoita, vaan että Pchan-colalla voisi sittenkin olla toivoa!) - tämä tosin johtuu siitä, että pepsiä ja kokista valmistetaan lisenssillä (Suomessa koff ja hartwall) ja linsenssimaksut pitävät juoman hinnan korkeana verrattuna bulkkikamaan.  

Se offtopiksista tässä piti puhua brändeistä ja Suomessa Pepsin brändi on varmasti heikompi kuin kokiksen. Yksi syy voi olla neuvostoliitto - neukkulassahan sai vain pepsiä ja käsittääkseni venäjällä pepsi on vieläkin "vanhanliiton" juoma, kun kokis on "uutta" ja länsimaalaista. Kolajuoma asiassa uskoisin, että molempien brändi on todella kova elintarvikebrändiksi ja sen vuoksi markkinoille on vaikea päästä.  Molemmat yritykset myös panostavat markkinointiin todella paljon. Ja kun kummankin tunnuslukuja katselee, niin se on varmasti kannattavaa.


*

Pchan

  • *****
  • 2132
    • Profiili
Vs: Brändeistä ja jalkineista
« Vastaus #89 : 22.12.11 - klo:16:15 »
Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, niin kyllähän markkinoilla on säilynyt ihan voittoa tekeviä kilpailijoita, parhaana osoituksena on ehkä kaupojen omat limut, jotka ovat ymärrykseni mukaan kokoajan kasvattaneet suosiotaan (en tarkoita että ne olisivat menestystarinoita, vaan että Pchan-colalla voisi sittenkin olla toivoa!) - tämä tosin johtuu siitä, että pepsiä ja kokista valmistetaan lisenssillä (Suomessa koff ja hartwall) ja linsenssimaksut pitävät juoman hinnan korkeana verrattuna bulkkikamaan.  

Kauppojen omat kolat on perinteisesti positioitu eri tavalla kuin Cokis ja Pepsi. Ei lentokoneita maalata Pirkka-Colan väreihin. Kaupan omien colien tehtävä on tyypillisesti olla halpa cola markkinajohtajien rinnalla. Kauppa tavallaan vapaamatkustaa Pepsin ja Cokiksen rinnalla. Touhu kannattaa, koska rahaa ei kulu oikein mihinkään ja kalliit colat ankkuroivat hinnan.

En muuten ymmärrä miten nuo lisenssimaksut liittyvät colan hintaan suomessa? Ei näin pienelle markkinalle kannata rakentaa omaa pullotus- ja jakelukoneistoa, joten tietenkin touhu lisensoidaan. Olisi hölmöä tyytyä lisensoinnissa pienempii voittoihin kuin mitä itse pullottamalla saisi. En usko, että Hartwall tai Koff kykenevät nyhtämään lisenssipullotuksesta suuria katteita. Brändit käytännössä omistavat hyllytilan kaupoissa, joten pullottajien rooli ei paljoa eroa kuljetusfirman bisneksestä. Brändikama on isoillakin markkinoilla kalliimpaa kuin kaupan omat merkit, koska jotenkin se raskas markkinointi ja tuotekehitys pitää kuolettaa.