Naisille on vuosien ajan julkaistu kaiken maailman vaatevärioppaita, ehkä miehillekin yksi olisi hyvä.

Itse asiassa yksi laukaiseva tekijä minun vaatekiinnostukselleni oli se, että vaimo lähetti minut viime kesänä synttärilahjaksi värianalyysiin. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus, suosittelen muillekin herroille. Minä olen kevät-tyyppiä, eli ikävä kyllä vanhat suosikkini harmaa ja oliivinvihreä eivät kuulemma käy minulle. Lämminsävyisiä ja selkeitä värejä pitäisi käyttää. Onpahan vaimon itsensä alullepanema syy uusia garderoobia. :-)

Pinnoihin sotkeutuneen takavaihtajan...

Mikko Kekäläisen asu täl hetkellä näytettävässä puoli seitsemän -ohjelmassa. Veikkaan että erityisesti Ivyman arvostaa miehen hillitöntä yliyrittämistä hillittyä yrittämistä. Kuva jahka saatavilla, mutta kuvaukseksi riittänee bd-paita kontrastipaisley kauluksilla ja tulenpunanen ascot.

Aavistuksen oli sirkushenkinen kokonaisuus kyllä tällä kertaa. Mutta oliko jokin tyyliviikko menossa?

Kollaasin Helsinki Ink 2014 "parhaista". Mauttominta erikoisuudentavoittelusontaa koskaan vetää ruoto täyteen tusinaleimaa jotka on vaan kivoja kuvia. Olen ilmeisesti jo tässä iässä känisevä vanha äijä noiden suhteen.

^Komppaan.

Oli tässä viikonloppuna pieni keskustelyntynkä tatuoinneista ja joku totesi millaisia tatuointeja on muodissa nykyisin. En enää edes muista tyylilajia saati esimerkkiä, mutta totesin että tatuoinnit ovat kyllä viimeisimpiä aisioita, joissa haluaisin seurata muotia. En ehkä pysty samastumaan leimojen ottamiseen, koska en ole vielä keksinyt niin merkityksellistä tapahtumaa tai asiaa jonka haluaisin ihooni. Känisevä vanha äijä siis täälläkin.

 Korkeintaan veriryhmä tatuoituna vasempaan kainaloon, kiäh-kiäh.

Korvien välistähän tämä on kiinni mutta itselleni tatuointeihin liittyy hyvin vahvoja negatiivisia mielikuvia etten omaan nahkaani lähtisi kuvia hakkaamaan. Enimmäkseen tatuoiinit, varsinkin suuret kuvat synnyttävät jotenkin halvan ja suttuisen fiiliksen. Mutta tämä on siis ihan vaan meikäläisen rajoittuneisuutta.

Minulla on myös täsmälleen samoja tuntemuksia ja ajatuksia kuin ylläolevilla. Voisiko tatuointeja pitää muoti-ilmiönä siinä missä esimerkiksi takatukkaakin ennen? Takatukasta vaan pääsee helpommin eroon...

Tribaalitatuoinneille, teinien "no regrets" -sutuille ja kiinalaisille kirjaimille en syty.
Vanhojen seilorien leimat taas eivät meikäläistä kauhistuta, päin vastoin. Otin muuten itsekin kaksi tatuointia nuorempana kauppalaivastossa, toisen Rotterdamissa ja toisen Hongkongissa. Ei siis ole meikäläisellä paljon varaa inistä kenenkään tatskoista, mistä kukin tykkää.

En siis suhtaudu jyrkästi tatuointeihin, mikäli niillä on kantajalleen syvempi merkitys kuin vain näyttämisenhalu. Ja täytyy myöntää että onhan nämä ihan mukavia matkamuistoja kannettaviksi hautaan saakka.

Jokainenhan tekee kuten haluaa. Minä en tatuoinneista ole pitänyt koskaan, enkä ottaisi niitä mistään hinnasta. Mutta olenkin jo vahvasti keski-ikäinen ja silläkin saattaa olla vaikutusta ettei noita tatuointeja näkynyt juuri muilla kuin rikollisilla/epämääräisillä hampuuseilla nuoruudessani.

Meidän vanhemman koiran lähdön viimeiselle matkalleen.. Ikää 13.5v ja ollut hyvässä kunnossa eiliseen saakka, mutta kyllä se niin älyttömän koville ottaa kuitenkin.

Tiedän tunteen. Perheenjäsen se on koirakin.

Semmoista se on niiden penteleiden kanssa, tsemppiä!

Meillä isompi lurjus täytti tänään 11 vuotta. On kilpirauhasvikaa, sydämessä jotain sivuääntä, perna poistettu ja patteja leikattu, mutta vielä onneksi porskuttaa reippaana. Viimeksi piikille meiltä on joutunut kissa, mikä olikin kova paikka minulle, kun olen tälläinen nössö. Se sentään tykkäsi nukkua minun kainalossa öisin, ja siihen se nukahti viimeisenkin kerran, kun eläinlääkärivaimo pisti sitä niskaan. Edellinen koira kun nukutettiin, niin suru ratkaistiin perinteisesti ottamalla uusi pentu tilalle... Kissaa ei korvattu, mutta nyt on ensi viikolla tulossa kanoja ja lampaita, mitenköhän niistäkin voi sitten lopulta erota, enpä tiedä.