Suuri kangaskeskustelu

[Ben]

Mulla on oman Cornelianin kangas super 120's ja tuntuu fiksulta sekä näyttää omaan silmään hyvältä, lisäksi siinä lukee 17,75 micron mitä lieneekään tarkoittaa...
Puku on myös hieman joustavampaa kudontaa, mitä muiden pukujeni kankaat.


Huonona puolena on helppo rypistyminen ja ryppyjen vaivanloinen oikeneminen. Onko kellään ratkaisua tollaiseen?
Pidin pukua 2kk sitten ja selässä olevat pari ryppyä näkyvät kuin olisi puku ollut eilen päällä.

[Ukki]

Meneeköhän nämä enemmän aloittelijain kysymyksiksi?

Miten tunnistaa eri pukukankaat?
Villa, villasekoite, polyestersekoite...
Kiilto paljastaa jotain ja nukka jotain mutta...

Muutamia käytettyjä takkeja hiplatessa on kyllä jäänyt todella sormi suuhun kangasta arvioidessa.
Vielä vaikeampaa on omasta mielestä arvioida kangasta pakassa versus lopullinen puku (tosin eikös räätälitkin varoita tästä "beduiinikauppias" -ongelmasta).

Sitten todella tyhmä kysymys: jos alkaisin itse lyhentelemään housujeni lahkeita, onko kankailla eroja merkittävästi tekniikoiden suhteen? Ja miksi osa ompelijoista haluaa saksia lahkeet ja osa kääntää ja ommella? Laskeutuminen / käännöksen kuluminen? Rispaantuminen? Laiskuus?

[Tommi]

Meneeköhän nämä enemmän aloittelijain kysymyksiksi?

Miten tunnistaa eri pukukankaat?
Villa, villasekoite, polyestersekoite...
Kiilto paljastaa jotain ja nukka jotain mutta...

Muutamia käytettyjä takkeja hiplatessa on kyllä jäänyt todella sormi suuhun kangasta arvioidessa.
Vielä vaikeampaa on omasta mielestä arvioida kangasta pakassa versus lopullinen puku (tosin eikös räätälitkin varoita tästä "beduiinikauppias" -ongelmasta).

Kankaiden tunnistaminen käsikopelolla ei ole helppoa puuhaa, ja siinä kehittyy parhaiten - kuten arvata saattaa - tunnustelemalla mahdollisimman paljon erilaisia kankaita. Täysin keinokuiduista tehty kangas voi tuntua villalta ja päin vastoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että keinokuitu olisi verrattavissa villaan muilta ominaisuuksiltaan, kuten esimerkiksi hengittävyydeltään.

Selvät tapaukset, esimerkiksi täyttä polyesteria olevat puvut, erottaa melkolailla helposti täysvillaisista puvuista pelkästään tunnustelemalla ellei pelkästään ulkonäön perusteella.

Kaikista paras tapa on kuitenkin turvautua siihen helpoimpaan vaihtoehtoon ja katsoa kankaan koostumuksesta kertovaa lappua, jos sellainen on tarjolla.

[-Mars-]

Osaako raati suositella isoa kylpypyyhettä? Tai materiaalia (tyyliin egyptin puuvilla)?

[Bordeaux]

Hamam-puuvilla. Esim. täältä: https://lina.fi/

[-Mars-]

Kiitos, kokeeksi tilattu 3 klp.

[Tumppi$]

Tähän kangaskeskusteluun on pitänyt kirjoittaa muutama oma havainto vuosien varrelta. Omat pukuni ovat suureksi onnekseni osoittautuneet ihan onnistuneiksi ja aikaa kestäviksi valinnoiksi. Jos nyt kuitenkin pääsisin tilaamaan samat uudelleen, niin yhtään alle 350 grammaista kangasta en niihin valitsisi. Pois lukien ehkä aivan pelkkään kesäkäyttöön tarkoitetut. Mutta tuohonkin tarkoitukseen on olemassa myös tuhtia tavaraa, kuten paksua pellavaa tai alkuperäistä, sitä painavampaa Minnisin Frescoa yms.

