No niin ja sitten next level kysymyksiä, bear with me...
Kuuban matka lähestyy, ja homman nimihän on se, että sieltä saa maahan tuoda 25 sikaria per matkustaja, eli kun tupakoimaton avovaimo on mukana, tarkoittaa se yhteensä 50 sikaria. Sikarit tuolla myydään käsittääkseni lähinnä 25kpl rasioissa, joskin esim. Partagasta saa 10 kipaleenkin bokseissa. Mukaan lähtee siis todennäköisesti 2x25 boksi kahta eri sikaria, ellen ala kikkailla noiden kymppiboksien ja yksittäissikarien kanssa. Ja jos mukaan lähtee vain kahta eri sikaria, haluaisin olla aika varma, että ne ovat sitten ne oikeat sikarit, ja kuulisinkin mielelläni, jos kanssafoorumilaisilla olisi jotain näkemystä asiaan.
Oma ehdoton preferenssini sikarihommissa on voimakas, vahva, maukas ja mielellään paksu. Ensifiilis itsellä on, että jos en muuta keksi, niin mukaan lähtee Partagaksen Serie D No. 4 ja Bolivarin Belicosos Finos.
D#4 on varmaankin kaikkien aikojen suosikkisikarini, ja se on sellaisena pysynyt vaikka olen vertaillut sitä muihin hyviä arvioita saaneisiin sikareihin: Cohibat jääneet kakkoseksi, Montecristot jääneet kakkoseksi, myös hyvin samankaltaisena pidetty Hoyo de Monterreyn Epicure No. 2 ei mielestäni yllä ihan samalle tasolle ja jopa Partagaksen omien tuotteiden sisällä olen pitänyt D#4:stä enemmän kuin mistään muusta, olen esim. antanut P No. 2:lle parikin mahdollisuutta päihittää D#4, mutta se ei ole siinä onnistunut. Arvosteluissahan P#2 on saanut yleensä aina D#4:ää paremmat arviot, mutta vaikka D#4 ehkä yksiulotteisempi onkin, kaipaan sitä potkua ja makua, joka P#2:ssa jää vähän uupumaan (tosin siitä on jo useampi vuosi kun olen P#2:n viimeksi polttanut, ovat kuulemma nykyään tujumpia kuin ennen). Hommasin tänään myös kokeeksi Partagaksen Serie E No. 2:n, koska sitä on verrattu D#4:ään, mutten ole sitä vielä kerinnyt polttaa, lisäksi siitäkin olen lukenut, ettei olisi ihan niin tymäkkä kuin D#4. Päätin myös antaa Montecristolle vielä mahdollisuuden, ja ostin lippulaivasikarin eli No. 2:n, mutta ainakin kun haistelee tuota Partagaksen E No. 2 sikaria ja Montecriston No. 2:ta, niin Montecriston tuoksu on selkeästi miedompi ja hennompi, siinä missä E#2:n pelkässä hajussa on juuri sitä Partagaksen mausteisuutta ja potkua, jota D#4:ssä rakastan. Huolestuneena olen vain täältä foorumilta lukenut, että monilla on tuntunut olevan viimeaikoina ongelmia huonosti palavien D#4 sikarien kanssa. Osaako joku sanoa, onko ongelmat edelleen jatkuneet, ja olisiko ne peräti jäljitettävissä Tallinan LCDH:sta ostettuihin D#4 sikareihin?
Toinen valintani Bolivarin Belicosos Finos on vielä tymäkämpi kuin Partagas, muttei niin täyteläisen maukas. Sen, minkä BF maun kompleksisuudessa D#4:lle häviää, voittaa se puhtaassa voimassa. BF on kuin kunnon läpsy naamalle, ja sellaisesta kyllä tykkään, ja sellaista sikarilta kaipaan.
Ostin tänään siis ihan vaan testailtavaksi Montecriston No. 2:n, Partagaksen Serie E No. 2:n sekä Bolivarin Royal Coronan, joita on kaikkia kehuttu, ja jotka ovat vaikuttaneet siltä, että saattaisin niistä pitää, mutta joita en ole itse vielä kerinnyt kokeilemaan. Myös Partagaksen Lusitaniaa olisin halunnut testata, mutta oli sikarikaupasta loppu.
Ja nyt se oleellinen kysymys:
Tuleeko kenelläkään kertomani perusteella mieleen sellaisia sikareita, joita minun ehdottomasti kannattaisi myös testata, ennenkuin teen päätöksen siitä, mitä sikareita mukaani Kuubasta lähtee?
