Autoon kun autoon saa uppoamaan rahaa ihan niin paljon kuin siihen haluaa lapioida. Kolleegan viitossarjan bemarin vaihdelaatikkon vaihtoon meni reippaasti tuo mainitsemasi 5K€ joten se ei ole mikään kummoinen summa edes arkiauton isommista komponenteista. Korjaukset hoituu kyllä nopeasti ja helposti kun käyttää paljon rahaa mutta jos on valmis käyttämään aikaa ja vaivaa eikä itke moottoriöljyn pilaamaa manikyyriä niin ne ylläpitokustannukset ovat yleensä aika marginaaliset kun kilometrejä ei tule mittariin kuin korkeintaan pari tuhatta vuodessa.
Toki saa uppoamaan, varsinkin jos suorittaa sen käyttöautonkin kohdalla systemaattista ylihuoltamista, eli "korjaa ehjää" jne, jne.
....Niin, JOS on valmis käyttämään aikaa (ja myös sitä rahaa) ja vaivaa.. Tämäkin on vaan sellainen juttu, että monelta ne rukkaset tippuu hyvin äkkiä sinne tallin lattialle, kun pitäisi alkaa tekemään hiemankin öljynvaihtoa haastavampaa hommaa... Eli kyllähän tuollaiset harrasteautot vaativat myös oikeasti asiaan vihkiytyneen omistajan. Eli tarkoitan tällä sitä, että mikäli ei ole koskaan aikaisemmin säätänyt esim. vanhan V12- koneisen Jaggen nokkia ja ajoituksia, niin siinä monelta noin nelikymppiseltä voimiensa tunnossa olevalta toimistotyötä tekevältä kaverilta, joka on hankkinut sen Jaggen elämänsä ensimmäiseksi harrasteautokseen, saattaa "itku" päästä siinä vaiheessa. Tai kun pitäisi ruveta ottamaan irti automaattilaatikkoa turbiineineen, mikä on helposti puolen päivän homma jopa ammattimiehelle. Toki, sitten JOS on pelannut ikänsä niiden vehkeiden kanssa ja tietää tasantarkkaan mitä on tekemässä, on juttu toki tyystin toinen.
Noin käy kun kuvittelee eksoottisen harrasteauton toimivan jokapäiväisenä käyttöautona. Jos auton pitää startata joka aamu duunimatkaa varten eikä seisonta-ajat saa venyä päivää paria pidemmäksi niin on parasta pysytellä vaan niissä pari vuotta vanhoissa nissaneissa. Nykyautot ovat joka suhteessa - jos tyyliä ei lasketa - täysin ylivoimaisia parin vuosikymmenen takaisiin paremman luokan kärryihin nahden. Harrasteauton luonteeseen kuuluu että se seisoo välillä vuosiakin tallissa konepelti auki.
Monen mielestä eksoottisten autojen suola on juuri siinä että niiden eteen pitää nähdä vaivaa. On pelkästään hienoa että osia ei voi käydä hakemassa markettireissun sivussa motonetistä. On pelkästään hienoa että saa verkostoitua kansainvälisiin vertaistukiryh... siis merkkikerhoihin. On pekästään hienoa että saa metsästää osia ympäri maailmaa.
Jotkut suht' tuoreet jaguarit tai bentleyt ovat vielä äärimmäisen helppoja tapauksia, entry level -klassikkoautoja. Tosi hard core harrastejat entisöivät bugatteja, duesenbergejä, 30-luvun edustusmersuja tms. lähtökohtanaan jostain kanalasta löytynyt rungonpuolikas ja kolme harsoksi ruostunutta lokasuojaa.
Siis vanhoissa harrasteautoissa on AINA enemmän tai vähemmän tekemistä ja kaikki muu uskottelu on puhtaasti itsepetosta ja romanttisia mielikuvia niistä pilvettömistä kesäpäivistä, vaikka sellaisella ei ajaisi jonain vuonna metriäkään.. Eli kyllä noiden harrastepelien kanssa on lähdettävä siitä, että se on eräänlainen elämäntapa sekin. Onhan se tosiaan hienoa jos siihen on todella vihkiytynyt ja se on intohimo. Mutta tämäkin maa on vaan pullollaan niitä tapauksia, kun harrasteautoilun on kuviteltu olevan vain niitä aurinkoisia ja huolettomia kesäpäiviä sen vanhan loistoauton ratissa ainoastaan pelkkiä öljynvaihtoja tekemällä ja polttoainetta tankkiin laskemalla. Tuohon Jaguarin ja Bentleyn helppouteen en voi ottaa oikeastaan muuten kantaa kuin kysymällä, että oletko koskaan tehnyt esim. V12 Jaggeen jakopääremppaa? Eipä silti, hienoja vehkeitähän ne ovat ja hieno harrastus/elämäntapahan se on, mutta realiteetit kannattaa pitää mielessä. Erityisesti näin, jos ei ole aikaisempaa kokemusta vanhoista harrasteautoista pintaa syvemmältä.