Juuri näin! Vaimoni juo hyvin harvoin alkoholia mutta häntä varten minulla aina shampanja viileässä. Arjessa voi juhlia hyvin pieniäkin asioita ja ei juuri mikään muu nosta tilannetta niin helposti juhlalliseksi kuin shampanjapullon poksahdus.

Amen. Olen tosin siitä tylsä ihminen, että avaan samppanjan (ihan oikea kirjoitusasu, mutta tämä muutos toi aikoinaan minulle pienen vihan kielitoimistoa kohtaan - olisivat edes yhden peen poistaneet tuosta) ja kuohuviinin ilman poksahdusta, ellei ole jotain aivan erityistä syytä. Miekalla avaaminen, toisaalta, on myös hauskaa.

Amen. Olen tosin siitä tylsä ihminen, että avaan samppanjan ja kuohuviinin ilman poksahdusta

Käytät siis jotain värkkiä avaamiseen? Muutenhan samppanja poksahtaa väkisinkin?

Amen. Olen tosin siitä tylsä ihminen, että avaan samppanjan ja kuohuviinin ilman poksahdusta

Käytät siis jotain värkkiä avaamiseen? Muutenhan samppanja poksahtaa väkisinkin?

En. Otan tukevan otteen korkista oikealla kädelläni ja kierrän pulloa vasemmalla kädellä. Annan korkin nousta ja vastustan sen verran, että ylimääräinen paine poistuu hitaasti pihisten korkin raosta. Tippaakaan juomaa ei mene hukkaan eikä juoma turhaan latistu.

Amen. Olen tosin siitä tylsä ihminen, että avaan samppanjan ja kuohuviinin ilman poksahdusta

Käytät siis jotain värkkiä avaamiseen? Muutenhan samppanja poksahtaa väkisinkin?

En. Otan tukevan otteen korkista oikealla kädelläni ja kierrän pulloa vasemmalla kädellä. Annan korkin nousta ja vastustan sen verran, että ylimääräinen paine poistuu hitaasti pihisten korkin raosta. Tippaakaan juomaa ei mene hukkaan eikä juoma turhaan latistu.

Juurikin näin... kuuluu vain "puffff" (on lohikäärme) ja illanvietto jatkuu rattoisasti, kun ei tarvi pistää kummankaan silmälle raaka pihviä tai siivoilla korkin jäljiltä sirpaleita :)

Turstin tyyli lähempänä omaani. Jussin yli varovainen sihauttelu kuulostaa aika laimealta tyyliltä eikä yhtään juoman arvokkuuden vaatimalta. Tekniikka juurikin näin että juomaa ei valu hukkaan mutta avaaminen tulee olla näyttävä ja vaahdon pitää minusta nousta pullon suulle siten että siitä muutama tippa valuu kaulaa pitkin, ikäänkuin viettelevänä esileikkinä. Tällöin annetaan visuualinen viite siitä millaisesta kulinaarisesta nautinnosta on kyse.

Turstin tyyli lähempänä omaani. Jussin yli varovainen sihauttelu kuulostaa aika laimealta tyyliltä eikä yhtään juoman arvokkuuden vaatimalta.

Noo, toistaiseksi on kelvannut. Lisäksi jos "ylivarovaisuus" sujuu parissa sekunnissa, ei se heikosti mene - ja pullon suusta nousee kuitenkin sangen kiva höyry.

Voihan samppanjalla pestä vaikka lattian, mutta ei se juomasta arvokkaampaa tai haluttavampaa tee. Jos sitten kouhkataan, napataan pullo auki miekalla.

Jos sitten kouhkataan, napataan pullo auki miekalla.

Vesurikin kelpaa.

Vieraita jaksaa aina naurattaa ns. Billy Idolit, juodaan samppanjaa pullon suusta!

Tuota, itse asiassa...ihan hyvä se on. Valtaosa "illanjatkoista" on kuitenkin yhteisymmärryksessä tehty, jolloin tähän varautuminen on ihan hyväksi - kuohari on ihan cool juttu.

^ Kylmässä pitää aina olla sampanjaa valmiina. Sillä voi tilanteen tullen juhlistaa jotain sopivaa hetkeä. Vaikka onkin vakiintunut parisuhde ja lapsia.

Tässä on nyt sikäli kaksi eri asiaa.
Ensiksi vaikka kuoharia tai shampanjaa "pitää" olla aina kaapissa, niin se ei poista sitä viestiä, mitä kyseinen asia saattaa antaa. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, joten jos sitä kuoharia/shampanjaa ei ole tavallisesti kaapissa niin kannattaa miettiä kaksi kertaa asiaa, vaikka olisikin niin silti voi miettiä viestiä.

Tämä taas liittyy siihen toiseen asiaan eli mitä on ollaan hakemassa. Yhteinen illanvietto on ookoo ja tokihan se on toivottavasti vapaaehtoista. Sitä vaan kannattaa miettiä tovi, että mitä siitä seuraa vai seuraako mitään ja onko se tavoitteena.

Kiteytettynä se mitä yritin sanoa alun alkaen on, että kannattaa vähän etukäteen miettiä, että mitä on treffeiltä hakemassa. Sen vuoksi jokaiseen neuvoon kannattaa suhtautua varauksella ja suhteuttaa siihen, mitä varten on juuri kyseisen henkilön kanssa menossa juuri kyseisille treffeille. Jos antaa erilaisia viestejä kuin mitä oikeasti aikoo tai mikä on itselle luontevinta tai mitä treffikumppani on miettinyt, niin lopputulos on usein ikävä.

Ei hyvää päivää.
Kyse ei ole monimutkaisesta ajattelusta vaan siitä, että tekee just niiku ittestä on parasta koska silloin on kyse Sinusta eikä siitä, että noudattaa muille sopivia juttuja, matkii telkkarisarjaa tai noudattaa nettivinkkejä.

