Mitä katsoit viimeksi?

[Laurentius]

Aiemmin illalla Netflixistä hyvin nihilistisen Harry Brownin. Michael Caine on aina yhtä loistava, vaikka ehkä hieman out of place tässä brittiläisessä Gran Torino meets Dirty Harry meets moni muu samaa teemaa toistava kostoelokuva. Moni rosoisempi brittinäyttelijä olisi sopinut paremmin päärooliin, mitta varsin hyvä pätkä silti. Ei mikään iloisen tunnelman nostattaja. Ja kyllä britit vaan osaavat kuvata sen synkän ja masentavan huumemaailman ihan eri lailla kuin hollywood.

[Suavo]

Ei helvetti mikä lopetus Hannibalin ykköskaudessa, arvostan. Tulisilla hiilillä kakkoskautta ja GoT 4 odotellessa.

[SloBo]

The Wolf of Wall Streetin. Ei todellakaan mikään tyylielokuva, mutta tissit kelpaa kyllä.

[tjt]

Enää viikko, ja House of Cards -kakkoskausi aukeaa Netflixissä. Toivottavasti suunta on ylöspäin eikä alas, kuten alkoi ekan kauden lopulla käydä.

[C o r l e o n e]

Katsoin viikonloppuna pari Indiana Jones elokuvaa. Klassikko elokuvia jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen.

[Suavo]

Joskus sitä törmää huikeisiin leffavinkkeihin erikoisissa tilanteissa, kuten katsoessa stand uppia. Melkoinen 11 minuutin tarina.

https://www.youtube.com/watch?v=CK4TUP0VKLY

[danius]

12 years a slave. Ei mikään iloinen elokuva, mutta loppujen lopuksi melko vähän käsitellystä aiheesta oli saatu tehtyä uskottava kuvaus. Välillä jopa ahdistavia kohtauksia joissa ei oikeastaan edes tapahdu mitään- henkilöiden sisäinen tuska on osattu kuvata hyvin.

[Laurentius]

Viitisen minuuttia Presiklubia. Miksei Ruben Stiller enää vedä ohjelmaa? Ja miksi vieraiden taso ja kiinnostavuus on pudonnut samanaikaisesti?

[salaryman]

Kaapelilta tuli taannoin tämä:



Maalasi aika surullisen kuvan p.o. näyttelijän elämästä ja kuolemasta.

[Partasuti]

Takaikkunan. Ostin Hulluilta päiviltä Hitchcockin kokoelmalevyt, joissa sai 14 elokuvaa kunkin viidellä eurolla. Ei paha hinta kun ajattelee, että saman verran maksaisivat vuokraten jos niille olisi vain kysyntää.

Juonipaljastuksia spoilerin takana.

[spoiler]
En ole koskaan nähnyt tätä filmiä, joskin tiesin perusasetelman eri puolilta tulleiden vihjeiden perusteella. Tylsistynyt mies tiirailee naapurustoaan ja sattumalta huomaa vastapäisessa huoneistossa tapahtuneen vaimon paloittelun. Siitä alkaa tiukka selvitystyö onko siellä todella tapahtunut murha ja saadaanko tekijä kiinni ennen hänen lähtöään.

Tyylillisesti aika tasapaksu. Steward on koko filmin pyjamassa, mutta muiden miesten perusolemuksesta näkee 1950-luvun tyyliä. Grace Kelly on myös aika nätti.

Luulin muuten loppuun asti, että tapahtumille olisi järjellinen selitys ja murha olisi ollut vain mielikuvituksen tuotetta. Siinä Hitchcock on onnistunut. Annan tälle neljä tähteä.



[/spoiler]

[Partasuti]

Köyden. Tiivistunnelmainen dialogiin pohjautuva elokuva, joka tapahtuu kokonaisuudessaan yhdessä kattohuoneistossa. Tai studioon rakennetussa sellaisessa. Tunnetaan kuitenkin paremmin siitä, että elokuva on kuvattu noin kymmenminuuttisissa katkeamattomissa pätkissä. Tavallaan luotu tuntua siitä, että koko elokuva on yhtä pitkää otosta. Yllättäen tämä toimii, lyhyempää leikkausta ei oikeastaan edes kaipaa.

Ylemmästä yläluokan kuvauksesta kun on juonessa kyse, ovat he pukeutuneet erinomaisesti. Kankaat ovat paksuja, leikkaukset mukavia ja olkapäät aikakaudelle ominaisesti jyhkeitä.

Varsin positiivinen kokemus jäi tästä.

[Partasuti]

Viidennen kolonnan miehen. Lentokonemekaanikko Barry joutuu syytetyksi sabotaasista ja joutuu lähtemään pakosalle puhdistaakseen maineensa sekä löytääkseen lavastajansa. Matkalla hän kohtaa perusamerikkalaisuuden kirjon ja paljon hyviä sieluja, jotka antavat uskoa ihmiskuntaan.

Elokuvan alussa Barry oleskelee kotoisasti nahkatakissa ja tietenkin solmiossa, sellaisessa duunarin perusasussa, mutta siirtyy sittemmin mukisematta kaksiriviseen juonen tiivistyessä.

Elokuva on olemukseltaan hieman naivistinen, jossa hahmot ovat joko tai, mutta tärkeintä on että lopussa paha saa palkkansa.

[Partasuti]

Epäilyksen varjon. Tuntematon kaveri päättää vaihtaa maisemaa ja etsiytyy vanhan tutun perheen pariin, jonne hän solahtaa ystävällisenä sisään. Vähitellen varsinkin perheen tytär alkaa epäillä miehestä löytyvän pimeääkin. Alkaa hiostava retki kohti jännityksen polttopistettä.

1940-luvun maailmaan kun tapahtumat on sijoitettu, ovat kaikki miehet puvuissa ja irtotakeissa. Silloin oli elämä hienoa sodasta huolimatta.

[Partasuti]

The Trouble with Harryn. Kauniin syksyiseen amerikkalaiseen maalaiskaupunkiin sijoitettu elokuva hehkuu niin koreissa väreissä, että ehdin jo pelätä filmiä 1980-luvun tuotokseksi, mutta kyllä se kultaisella 1950-luvulla on tehty.

Kovin monta minuuttia ei elokuvaa jouda katsoa, kun alkaa epäillä että komediasta on kyse. Harry-niminen veikkonen saapuu pikkukaupunkiin ja aikaansaa monenlaisia pulmia yhdelle jos toiselle. Hyvänä puolena hänen tulonsa myös yhdistää monia ihmisiä, jotka eivät ilman kimmoketta olisi yhtyyntyneet.

Varsin mukavan kepeä filmi.

[Partasuti]

Miehen joka tiesi liikaa. Elokuva kertoo miehestä, joka tiesi liikaa. Lääkärismies saapuu morsiamensa ja poikansa kanssa kuumaan Marokkoon paksuissa villavaatteissa. Heidän seuraansa lyöttäytyy utelias mies, joka kohta kuitenkin poistuu kuvioista, mutta ehtii tätä ennen temmata perheen liian syvälle salaisten asioiden äärelle.

Katsomistani Hitchcockin elokuvista tämä on selvästi huonoin. Vanhanaikainen eikä edes charmantti Viidennen kolonnan miehen tapaan. Elokuvan hahmot ovat kliseisiä, ja filmiin on lisätty outoja laulukohtauksia.

Mutta tulipa katsottua.