Tiedotteen uudesta tupakkalaista.

Imagen Savile Row -artikkelissa puhuttiin bespoke-puvusta mittatilauspukuna. Muutenkin kirjoittaja oli koko ajan hitusen pihalla.

Anderson & Sheppardin osalta kuvituksena oli laatikkopuku. OK, sieltä toki saa varmasti niitäkin...

Kenkäni, hajalla.

Kotimatkalla töistä liukastuin asvaltilla olleeseen erittäin liukkaaseen kohtaan jalkakäytävällä.  Viereen oli joku alkuviikosta läväyttänyt henkilöauton liikennevalotolppaan, ja jostain syystä epäilen, että näillä asioilla oli jokin yhteys.  No, onnistuin pitämään itseni pystyssä, eikä sentään mennyt esim. puku rikki, mutta kotiin päästyäni huomasin, että olin ottaessani tukea toisella jalalla onnistunut sähläämään kengän nahan suorastaan puhki.  Kyseessä on klassinen captoe oxford, jonka toinen captoe on nyt reikää rikkaampi.  Karmea vekki, oikeasti.

Tänään sitten soitellaan vakuutusyhtiöihin ja kerjätään korvausta.  Jos ei natsaa, kinutaan rahaa Helsingin kaupungilta. 

Sapettaa.

Edessä on (korvauksilla tai ilman) uusien käyttöoxfordien hankinta.  Jee, uusi sisäänajo…

Miksi tällaiset asiat kohtaavat aina lempikenkiä?  Niitä kaikkein mukavimpia, istuvimpia, eniten käytettyjä, mukavasti ikääntyneitä (vaikka vajaan vuoden vanhat ovatkin)?  Sapettaa pahasti.

[It's Hammer-Time!]

Eilen ilta-sanomissa kuvan Mikael Jungnerista, vuonna 1991.

Kuvatekstin mukaan Mikael oli sähäkkä naistenmies jolla seuraa riitti (tms). Itse siedän Mikaelin naamataulua yhtä paljon kuin..tai jätetään sanomatta. Jätkän koko habitus etoo minua niin syvästi, ettei äidinkielessäni ole sanoja sen kuvaamiseen.

Henkilökohtaisuudet sikseen, Mikaelilla oli kuvassa säkittävät chinot (It's Hammer-Time!), lohenvärinen kauluspaita, punavoittoinen sangen leveä tohvelieläinkuosilla varustettu solmio ja ehkä kahdesta neljään numeroa liian iso irtotakki. Sellainen raa'an kalan värinen, hihat peitti rystyset.

Ja koska päivän kaikki onnettomuudet sattuvat aina kimpuissa, seuraavaksi löysin kuolleen kärpäsen punaviinilasistani ja lounas jäi sitten siihen. Vieläkin kiertää vatsassa, kiitos Jungnerin asun.

Karmivimmat koskaan näkemäni kiiltonahkakengät mallia muurahaiskarhu, yhdistettynä luultavasti Tigerin pukuun. Puistattavaa.

Tigerin pukuja on muuten aika paljon näkynyt tv-juontajilla viimeaikoina. Ihan OK moderni lookki mutta en pidä kyllä siitä tupla-bouttonierestä.. Miten noilla muurahaiskarhu-kengillä onnistuu autolla ajo, jos se kärki on hirmuisen pitkä. Omaan jalkaan aavistuksen pitkäkärkisempi Loake Devon 10(UK)-koossa on jo rajoilla tietyissä autoissa, joissa jalkatilaa on aika vähän ja kärki ottaa kiinni johonkin osiin..

Eilen ilta-sanomissa kuvan Mikael Jungnerista, vuonna 1991.

Kuvatekstin mukaan Mikael oli sähäkkä naistenmies jolla seuraa riitti (tms). Itse siedän Mikaelin naamataulua yhtä paljon kuin..tai jätetään sanomatta. Jätkän koko habitus etoo minua niin syvästi, ettei äidinkielessäni ole sanoja sen kuvaamiseen.