Toki kuten todettua, ainakaan toistaiseksi vielä yksikään valinta ei ole mennyt pieleen, mutta niin kuin kaikessa, tietämys lisääntyy kokemuksien myötä ja omat mieltymykset tulevat selkeämmiksi.

Tämä pienenä vinkkinä aloitteleville klassisen tyylin pukeutujille, sillä eri kangastalojen vihkoista esimerkkejä selaamalla on mielestäni hyvin vaikea erottaa, miltä mikäkin kangas tuntuu (tai edes lopulta näyttää) sitten kun siitä on tehty kokonainen vaate tai jopa kokonainen puku liiveineen. Ilman muuta niistä kangasvihkoista ja mallipaloista on hyötyä ja paljon, mutta ihan lopullista tulosta nekään eivät pysty kertomaan.

Eli nyrkkisääntönä; suosi aina painavia ja paksuja kankaita, ellet aivan välttämättä ja 110%:n tietoisesti halua ohutta ja hyvin kevyttä tuntumaa.

[Partasuti]

Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.

[Tumppi$]

Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.

Tuossapa se suuri haaste onkin. Samasta syystä johtuen omaankin kaappiin on päätynyt muutama alle 350 grammainen. Kangastyyppi niin ikään vaikuttaa merkittävästi, sillä esimerkkinä vaikkapa 350g pehmoinen villaflanelli eroaa melkoisesti 350g tiheään kudotusta kampalankavillasta, tai puhumattakaan saman painoisesta pellavasta. Näin ollen tuota vinkkiä on syytä pitää vain hyvin, hyvin karkeana ja suuntaa antavana nyrkkisääntönä.

[Alhazen]

Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.

Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään, ovat 340-grammaisia, jos haluaa maamerkin flanellien puolelta. 350 gramman ylitys tuppaa olemaan valmisvaatteissa ylipäätään harvinaista, joten mittatilaukseksi menee jos haluaa suosia tukevia kankaita. ”Kesävilloista” esim. Minnisin Frescon ja H&S Crispairen perusmallikin taitavat olla nykyään 310-grammaisia.

Oman kaappini ennätykset taitavat olla päällystakeissa 760 gramman donegal tweed (jos hyvin käy, tämä jää aikanaan pojalle) ja 410 gramman covert cloth -housut ja noissa kankaan raskauden kyllä todellakin huomaa, hyvällä tavalla, pukiessa ja helman ja lahkeiden liikkeissä.

[Tumppi$]

No tottapa kyllä. Tuli ehkä rajattua hieman turhan tiukasti tuo. Onhan esim. Holland & Sherryn South Pacific- pellavakin jo suht' tuhtia tavaraa 340- grammaisena. Näin siis yhtenä esimerkkinä omasta kaapista.

Ja tulipa hiljattain tilattua varsin ohkaista tavaraa vartavasten kesää varten H&S:n Oceania mallistosta irtotakiksi. Sehän ei ole kuin 250- grammaista puuvilla-pellava-villa-silkki yms. sekoitetta. Kaveriksi vaaleanharmaata Minnisin 310- grammaista Fresco III:sta pöksyiksi.

Itsellä paksuimmat ovat Schott NYC:n kipparitakki joka taitaa olla noin 900- grammaista, H&S:n Pardessus pakasta ruskeaa -olikohan noin 800- grammaista tavaraa se. Luonnollisesti nuo ovat päällystakkeja. Tuhdeimmat -ei päällystakit- ovat SA-Int sarkahousut (veikkaisin ehkä jotain 600-700- grammaista) sekä pari tweed- irtotakkia 500- grammaisina. Hardy Minnisin flanellipökät 450-470 grammaisia.
Täytyy myöntää, että tuo Schottin kipparitakki ja H&S:n Pardessus alkavat olla liikaa tällä hetkellä vallitsevalla suojakelillä. Mutta ovat kyllä omiaan oikealla talvisäällä.   

