Niin, siis monestihan juuri vanhojen premium- autojen ostoon liittyy vahvasti ainakin jonkin asteinen harrastuneisuus ja hieman tavallista suurempi kiinnostus autoiluun. Eli harvemmin vanhan premium- auton ostajat ovat niitä jotka ostavat auton pelkkään siirtymisen tarpeeseen pisteestä A pisteeseen B. Toki myös vanhan premium- luokan auton ostajalla on yleensä tarve päästä paikasta toiseen omalla autolla, mutta se ei ole ainoa ostopäätökseen vaikuttava tekijä.
Omat autoni ovat aina olleet isohkoja menopelejä. (siis henkilöautoiksi isohkoja) Myönnän ihan rehellisesti, että osittain tunnesyyt ja jonkin asteinen harrastuneisuus ajamista kohtaan on ohjannut valintojani joka ainoa kerta. Perusteluina mainittakoon mukavuudenhalu ja ajonautinto.
Ajan vuosittain ylivoimaisesti suurimman osan ajosuoritteestani maantiellä matka-ajona, jolloin iso auto on paljon mukavampi ja hiljaisempi kuin ns. paljon puhuttu "järkiauto". Toinenkin perustelu pohjautuu pitkälti mukavuudenhaluun ja tunnesyihin, eli hyvät lisävarusteet. Ok, nautin niistä ilman muuta, mutta tokihan niitä ilmankin tulisin toimeen aivan varmasti. Mutta koska kuitenkin haluan ne, niin silloin joudun tekemään tämän valinnan uuden/uudehkon "järkiauton" ja vanhan premium- luokan auton välillä. Jos ajattelisin pelkästään järkisyitä, niin tottahan silloin päätyisin ns. "järkiautoon", mutta koska mukana on tippa harrastuneisuutta, mukavuudenhalua ja tunnetta, niin silloinhan valinta kääntyy siihen vanhaan premium- luokan menopeliin. Mutta samalla on myös tiedostettava se, että hyvin suurella todennäköisyydellä sen ylläpito on kalliimpaa.
Tiivistetään vaikka näin: Ihan samalla tavalla se perusvarma, pikkuinen Toyota Corolla kuljettaisi minut määränpäähän, vaikka sisämeteli onkin melkoinen ja vaikka istuimet eivät säädy sähköisesti, eikä kojelaudassa ole jalopuuta ja ajotuntuma on kuin vesisängyllä ajaisi, niin silti se kuljettaa perille ja vastaa perimmäiseen tarpeeseen päästä jonnekin. Mutta jos olen puolestaan valmis maksamaan tuosta siirtymisestä enemmän, mutta toisaalta tehdä sen myös samalla paljon mukavammin, niin sitten valitsen vaikkapa esimerkiksi 7- sarjan Bemarin hyvillä varusteilla. Mutta koska minulla ei ole varaa uuteen sellaiseen, niin joudun sitten tinkimään vuosimallista tiedostaen samalla että vikatiheys, polttoaineenkulutus, vakuutukset, huollot ym. ylläpitokustannukset ovat huomattavasti isommat kuin siinä Corollassa. Tietysti myös uusi 7- sarjan Bemari tulisi myös kaikin tavoin Corollaa paljon kalliimmaksi, mutta tätä ei haeta, vaan pointti on siinä että ei pidä luulla tai romantisoida että premium- luokan auto muuttuisi keskimäärin halvemmaksi ylläpitää käytettynäkään kuin "järkiauto".
Näistä vertailuista pitää myös muistaa jättää huomiotta molemmat ääripäät. Ok, aina kuulee niitä tarinoita että jollain vanhalla Mersulla tai Volvolla on päästelty 600 000 kilometriä pelkästään öljyjä vaihtamalla. Täytyy ymmärtää että ne ovat harvoja yksittäistapauksia. (ja monesti vielä romantisoituja ja liioiteltuja) Mikä on se todennäköisyys että juuri omalle kohdalle sattuu sellainen ikiliikkuja?
