Mä olen työsuhdeautoillut valtaosan ajastani ja alla on ollut jos minkälaista ajopeliä. Legendaarisia pirssejä ovat olleen valkoinen valas (valkoinen Ford Mondeo farkkumallina), josta tippui ensimmäisellä ovensulkemisella taustapeili. Vähän sen jälkeen renkaiden vaihdon yhteydessä oikea takaiskari päästi öljyt pihalle ja lopulta vähän ajan kuluttua lakkasi lämmityslaite toimimasta (olin ajamassa kovalla pakkassäällä Helsingistä Joensuuhun), joka ei ollut nautintoa hivelevä kokemus. Lopullinen niitti tuli Oulun reissulla, jolloin oli kaverit kyydissä ja pyyhkimet lakkasivat toimimasta. Siinä kun ajoi perstuntumalla ikkuna paskassa, niin takapenkillä oli melko hiljaista. Sitten olikin hyvä hetki vaihtaa työpaikkaa.
Sitten mulla oli työsuhdeautona tuliterä Hyundai Getz, joka oli suorastaan piristävä kokemus. 1.1 litrainen nuhapumppu otti kierroksia herkästi ja jätti valoissa isot autot miten tahtoi, mutta 20 metrin jälkeen olin lähinnä tientukko. :-) Positiivista autossa oli myös sen nopea lämpeneminen talvella, sillä eihän siinä mitään lämpö- ja äänieristyksiä ollut, eli kun pisti auton käyntiin ja puhaltimen täysille, niin jäinen ikkuna suli vartissa ilman raaputteluita.
Legendaarisin työsuhdeautoni on ollut ehdottomasti Opel Corsa, joka sai nopeasti lempinimen Sorsa. Auto oli kokoonsa nähden tilaihme ja ihan riittävästi silläkin sain ylinopeussakkoja kerättyä, yhden jopa motarilla. Sporttivarusteltuna sai jopa hieman sporttifiilistä - siis varustelusta, ei vauhdista. Murheenkryyniksi osoittautui ilmastointilaite, joka kärähti monta kertaa. Syytä eivät meinanneet millään löytää, mutta lopulta auton kätköistä löytyi hyvin palvattu varpunen. :-D
