Keikari > Etiketti

Pukeutuminen ja etiketti treffeillä

(1/19) > >>

jappa:
.

TheodoreMaul:
Eikös Villen blogissa joskus ollut maininta, että klubitakki on oiva valinta treffeille? Nyt kun olen oppinut käyttämään sellaista niin tuota ajatusta on pakko kompata. Housu/kenkä/solmio(ton)/taskuliina/paita/yms valinnoilla tuota voi varioida vaikka kuinka paljon tarpeen mukaan.

Omaan pirtaan ei oikein sopisi lahjojen antaminen vielä toisilla treffeillä tai muutenkaan kun ollaan tutustumisen alkuvaiheessa. Ehkä sellainen voisi onnistua, että on ollut puheena joku juttu mistä daami pitää ja sellaisen on voinut hankkia edukkaasti siten, että homma vaikuttaa luontevalta. Vaikea luonnehtia mikä sellainen sitten olisi, ehkä joku kirja tai pieni koriste-esine idealla "törmäsin sattumalta tällaiseen ja tulit heti mieleeni." Hallittua understatementtiä ;)

Jos TV:stä tuttu "kolmansien treffien sääntö" tuntuu järkevältä tavoitteelta niin ehkä silloin voisi tunnelmaa pedata tuollaisella huomionosoituksella. Siinäkin tapauksessa jokin kokemus voisi olla parempi veto. Tyyliin oivasti valittu teatteriesitys, konsertti, galleria tms. visiitti ja vielä jos sen saisi aikaan lievänä yllätyksenä jos nainen on sellaisille avoin. Kaikkihan eivät pidä yllättämisestä, koska vaatevalinta on tärkeä asia ja tilanne luo turhaa stressiä kun ei tiedä mihin ollaan menossa.

Disclaimer: en ole treffaillut vieraita naisia piiitkään aikaan, mutta parisuhteen romantiikka on sentään joskus hallussa.

mikmu:
Meikä on harrastanut casual dating tyyppistä toimintaa jos usean vuoden ajan. Yleensä pyydän vastapuolta syömään ja tietysti tarjoan sapuskat. Suomessa naiset useimmiten kieltäytyvät tarjouksesta tai jopa koko aterioimisvaihtoehdosta ja haluavat vain kahville tms. ja senkin maksavat itse. Olin juuri ennen joulua treffeillä erään neidon kanssa ja koska ajankohta oli mikä oli ostin hänelle lentokentältä hajuvettä. Lahja oli mieluinen mutta yleensä tai siis ennen tätä en ole koskaan antanut mitään lahjaa ekoilla treffeillä.

Vaatetusta en ole milloinkaan sen enempää miettinyt. Vedän päälle yleensä jotkut siistit perusvaatteet mitkä muutenkin pistäisin päälle lähtiessäni ulos syömään. Tyyliin plankatut kengät, chinot, poolopaita/kauluspaita, pikkutakki. Talvella on ollut hattukin päässä. Kerran muistan jonkun naisen kehuneen pitkää talvitakkiani, muuten kukaan ei ole maininnut mitään enkä moista tietty odotakaan.

En ole katsonut telkkaria noin kymmeneen vuoteen enkä tiedä mikä on TV:stä tuttu "kolmansien treffien sääntö". Voisko TheodoreMaul tai joku muu valaista vanhaa vähän tästä? Tosin mun treffien luonteesta johtuen en muista olenko koskaan edes ollut niillä toisilla treffeilläkään saman naisen kanssa kolmansista nyt puhumattakaan :)

Tämä siis muutamien kymmenien kokemusten perusteella joista viimeisin oli torstaina. Kävimme Argentiinalaisessa ravintolassa syömässä todella maittavat veriset pihvit. Sanoisin, että kun olet oma ittes niin sen pitäisi riittää.

Arska:

--- Lainaus käyttäjältä: mikmu - 12.03.11 - klo:11:55 ---Tosin mun treffien luonteesta johtuen en muista olenko koskaan edes ollut niillä toisilla treffeilläkään saman naisen kanssa kolmansista nyt puhumattakaan :)

Tämä siis muutamien kymmenien kokemusten perusteella joista viimeisin oli torstaina. Kävimme Argentiinalaisessa ravintolassa syömässä todella maittavat veriset pihvit. Sanoisin, että kun olet oma ittes niin sen pitäisi riittää.

--- Lainaus päättyy ---

Heh heh, piristi päivääni.

Jälkiviisas:
Omana itsenään oleminen on se paras ratkaisu.
Mitä tulee pukeutumiseen niin aika rennosti eli ei tosiaan puvussa, mutta ei myöskään alimitoita pukeutumistaan. Toisaalta jos on eksentrikko tai vieläpä retroeksentrikko niin turha sitä piilottaa. Valitettavasti ihan istuvilla vaatteilla eli vaikkapa chinot, kauluspaita ja neule -setillä näyttää Suomessa huolitellulta ja ei kuitenkaan liikaa panostaneelta. Usein tilanne on puolin ja toisin jännä, joten mieluiten vaatteet joissa on kuin kotonaan sillä se poistaa ulkonäköpaineet (vaatteiden osalta).

Toki sitten jos tapaaminen on töiden jälkeen niin silloin puvulle voi olla luonteva selitys, mutta muissa olosuhteissa se voi näyttää vähän yliyrittämiseltä (ellei sitten tosiaan muutenkin kulje puku päällä).

Eli hattu päähän, jos hattu kuuluu tyyliisi ja tunnet olosi luontevaksi hatun kanssa.
Niin ja kengät kiiltäviksi!

Televisiosta opittuja sääntöjä ei Suomessa kannattane toistaa, ne on tehty jenkkiläisen treffailukulttuurin mukaan ja mitä kauempana se pysyy Suomesta sen parempi. Suomessa tapailu on enemmän ihmiskeskeistä ja avainasemassa on keskustelu, ei niinkään lahjat tai maksaminen. Tietysti jos satut kulkemaan kukkakaupan ohi ja siellä on joku aivan ihana kukka tai näet muuten, jotain joka sopisi juuri ko. daamille, niin sitten asia on eri sillä spontaani ja persoonallinen lahja saa paremman vastaanoton kuin liikaa mietitty, saati kliseinen kukkapuska tai suklaarasia... ellei sitten daami ole saippuasarjoja liikaa kuluttava yltiöromantikko.

Näin äkkiseltään tulee mieleen, siitä on jo melkoinen tovi kun näillä ohjeilla päätyi suotuisaan lopputulokseen ja enää ei tarvitse suuremmin murehtia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu