Larppaus on liveroolipelaamista, eli juuri sitä, että lähtee sellaisissa releissä liikenteeseen, joissa tuntee olevansa ennemmin vähän Rick Blaine, Sherlock Holmes tai vaikkapa prinssi Charles, kuin täysin oma itsensä. Larppausta tarpeeksi harrastaessaan voi sitten omaksua roolihahmonsa niin syvällisesti, että siitä tulee osa omaa persoonaa, jonka jälkeen roolihahmon asussa liikkuminen tuntuu luontevalta. Tämän takia esimerkiksi juhlatamineiden käyttöä kannattaa harjoitella vaikkapa sukujuhlissa ennen kuin lähtee isolle kirkolle patsastelemaan. Tietenkin suurin osa larppaushahmoista on itse keksimiämme, eikä se roolin kehittely aina mene putkeen, mutta ei se mitään haittaa, kun seuraavalla kerralla voi yrittää jotain muuta.
Kesällä olen larpannut vaaleissa retrotamineissa olkihattu päässä ja vähän aikaa sitten larppasin smokin kanssa. Konserttisalissa smokki päällä tunsin oloni nopeasti kotoisaksi, mutta pakko on myöntää, että se olkihattu on jo luokkaa erittäin haasteellinen pidettävä. Kyllä uskon senkin sitten ajan saatossa ja hatun ränsistyessä varmasti kotoisammaksi muuttuvan, ja olevan parhaimmillaan biitsivaatetuksessa, mutta ennustan tämän prosessin vievän vielä jonkin aikaa. Knalli ei ole yhtään mitään olkihattuun verrattuna eikä minulla ole mitään ongelmaa vetää knallia päähäni lähtiessäni hyvin pukeutuneena liikenteeseen. Knalli nyt vaan on kiva hattu ja etenkin sateenvarjon ja macin kanssa klassikko.
Eli larpatkaa larpatkaa. Se on aina kiva tunne, kun vetää päälle jotain vähän erilaista peruspuuron asemesta. Kyllä siinä muutaman hölmistyneen katseen joutuu kohtaamaan, mutta vastaavasti tulee myös piristäneeksi muutamien ihmisten iltaa.
