Miten tehdään uusia klassikoita?

[Laurenz K]

Joistakin vaatekappaleista on tiettyjen historiallisten tapahtumien seurauksena tullut klassikoita, lähestulkoon institutionalisoituneita reliikkejä tai artefakteja, joilla on ainakin puristien mielestä ehdottoman tarkka ja muuttamaton muotokieli. Niiden status on jotenkin asettanut ne muodin ulkopuolelle, niin että vaikka ne, tai jokin versiointi tai derivaatio niistä saattaisikin olla joskus muodissa, ne eivät kuitenkaan hyvin toteutettuina yleisesti katukuvassa herätä sellaisia säälin ja myötähäpeän kaltaisia tuntemuksia, joita totaalisesti ohimenneiden, torpattujen ja "de-sakralisoitujen" trendien mukaisten vaatteiden käyttäminen voi ympäristössä aiheuttaa.

Jos ajatellaan vaikkapa klassisen miesten pukeutumisen klassikoita, käsittääkseni pelkistetty tumma puku saavutti asemansa porvariston noustessa ja esimerkiksi kansitakki, trenssi, chinot ja t-paita sen myötä, että niitä oli jaettu sotilaille ja sotien jälkeen näitä käytännöllisiä vaatekappaleita päätyi runsaasti siviilikäyttöön, joten niistä tuli osa useamman sukupolven sukupolvi-kokemusta ja runsaan esiintymisen myötä myös pukeutumista koskevaa normistoa.

Mutta miten tuon voisi tehdä tänään? Mitä ajattelette, mitkä voisivat olla uudempia klassikoita? Toki arvioiminen on vaikeaa, kun emme voi tietää, käyttävätkö niitä vielä tulevat polvet vuosikymmenten päästäkin.
Ikään kuin ajatusleikkinä, mitkä voisivat olla klassikon ominaisuudet, ja miten sellaisen voisi tarkoituksellisesti luoda?

[sagaari]

Varmaankin tuo sukupolvikokemus ja runsas esiintyvyys luovat normeja ja muotia. Klassikot syntyvät suuren ihailun myötä. Satussymbolit kuten Rolex tai Ferrari eivät välttämättä ole yhtään sen käytännöllisempiä kuin halvat kilpailijansa, mutta niiden status puhuttelee monia. Siksi niitä kohtaan koetaan niin suurta intohimoa. Vaikka moni ei omistaisikaan kyseistä statussymbolia, on suuri näkyvyys (ennen televisiossa, nykyään somen kautta) yksi suurista syistä miksi jostain tuotteesta tulee klassikko. Toisaalta myös käytännöllisyys voi luoda klassikkoja. Jos monella on tarve joka tulee tyydyttää ja luodaan tuote joka tyydyttää tarpeen ylivoimaisesti, on klassikon helpompaa syntyä. Toisaalta erittäin paljon klassikoiden synnyssä on myös sattumaa mukana. Tämä vain oma ympäripyöreä arvioni.

Tumman sininen puku on klassikko, koska se on tyylikkäämpi ja monikäyttöisempi kuin monet muut puvuissa käytetyt sävyt. Siksi myös suhteellisen käytöllinen.

[salaryman]

Hyvä pohdiskelunaihe. Itse jäin pähkäilemään sitä, miten termin klassikko voisi määritellä? Kuka tai millä perusteella jollekin asialle tai ilmiölle voi antaa klassikko -määritelmän? Onko klassikko -asema yleisesti ymmärretty vai pienen piirin sisäistä diggailua jolloin voisi paremminkin puhua kultti-ilmiöstä?

[Pchan]

Huppari nyt ainakin on suhteellisen uusi klassikko. En nyt keksi mitään muuta uutta viime vuosikymmeniltä.