[Ville]

Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään...

Tähän on hyvä syy! VBC:n kutomat kankaat maksavat halvimmillaan noin 15 euroa per neliömetri. Tämä on kovin vähän Euroopassa valmistetusta kamasta, jolla on niin sanottu brändi takanaan. Tämä VBC on käynyt niin yleiseksi, että olen ruvennut miettimään, onko se sittenkään yhtään laadukasta.

[Alhazen]

VBC:n flanelli ei ole vaikuttanut hirveän kulutuskestävältä tavaralta ainakaan verrattuna joihinkin vintage-flannelleihin (brittiläisestä raskaammasta uudistuotannosta ei ole omakohtaista kokemusta) ja haarojen ym. kulutukselle alttiiden paikkojen voi olettaa hiestyvän ahkerassa käytössä puhki muutaman vuoden sisään. Osasyy on varmaan, että itsellänikin kierrossa olleissa valmishousuissa on ollut aika kapea leikkaus, mutta flanellin pehmeydellä taitaa olla ylipäätään hintansa. Jos ostaisin flanellipuvun nyt, se tulisi ehdottomasti kaksilla housuilla ja raakamittaisten lahkeiden lyhennyksestä tai kangaspakasta kannattaa jättää materiaalia sivuun korjauksia varten.

[Jussi]

Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään...

Tähän on hyvä syy! VBC:n kutomat kankaat maksavat halvimmillaan noin 15 euroa per neliömetri. Tämä on kovin vähän Euroopassa valmistetusta kamasta, jolla on niin sanottu brändi takanaan. Tämä VBC on käynyt niin yleiseksi, että olen ruvennut miettimään, onko se sittenkään yhtään laadukasta.

VBC on erittäin laadukas valmistaja, joka toki tuottaa paljon kankaita - kaikki melkoisen tasalaatuisia. Flanelli, etenkin kevyempi flanelli, on nopeahkoa kulumaan, joten jos haluaa pidempään kestäviä, voi napata käteensä raskaampia kankaita sisältävän housupakan ja etsiä sieltä tiiviskudontaisen flanellin. Flanellipöksyt eivät kuitenkaan ole ikinä mitään vaatekaapin ikuisia vieraita ja mikäli kierrossa ei ole todella laajaa housuvalikoimaa, parin vuoden kesto on jo erittäin hyvä säännöllisellä käytöllä. "Refork" eli kuluneen haaruksen uusiminen skarvilla on suhteellisen yleistä flanellihousuissa, joskaan en kertaa enemmän sitäkään teettäisi. Tiukaksi ei flanellia, kuten pellavaakaan, koskaan kannata teettää.

Toisaalta, liika kangasgrammoihinkin tuijottelu saa sokeaksi itse kankaalle.

Kangashinta on muuten kangasmetreissä, ei neliöissä, kankaan yleensä ollen leveydeltään 140...160cm (usein 150cm). 15€/m kuulostaa kuitenkin joko poistomyyntitarjoukselta tai suuren valmistajan sisäänostohinnalta täysiä pakkoja ostettaessa, erittäin harvoin kuluttajakaupan standardimetrihinnalta VBC:n villakankaasta.

[Kuumies]

VBC:n 340gr flanellista tehty puku ollut nyt neljättä syys-talvikautta käytössä, erittäin miellyttävän tuntuinen kangas ja siksi usein käytössä, päällä muutaman kerran viikossa työpäivän ajan. Istuminen on kuluttanut jonkin verran housuja, mutta muuten siistissä käyttökunnossa edelleen, prässäilty ja höyrytelty epäsäännöllisesti. Toki kampavilla pysyy uuden näköisenä käytössä paremmin, mutta flanellipuku on kylmillä ilmoilla paljon mukavampi käyttää. Paksu, yli 400gr, kampavilla on kyllä erittäin monikäyttöinen kangas, rypyt oikenevat itsestään ja käyttää voi Suomessa lähes ympärivuotisesti, poikkeuksena lämpimimmät kesäkuukaudet.