Rohkenen väittää että mistään perinteisestä ns. isokoneisesta Ford Focuksesta ei tule klassikkoautoa (pl. RS). Järjettömät tuotantomäärät pitävät siitä huolen - myös "isokoneisille" malleille eli käytännössä ST170.
RS on sitten aivan eri asia sillä näitä on valmistettukin vain 4501 kpl ja näitä on chattiautossa tällä hetkellä yksi myytävänä. Gen 1 Focus RS on siis jo klassikko eikä ole koskaan ollut tuikitavallinen kansanauto.
Fiat Bravo vitosturbolla on kyllä 100% varmasti klassikko. Ongelmana on vaan se, että kyseistä auto ei ole koskaan tehty vitoskoneisena turbolla. Vitonen on ollut vapari. Eikä tuostakaan mitään klassikkoautoa koskaan tule :)
Itse laittaisin arvonnousumielessä rahaa hyvään ja räpeltämättömään E30 Bemariin 6-koneella, kovalla laatikolla ja 2D tai Cab. Näitä on näet raiskattu aivan järjettömiä määriä ja hyviä ei ole liikaa jäljellä. Hinnat tosin ovat olleet nousussa jo jonkin aikaa. Pari vuotta sitten tuttavani osti mint-kuntoisen E30 325i cabin kovalla laatikolla ja hintaa oli muistaakseni noin 8k. Enää niitä ei tuohon hintaan saa.
Mälsää. Olin väärässä ja olet oikeassa Bravosta. Mälsää siksi, että ihan oikeasti kuvittelin HGT turbon olevan, ja nyt se kaunis unelma särkyi. Hölmöstä rakkaudestani Fiatia kohtaan haaveilen näköjään jostain, jonka
pitäisi olla olemassa. Hieno pörinä silti vaparinakin.
Ymmärrän klassikoksi auton, joka on säästämisen arvoinen. Jokin sinänsä selittämätön imu siis estää sen tuhoutumisen. Eikä klassikko tarkoita välttämättä pientä tuotantomäärää. Mustangiakin tehtiin aikanaan suuret määrät, mutta se on silti legendaarinen laite. Tai Chevrolet Impala, joka ei todellakaan ole tunnettu minään harvinaisena yläluokan autona, mutta nauttii vankkaa kulttisuosiota. Ja onhan ihmisten talleissa säilössä D-koppaisia Kadettejakin, vaikka se on tavanomainen, yleinen, ruma ja kehno auto.
Monet autot ovat uudesta asti matkalla kohti paalaamista. Voi olla mahdotonta uskoa että jonain päivänä joku huokaisee nähdessään Kia Ceedin kesäisellä bensa-asemalla. Silloin syntyy keskustelu siitä, miten "meilläkin oli tuollainen kun lapset olivat pieniä, mutta siitähän on jo hyvänen aika 30 vuotta". Kansanautot ja Miurat erikseen.
Arvonnousu minulle tarkoittaa lähinnä korkeampaa hankintahintaa, ja siten etäämmälle karkaavia unelmia. Never buy anything that has already skyrocketed. Minua oikeastaan kiinnostaa enemmän tällainen arvoon
arvaamattomaan nouseminen. Eikä rahallisella mittarilla, vaan osana yhteistä kulttuuriperimää. Automalli jotenkin muuttuu erilaiseksi, kun joku vain ajaa sillä kaikkien vuosien jälkeen. Viime viikolla näin A-koppaisen Opel Vectran, enkä voinut kuin ihmetellä miksi se on vielä päivittäisessä ajossa. Takaikkunassa oli pitkä rivi A-katsastuksen tarroja, penkeillä huovat ja pajukori.
Perustelen Focuksen tulevaa legendan asemaa sillä, että sen muotoilussa jokin napsahti kohdalleen. Se tuntuu edelleen vedenjakajalta ysärin ja uuden vuosituhannen välillä. En tarkoita mitään erikoismalleja, vaan ihan tavallista kansanfocusta. Focus tuli, teki tehtävänsä ja on jo lähes hävinnytkin katukuvasta. Nettiautossa on kolmeovisia viime vuosituhannen yksilöitä myynnissä 3 kappaletta. Ja iso kone olisi vain hauskempi kuin pieni.
Bemareissa käytännössä pätee "mitä vanhempi, sen kauniimpi". Uusista ei kannata sanoa mitään, jos ei ole kaunista sanottavaa. E-30 on kyllä hieno bemari, mutta siihen jotenkin selittämättömällä tavalla kuuluu tuunaaminen (paitsi rumat Fast and Furious diffuusorilevikesarjat). Vähän sama kuin se, että Corolla DX:n vain täytyy olla perästä korotettu ja takalasiritilällä varustettu. Nämä toki johtuvat omista nuoruusmuistoista.