[Hidas]

Lapikkaat. Sitten kun nauru loppuu, on hyvä miettiä muutamaa juttua. Niillä on Suomessa pitkä historia workwear-klassikkona. Niistä ei koskaan tule silti pukeutumisen klassikkoa. Miksi? Vaikka ne olisivat olleet luokkayhteiskunnan aikaan niin tukkijätkien kuin ministerien tai jopa presidenttien käytössä funktionaalisuutensa vuoksi,  ne eivät voisi tulla Suomessa, saati muualla, klassikoiksi. Miksi sitten yhtä "junttimaisista" lyhyemmän historian Red Wingeistä voi tulla klassikoita? 1)  Suomi ei ole saneluasemassa ja 2) markkinointi on merkitsevä tekijä. Konsumerismi tuottaa vaateklassikon.

[Tumppi$]

^ Näin se menee. Merkittävä ero on myös se, että Red Wing on brändi, kun taas lapikkaat yleisnimitys tietyn tyyppisille saapikkaille. Jonkun kovan nimen pitäisi brändätä lapikkaat..

Yleisesti aiheeseen liittyen, uusien vaateklassikoiden syntyminen vaatii usein myös merkittäviä historiallisia mullistuksia. (niistä ikävimpinä mainittakoon sodat) Vaatteet kun ovat aina enemmän tai vähemmän kytköksissä pintamuotiin ja trendeihin, hankaloittaa sekin uusien klassikoiden syntymistä. Ei ole helppoa luoda sellaista mikä on muodin yläpuolella (kenties jo syntyessään) vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen.

Mutta miten tehdään uusia klassikoita? No oma mielipiteeni on se, että vähemmän on enemmän tässä(kin) kohtaa.. Eli klassikon voi luoda leikkauksen, istuvuuden, materiaalien, tekstuurien ja toimivien yksityiskohtien avulla. Pyörää on turha yrittää keksiä uudelleen, joten tuo sama resepti pätee varmasti edelleen eikä tuossa sinällään mitään uutta ole.

[Pchan]

Yleisesti aiheeseen liittyen, uusien vaateklassikoiden syntyminen vaatii usein myös merkittäviä historiallisia mullistuksia.

Tuo on aika hyvä määritelmä. Vaatteeseen yhdistyvä yhteiskunnallinen muutos antaa tietylle muodolle syvemmän merkityksen. Kulttikama voi olla jonkun pienen jengin juttu, mutta klassikot koskettavat isompaa porukkaa.

[MHongisto]

Tuoreimpia klassikkoja on Adidaksen Superstar -tossut ja M65 kenttätakki. Yllättävän moni juttu, jota olettaa uudehkona onkin vanha juttu. Esimerkiksi Conversen All star -tossut on 100 vuotta vanha keksintö ja ns collegepaita/sweatshirt on 20-luvulta. Superstarit tulivat 1969.

[Ville]

Klassikoiden suhteen ei voi unohtaa valtaa käyttävän luokan mieltymyksiä. Esimerkiksi Brittein saarten niin sanottu eliitti on käyttänyt lukemattomia vaatteita, jotka ovat kohonneet klassikoiksi. Kuinka moni olisi käyttänyt Fair Islen saaren enemmän tai vähemmän räikeitä neuleita, jos kuninkaaksi kohotettu Windsorin herttua ei olisi niistä pitänyt? Toimii tämä myös toisin päin, sillä denim oli alun perin työkangas. Jostain syystä joitakin klassikkovaatteita on jäänyt pois - esimerkiksi polvihousut olivat satoja vuosia käytössä hienoston ja vähemmän hienoston yllä. Nyt niitä käyttävät eksentriset metsästäjät sekä vintage-harrastajat.

Tiivistän sillä lailla, että klassikoksi kohoaa vaate, joka saa riittävän hienon suosittelijan (Fair Isle) tai toimii vaatteena erinomaisesti (tweed-lätsä) tai tulee riittävän yleiseen käyttöön (farkut).

[leiskari]

Kyllähän itseä 15 vuotta nuoremmat jo puhuu 2000-luvun vaihteessa tehdystä musiikista (hip hop, techno jne.) old schoolina, mikä itselle kuulostaa todella oudolta :D