Tässä vielä Toukon mietteitä:
Nyt kun myös Helsingin Sanomat kirjoitti jatkoa tähän jo hassuja mittasuhteita saavaan kenkäkeskusteluun, selvennän kaikille pari seikkaa. Näin siksi, että tähän kenkäasiaan liittyy niin paljon kiinnostusta, puhetta, epätietoisuutta sekä tahallista väärinymmärystä.
Jos asiasta käydään jossain keskustelua, tämän tekstin voi linkittää vapaasti osaksi ihmisten tietoutta. Lähetän tämän tekstin myös Helsingin Sanomien toimittajalle, Tommi Niemiselle.
1. Päätin hankkia juhlakengät, koska Karhun lenkkareilla ei sovi astella Linnanjuhliin.
2. Kun mietin, mistä nuo kengät hankkisin ajattelin, että nyt jos koskaan on mahdollisuus tukea pientä ja paikallista yrittäjyyttä. Valitsin suutari Simo Nousiaisen ja hänen yrityksensä Suomen Mittajalkine Oy:n Jyväskylästä.
3. Päätös valita mittatilauskengät oli samalla päätös hankkia elämäni ensimmäiset ja viimeiset juhlakengät. Minulla on ylipäätään vaikeuksia löytää sopivia kenkiä, kun jalkani ovat eri paria ja jalkaterissä on jalkaholvin rakenteesta johtuvaa kroonista kipua. Siksi myös mittatilauskengät, joista tehtiin ortopediset juhlakengät jalkani rakenteen mukaisilla tukipohjallisilla.
4. Minulla ei ollut erityisen hyvää käsitystä, minkälaisten kenkien tulisi olla, joten jätin kenkämallin ja materiaalien valitsemisen ammattilaiselle ja suutarin tekemien esitysten perusteella päädyimme tähän kyseiseen malliin ja hyvin huollettuna koko elämän kestäviin materiaaleihin.
5. Hyväksyin, että asiasta tulee julkinen, jotta suutari ja koko suomalainen käsityöläisläiskulttuuri saa näkyvyyttä työlleen. Jos jossain, niin Linnanjuhlien yhteydessä on mahdollisuus tehdä valinta ja nostaa jalustalle kotimaista suunnittelua ja tehdä näin kunnianosoitus kotimaiselle vaate- ja tekstiilityöläisyydelle. Tästä samasta asiasta on kyse useiden naisten iltapukujen yhteydessä. Iltapukujen hinnoista tosin ei yleensä puhuta mitään.
6. Se, että teettää mittatilauskengät, ja minun tapauksessani vielä ortopediset juhlakengät eri parisille jaloille, maksaa. Koska arvelin, että toimittajat tarttuvat helposti vain kenkien hintaan, olen kaiken aikaa korostanut kyseessä olevan isältä pojalle kestävä investointi kotimaiseen käsityöläisperinteeseen. Toimittajat ovat taustatyönsä kautta kaivaneet kenkien hinnan esille ja nostaneet sen otsikoihin.
7. On arvovalinta säästää sillä, että ostaa ulkomaalaiset halvemmat kengät, joita on tapauksessani vieläpä vaikea hankkia.
8. On arvovalinta investoida kerralla sellaisiin laadukkaisiin juhlajalkineisiin, jotka kestävät läpi elämän sen sijaan, että hankkii vähän halvempaa, huonompaa laatua ja usein ulkomailta.
9. On arvovalinta taata osaltaan kotimainen osaamisen jatkuvuus myös jalkinealalla, suomalaisten olosuhteiden ja verrattaen suurten jalkojemme vuoksi. Näin itsenäisyyspäivän alla voi vielä sanoa, että etenkin kriisioloissa olosuhteisiimme sopivat jalkineet ovat olleet hyvin tärkeät. Tätä maata ei ole puolustettu nappaskengillä, mutta monipuolinen suutariosaaminen kattaa kenkämallit laidasta laitaan.
10. On arvovalinta pyrkiä saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää yhdellä harkitulla päätöksellä, jos siihen on mahdollisuus.
Lopuksi voi kysyä, kuuluuko suutarin saada työstään asianmukainen korvaus yli 40 tuntia kestäneestä työstä suunnitteluineen. Mielestäni kyllä. Voi myös kysyä, saavatko ihmiset hankkia käsityönä valmistettuja kotimaisia tuotteita. Mielestäni niiden, joilla on tähän mahdollisuus, on myös jonkinlainen moraalinen velvollisuus toimia näin. Ortopediset juhlakengät, joiden päällysosa on ommeltu liimamisen sijaan kiinni pohjiin (reunoskengät) maksavat aivan sama mistä ne hankkisi ja minä päätin investoida kotimaiseen pienyrittäjyyteen.
Ja mitä tulee nahkan hyödyntämiseen materiaalina, nahka on jälleenvalmistusmateriaalina erittäin perusteltu, sillä se a) hengittää b) muotoutuu c) kestää d) on korjattavissa. Keinonahka eli muovi ei puolestaan hengitä, on petrokemian teollisuuden tuote, hajoaa helposti mutta ei maadu eikä ole korjattavissa.
Vihreydestäni. Syön myös itse riistaa ja järvikalaa, kun sitä on tarjolla ja mielestäni eläimestä tulee käyttää kaikki osat hyödyksi. Turkisteollisuus pois lukien en tiedä, mitä eläintä käytettäisiin vain nahkan takia. En ole vegaani ja kasvissyöjä vain 90 prosenttisesti vuodessa. En omista autoa, 37,5 neliötä suurempaa vuokra-asuntoa eikä minulla ole lapsia. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta todettakoon, että hiilijalanjälkeni on kaiken kaikkiaan hyvin pieni. Tätäkin tekstiä kirjoitan junassa.
En ole mikään eko-jeesus, mutta käytännön vihreyteni kyseenalaistaminen tuntuu hieman kaukaa haetulta sen vuoksi, että omistan kengät, joissa on käytetty nahkaa.
Tästä kaikesta saa olla eri mieltä kanssani. Mutta toivottavasti kaikki saivat nyt tämän viestin kautta vastauksia kysymyksiin, joita olen saanut valtavasti viime päivien aikana.
Cheers,
Touko