Kyllähän Jungner voisi hiukan skarpata ulkoasunsa suhteen nykyisinkin, tai ainakin ottaa kamman silloin tällöin käteensä. Polut ovat ristenneet työkuvioissa muutamaan otteeseen ja tältä pohjalta pidän herraa kuitenkin varsin charmikkaana ja ajatuksiltaan rohkeana. Tosin herättää persoonallaan varmasti..hmm.. räyhäkkäitäkin tuntemuksia. :)

Kyllähän Jungner voisi hiukan skarpata ulkoasunsa suhteen nykyisinkin, tai ainakin ottaa kamman silloin tällöin käteensä.

Itseäni Jungnerin pukeutumisessa pistää silmään yleinen solmion puute. Toisille se sopii paremmin, toisille huonommin. Jungner mielestäni kuuluu jälkimmäiseen. Paidan kaulus pitäisi olla juuri oikeanlainen ja ehkä hiukset paremmin järjestyksessä, niin toimisi paremmin. Nakella on sentään tuo ascot? -huivi kaulassa.

Utealiasuudesta piti poiketa Sokoksen 3+1 päivillä.
Ei tietenkään mitään hankkimisen arvoista, mutta 100% polyesterbleiserit ja vastaavat alkoivat huvittaa, yksi (Bugattin?) välikausitakki näytti ihan kivalta, mutta muovia sekin.

Solmion pois jättäminen näyttää olevan valitettavan yleistä, tavoitellaan jotain muka coolia ja rentoa ilmettä, mutta ei saa puvun kanssa toimi. Ei sitten ensinkään... sääliksi käy solmiokauppiaita.

Kyllähän Jungner voisi hiukan skarpata ulkoasunsa suhteen nykyisinkin, tai ainakin ottaa kamman silloin tällöin käteensä.

Tätä juuri hain. Itse olen usein (lievässä nousujohteessa) osoitellut Jungnerin kuvaa milloin televisiosta, milloin lehdestä ja kiljunut; "Kattokaa nyt jätkät! Jos antikristus ja Tintti sais lapsen niin..."

Pisteen otsikossa.

Mitä helvettiä. Mitä tekemistä tuolla on mod- tai ivy-tyylien kanssa? Tai ehkä etäisesti. Mistä lähtien liian pieni on sama kuin istuva? Olenko minä ymmärtänyt tämän nyt väärin? Ivyman - comments, please. Koulupoikamainen = mod? 1962 amerikkalainen opiskelijatyyli = 10 cm nilkan ylle jäävä lahje?

Linkin takana olevan jutun ensimmäinen pikkupoika, Olli Sirén, onnistuu näköjään järjestämään itsensä Hesariin yhtenään: tämän päivän numerossa hän heittää turhia rojujaan mäkeen. Säilytti muistaakseni neljä kauluspaitaa ja muutaman parin kenkiä sekä jotakin muuta.

Näin varsinaisen inhottavuuden eilen, nimittäin Lemony Snicketin surkeiden sattumuksien sarja-elokuvan. Muistan, että olisin vuokrannut tämän eh..."elokuvan" silloin kun se tuli vuokralle ja muistan myös elävästi, että pidin sitä sangen kehnona.

Eikä kyllä parantunut uusintakatsomisella. Filkkaa kyllä kehutaan nettiarvosteluissa, eli ilmeisesti olen väärässä.

Näin varsinaisen inhottavuuden eilen, nimittäin Lemony Snicketin surkeiden sattumuksien sarja-elokuvan. Muistan, että olisin vuokrannut tämän eh..."elokuvan" silloin kun se tuli vuokralle ja muistan myös elävästi, että pidin sitä sangen kehnona.

Eikä kyllä parantunut uusintakatsomisella. Filkkaa kyllä kehutaan nettiarvosteluissa, eli ilmeisesti olen väärässä.

En katsonut tuota tällä kertaa, mutta kyllä se on huono. Vaikka lastenleffat eivät enää oikein putoa niin ei se tarina silti kanna. Suurin ongelma on silti Jim Carrey jota en voi sietää missään muodossa.