Tässähän tämä ongelma onkin.
Olen ajanut autoja, jotka ovat todella ihania joka ikinen kerta, kun lähtee valoista. Täydellä kaasulla, pintakaasulla tai jollain siltä väliltä. Aina mahtavia.
Ja sitten olen ajanut keskinkertaisia autoja. Ja sitten Astraa. Astra on ehkä vähiten mitään tunteita herättävä yhtään mihinkään. Ei mitään vikaa, mutta ei mitään hyvääkään. 2010-luvun Nissan Sunny.
Tässä tämä demariauto nyt sitten on:
https://www.youtube.com/watch?v=OJemsVMhEhs (unohtakaa lopusta Jezzan sovinismit niin tuo on ihan kelvollinen video)
"The engine sounds at its best when you're going 14 miles in hour, town speed - posing speeds when people are looking."
smart Roadsterissa virnuiluttaa joka kerta kun sen näkee. Joka kerta kun sen käynnistää. Joka kerta, kun nostaa jalan kaasulta turbon kerättyä ahtopainetta. Joka kerta, kun sen vedättää punaviivalle asti. Eli tosi usein, koska siinä on lyhyet vaihteet.
Porsche 911 on sellainen, että se herättää valtavasti tunteita tyhjäkäynnillä valoissa. Pintakaasulla lähtiessä pörinä on aivan upea. Etenkin ilmajäähdytteisissä. Punaviivan lähistöllä jumalainen soundi, vaikka vanhemmat eivät mitään supernopeita olekaan.
En kaipaa mitään 400 heppaa, saati +600. Ei sellaista tarvitse. Mutta tunnetta tarvitsee. Se on ainoa, mikä merkkaa. Joku nopea saksalainen dieselautomaatti vs. joku 205 gti - ei tarvitse koskaan miettiä, kumpi on hauskempi.
Jos taas ei halua tuntea yhtään mitään ja haluaa vain nauttia auringosta, voi se ooppeli olla juuri oikea valinta. Eri asia on, miksi kukaan haluaisi elää ilman fiilistä ja tunteita.
Audeissa on sama ongelma. Ainoat, joista saan mitään kiksejä ovat Audi Quattro, 100/5000, V8, ekakoppainen A8, R8 sekä RS4. Kaikki muut ovat itselleni yhdentekeviä - vaikkakin mainoiita ihmiskuljettimia ja muutenkin kelpo vehkeitä. Ongelmana on juuri se tunteen puute, jota en oikein osaa selittää.