Ja ton kuvauksen perusteella olet kyllä sangen neuroottinen ja monimutkainen mies, mutta ihan obskyyreissä asioissa ;)

Se on vähän niinkuin baarikaapista löytyy jotain juotavaa, niin kylmässä pidettävää löytyy kylmästä. On siellä kaljaakin, mikähän viesti siitä tulee?

Miesten on siis kaiketi helppo käydä kanssasi treffeillä.

Mielenkiintoinen keskustelu. Lisäisin edellä mainittuihin pohdintoihin mielelläni vielä yhden näkökulman... Mielestäni suuri vaikutus on myös sillä kaikella muulla, mitä jääkaapista löytyy. Eli jos kuohuvan vieressä on pala mädäntyttä kurkkua ja muruja täynnä oleva margariinirasia, veikkaan vaikutelman olevan hyvin erilainen kuin jos siinä olisi esimerkiksi tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Vai olenko mielestänne täysin väärässä?

Eikö treffeilläkin voi tehdä kuin business-tapaamisissa, ensimmäisessä tapaamisessa pistää parempaa päälle, jotta saa sen ensivaikutelman kuntoon, sitten seuraavilla treffeillä voi olla jo astetta huolettomampi lookki, kunhan saa sen tärkeän ensivaikutelman alta pois. Riippuu toki millaista daamia aikoo deittailla, nykyään kun naisetkin pukeutuvat niin monimuotoisesti ja genrejä löytyy, esim. jos neiti on rokkihenkinen ja sinä et, aiotko tehdä vaikutuksen ottamalla sen 10-vuotta vanhan Iron Maiden t-paitasi esiin ;).

Itselläni oli H�,,VETT�,,V�,,N huono asuvalinta kun puolisoni ensimmäistä kertaa kohtasin. Musta nahkatakki, musta kauluspaita ja mustat suorat housut. Kuulemma olin aika "tuiman" näköinen (plussaa vai ei?). No, se oli ehkä sen hetkinen "cool"-juttu itselläni, vaikkakin jo silloin tajusin ettei siinä ollut kaikki kohdillaan :D. Pukua en silloin vielä omistanut enkä irtotakkeja. Nykyään 28-vuotiaana lähtisin varmaan treffeille hyvin casualhenkisesti mutta erittäin tarkkaan valituissa väreissä ja kuoseissa.

Ongelmahan voi syntyä myös siitä jos vastapuoli on vaatimattomampi pukeutumaan ja näytät varsinaiselta riikinkukolta, jolloin hän voi tuntea olonsa alipuetuksi ja vaivaantuneeksi :).

Perus-eväät:

Talvella housuiksi farkut/molski/flanelli/vakosametti + kauluspaita/bd-paita + neule + ulkotakki
Kevät-syksy-kaudella muuten samoja housuja, mutta raskaan ulkotakin voi vaihtaa irtotakkiin (kankaan raskaus lämpötilojen mukaan, samettia villaa tweediä..)
Kesällä lämpimällä säällä kevyet housut (vaaleita sävyjä, esim. chinot/pellavaa), kauluspaita hihat käärittyinä tai hyvin istuva pikee, kaveriksi tyylikäs vyö.

Pukua en välttämättä laittaisi treffeille ellei tarkoitus ole lähteä tyylikkäästi iltaa viettämään, korkeakulttuuria ja laadukkaampaa ravintolaa, ei lähigrilliä ;).

Ongelmahan voi syntyä myös siitä jos vastapuoli on vaatimattomampi pukeutumaan ja näytät varsinaiselta riikinkukolta, jolloin hän voi tuntea olonsa alipuetuksi ja vaivaantuneeksi :).

Pukua en välttämättä laittaisi treffeille ellei tarkoitus ole lähteä tyylikkäästi iltaa viettämään, korkeakulttuuria ja laadukkaampaa ravintolaa, ei lähigrilliä ;).

Samaa mieltä, täytyy ottaa huomioon toinen osapuoli ja tilanne. Ensimmäinen on aika helppoa, ellei kyseessä ole sokkotreffit. Ja sitten, en usko että kukaan muutenkaan menee esim. kävelylle puku päällä tai laadukkaaseen ravintolaan tennarit jalassa?

Jussin niin avaus- kuin kirjoitusohjeet ovat täsmälleen se, miten tyylistä tarkka samppanjapullon kanssa toimii. Jos korkki kuvatulla tavalla käsitellen kuuluvasti poksahtaa tai juoma pullosta ulos kuohuaa, on pulloa joko käsitelty varomattomasti tai se viilennetty huonosti. Samppanjan valinnasta sen verran, että rosésamppanja kalpean punaisine väreineen virittää edellä kuvattuja hetkiä kyllä pienen mutta mahdollisesti ratkaisevan verran vaaleita versioita korkeammalle. Hyvän ja samalla tottumattomallekin maistuvan rosésamppanjan löytäminen ei välttämätttä ole aivan yksinkertaista, mutta ainakin Gossetin Grand Roséta voin tähän tarkoitukseen lämpimästi suositella. Luonnollisesti pitää muistaa, että Brut-merkintää makeammilla samppanjalaaduilla ei ole tyylikkyyden kanssa paljonkaan tekemistä - eihän kukaan pue sinne treffeille niitä liimapohjakenkiäkään...

Shampanjan makeus aste on kyllä juojan makuaistista kiinni, eikä mielestäni makea shampanja ole mitenkään vähemmän arvokas. Vaikka itse nautinkin sen mieluiten kuivana, niin kuiva shampanja on aika uusi asia, aikanaan "perinteisesti" ovat olleet makeita.