Olen ollut työn kautta sadoissa hautajaisissa. Pukeutumisen kirjo on valtava.
Puliukon hautajaisissa vieraat ovat usein arkiasussaan. Hyvä että ovat saattamassa. Kehun aina sitä.
Ns. normihautajaisissakin näkee sekä aivan arkipukeutumista että perinteistä mustaa pukua. Osa menee toppatakissaan laskemaan kukkia.
Minulla on arkun päässä aina alba. Sen alla voi olla tummanharmaat housut, pellavainen kasakkapaita, jonka yhteydessä kaulassa on ns. kuolalappu, jossa on "sokeripala" eli valkoinen papin tunnus. Näin olen pukeutunut jos liikun fillarilla eli useimmin. Kengät vaihtelevat säästä riippuen. Joskus voin ottaa sisäkengät. Jos liikun autolla, alban alla on puvun housut. Puku ei ole täysmusta, vaan hyvin himmeät tummat raidat / mustat raidat. Vaatturini hyväksymä kuosi 1996. Valkoinen paita ja kaulassa mustavalkoinen solmuke. Kalvosinnapit, joissa on ikthys eli kala, olen teettänyt.
Ikä on tehnyt sen, että kengät näin talvella ovat varrelliset, liikun millä hyvänsä.
Jos arkku viedään hautaan, ja olen liikkeellä fillarilla, päälläni on tumma takki, untuvainen tai muu, kaulaliinani on tumma, päässä on lila baskeri, joka mahtuu pieneen iPadkokoiseen laukkuuni. Jos liikun autolla takki on villainen pitkä, valmistajaa en muista ja Memmu Lankilan tekemä hyvin leveälierinen ja pyöreäkupuinen huopahattu, pääni on 61-62. Tilatessani sitä hän kysyi vanhemmalta kollegaltaan puhelimitse voiko miehelle tehdä sen mallista. Esikuvana oli jonkun leffan Isä Camillo. En kertonut Memmulle ammattiani.
Suhtaudun etikettiin neuvoa-antavana.