Epäilen ettei nahkapohjaiset kengät olleet kovin yleisiä ennen sotia, vaan käytettiin puupohjaisia nahkavarrella ja sitten versioita huopa ym. kengistä. Kaikkien näiden pohjia varmaan talvella tervalla ja muilla aineilla käsiteltiin, jotteivat olleet niin liukkaita. Nahkapohjaiset kengät ovat olleet kaupungeissa rikkaampien käytössä. Käsittääkseni nahkakenkien (saappaiden) yleistymisen jälkeen oltiin tyytyväisiä kun tuli ensimmäiset kumikengät (saappaat), koska näissä pysyi jalka kuivana paremmin kuin nahkaisissa.
Tämä kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta, mutta voin tarkistaa asian Tampereen museon kenkäkokoelman laatijalta ensi viikolla, kun häntä näen.
Puupohjaisia kenkiä (vai puhutaanko nyt tuohikengistä vai mistä?) ei kyllä lähinnä käytetty kuin materiaalipulan aikana. Huopatallukkaat olivat kyllä yleisiä talvella, etenkin lapsilla, mutta ne vasta liukkaat ovatkin!
Tietysti jos halutaan mennä kovinkin kauas menneisyyteen niin olihan noita kokopuisia kenkiä paljon...
Kumiteriä on saappaissa ollut sitten joskus 30-40-luvulla jos oikein muistan. Sodan jälkeen oikein yleistyivät kun saatiin varsi käyttöön ja kumit alle.
Mutta sen kyllä osaan kokemukseni pohjalta sanoa, että nahkapohjaiset kengät
olivat yleisiä. Lähes ainoita pohjavaihtoehtoja kenkiin niin teollisen kengänvalmistuksen aikana kuin sitä ennenkin. Sitten on tietty näitä metallilla vahvistettuja puupohjia sun muita mitä on käytetty esim. tukkien laskuun.
Suomessahan on käytetty, ennen ompelua, nahkapohjien valmistamismenetelmänä saksalaistyylistä puunaulausta, joka oli vielä erittäin yleinen vielä sotien jälkeisenä aikana perinnekenkien kuten lapikkaiden valmistuksessa.