^Totta. Mutta kukapa ajattelee että me eletään nyt aikaa jolloin Eurooppa on parhaimmillan. Eihän se ole koskaan ollut. Aina on jotain häslinkiä. En vain voi sietää yli-ihannoivaa menneen nostalgisointia.

^ Aina voi ihailla menneen ajan yläluokkaa. Olihan niillä, myös Brittein Saarilla, asiat silloinkin hyvin ja varsinkin 20-30-luvulla kun työläistä vielä sai sortaa rauhassa. Tuoltahan luokkayhteiskunta ei tosin ole kadonnut mihinkään. Tuo Fredan janari olisi voinut ainakin lyhentää housut, polttaa nuo kengät ja tunkea taskuliinan syvemmälle (tai jättää pois).

Onko nuo kengät nyt niin kamalat?

Vähän rupsahtaneet broguet, mutta ei mitään kummempaa.

^ Taitavat vain olla huonosti hoidetut ja pelastettavissa. Housut vaihtoon tai ainakin lyhyemmiksi. Tuossa voisivat toimia jotkut sopivan väriset sammarit tai molskit väljemmin leikattuna.

En vain voi sietää yli-ihannoivaa menneen nostalgisointia.

Kyllä minulle ainakin melkein tulee tippa linssiin, kun Tapio Rautavaara tarttuu Suomi-paidassa kitaraan ja alkaa tapailla Kulkuria ja joutsenta. Vaikka poliittisesti toki olikin jäykkää aikaa, niin kyllä sodanjälkeisissä jälleenrakennuksen vuosissa, kun kansakouluun hiihdettiin kesät talvet, on jotain sellaista naivin herttaista suoraselkäistä puhtautta ja viattomuutta, jota ei luultavasti enää koskaan tulla näkemään. Haluaisin ainakin kovasti uskoa, että tuolloin ihan oikeasti olimme se kansakunta, jollainen Suomi edelleen esittää olevansa piittaamatta todellisuudesta, jonka hiihtodoping-, Nuorisosäätiö-, kelkkatehdas- yms. yms. yms. uutiset nykyään maalaavat.

^ Mites noi sotatraumat ja niistä seuraavat alkoholi- ja huumeongelmat, unettomuus, fyysinen ja henkinen väkivalta jne? PTSD:hän ei kosketa pelkästään nykyajan sotilaita ja heidän perheitään.

^ Mites noi sotatraumat ja niistä seuraavat alkoholi- ja huumeongelmat, unettomuus, fyysinen ja henkinen väkivalta jne? PTSD:hän ei kosketa pelkästään nykyajan sotilaita ja heidän perheitään.

Eiköhän sitä kuplinut paljonkin silloin pinnan alla, mutta toisaalta juuri tuo läpi lusittu sota ja siitä seurannut rankka jälleenrakennusurakka myös nimenomaan aiheuttivat sen, että kansakunta aikalailla hitsautui yhteen, eikä kellään paljon ollut varaa märehtiä omia murheitaan. Nostalgiaahan sitä nimenomaan tuon ajan tanssilavakulttuurissakin tarjottiin, eli pakoa kurjista oloista jonnekin kulkuriromantiikkaan tai argentiinalaisen tangon pyörteisiin.

^ aika mukavan leppoinen näkemys historiasta, joten en ala vänkäämään ja pilaamaan fiilistelyä :)

Vaikka koskaan ei liene ollut helppoa silloin kun on ollut se koskaan, niin
komppaan kyllä Richard Muttia tuossa kertomassaan ihan täysin.

^ Kuten myös. Ennen oli kaikki paremmin paitsi ettei. Vanhoja hyviä aikoja ei oikeasti koskaan ollutkaan, se on vain kollektiivisen muistin luomaa illuusiota. Oikeasti parhaat ajat itse kullekin ovat tässä ja nyt. Toisaalta, jos tästä ajasta saisi edes inan verran pois vallitsevaa nihilismiä ja tilalle ihanteellisuutta, viattomuutta ja yhteisöllisyyttä niin maailma voisi olla siedettävämpi.

Tai sitten ei.

^ Mites noi sotatraumat ja niistä seuraavat alkoholi- ja huumeongelmat, unettomuus, fyysinen ja henkinen väkivalta jne? PTSD:hän ei kosketa pelkästään nykyajan sotilaita ja heidän perheitään.

Paska tauti toi PTSD. Tuttuni pamautti Rollossa kaksi tuntematonta ja sen jälkeen itsensä. Noista ei Suomessa juuri puhuta, vaikka nimen omaan pitäisi. PTSD ei ole vain Jenkkisotilaiden oire. Eikä se ole pelkästään sotilaiden oire.

http://alioutfit.tumblr.com/

Vetää sanattomaksi.

^ Mites noi sotatraumat ja niistä seuraavat alkoholi- ja huumeongelmat, unettomuus, fyysinen ja henkinen väkivalta jne? PTSD:hän ei kosketa pelkästään nykyajan sotilaita ja heidän perheitään.

Eiköhän sitä kuplinut paljonkin silloin pinnan alla, mutta toisaalta juuri tuo läpi lusittu sota ja siitä seurannut rankka jälleenrakennusurakka myös nimenomaan aiheuttivat sen, että kansakunta aikalailla hitsautui yhteen, eikä kellään paljon ollut varaa märehtiä omia murheitaan. Nostalgiaahan sitä nimenomaan tuon ajan tanssilavakulttuurissakin tarjottiin, eli pakoa kurjista oloista jonnekin kulkuriromantiikkaan tai argentiinalaisen tangon pyörteisiin.

Ei ollut varaa riidellä, koska pääosin Suomi oli melko lailla köyhä maa. Lapin rakennuskannasta oli poltettu puolet (Rovaniemi käytännössä kokonaan), sotakorvauksia piti suorittaa, Kemissä lakkomellakassa epäselvissä olosuhteissa ammuttiin kaksi miestä ja Porkkalassa oli pitkä rautatietunneli vuoteen 56 asti. 60-lukua ja ehkä 50-luvun loppua voi pitää jo vähän valoisampana. Tosin silloinkin aika moni lähti työn perässä Ruotsiin ja maaseutu alkoi tyhjentyä.

Jokaisena aikana on tietysti ollut jotain hyvääkin. Ylipäätään ehkä kannattaa koettaa elää hyvää elämää tässä hetkessä kuin haikalla jonkun menneen perään tai haaveilla tulevaa.

Vanhoina hyvinä aikoina kaikki toivoivat, että asiat olisivat paremmin koska eivät silloin tajunneet, että jopa sellaisten aikojen nostalgisointi, jota  kukaan ei ollut kokenut, oli oikeasti parempaa kuin koskaan ennen tai jälkeen.

Ennen kaikki oli paremmin. Naisetkin pysyivät kettiössä.