Unkarilaisen Bela Tarrin elokuva Werckmeister Harmonies tuli tänään käytyä tsekkaamassa Orionissa. Viikko sitten nähty Damnation jäi tälle kyllä kakkoseksi, nyt oli jo visiot sen verran apokalyptisia ja pysäyttäviä. Tässä kahden ja puolen tunnin pätkässä taisi olla (laskujeni mukaan) 38 tai 39 ottoa, eli varsin verkkaisella tahdilla edettiin (normaalistihan parin tunnin leffassa on jtn n. 800-1500 ottoa). Väitän että tässä yksi hienoimpia näkemiäni pitkiä ottoja koskaan, sairaalan käytävällä uskomatonta kaaosta taltioiva ikuisuudelta tuntuva kohtaus joka teknisessä taituruudessa jää kakkoseksi korkeintaan Woon Hard-Boiledin käytäväkohtaukselle.
Tarrin seitsentuntinen Sátántangó pitänee jossain vaiheessa katsoa, mutta ehkä ihan himassa jossa mahis vessa- ja ruokataukoihin.
Uskomaton ohjaaja joka tapauksessa.
