Hatusta tulikin yllättävän paljon kommenttia, hyvä sinänsä kuin tuo hattu-ketju on mitä on. Itse en ole yleensä hirveästi hattuihmisiä välillä on ihan kiva pitää, mitään muuta en oikein ole löytänyt kuin tuo. Peruslippalakki ei oikein innosta, muuten kuin purjehtiessa tai muuten kesällä shortsien kanssa. Pitää tuota suorassa pitämistä sulatella ;)

Hanskat näyttävät ehkä hieman tummilta kuvassa, tosiasiassa ne ovat kyllä aika keskiharmaat.

Aloittelijat koulutetaan tavoille ja sitten hommataan järkyttävät määrät kauheata roinaa ja heitetään +1:siä toverilarppaajien paskoihin setteihin.

Aika paljon sellaisia asioita ja sääntöjä, jotka ei vaan saa ymmärrystä minulta, kuten vaikkapa solmioiden käyttäminen kasuaalisti, useimmat päähineet ja tissihousut. Parhaat kokonaisuudet klassisen puolella on lähes poikkeuksetta sellaisia, joissa ei ole ns. yritetty liikaa. Marjapuurot ja keltaiset -jutut ei vaan yleensä toimi.

Jokaisen tulisi objektiivisesti pohtia, onko fakkiintunut omiin mielipiteisiinsä ja tyyliinsä ja vasta sitten sanoa toimiiko joku väri vai ei.

Pohtia ja pohtia. Pitäisi enemminkin tajuta, että toisilla on sitä silmää ja toisilla ei. Yleensä kun silmää ei ole, niin palvotaan uskonnonoloisesti jotain paskoja menswear-kirjailijoita ja kehitetään itsepetoskonsepti, jossa vika on aina sen toisen silmissä/päässä.

Silmäpuolille on myös tunnuksenomaista perustaa ns. oma kehumisrinki, jossa aatetovereiden settejä kehutaan poikkeuksetta, vaikka tarkemmin katseltuna mitään kehumisen aihetta ei olisi.

Tämähän on nyt sitä yleistystä. Jos joku teistä lapsuudessa on ajanut polkuautolla päin seinää, niin ei se mun vika ole.

Mä en ajanut autolla seinään, mutta liukastuin vessassa lyöden pääni pönttöön. Se selittääkin loput :)

Get's some

klassinen musiikki vs. kevyt musiikki. Vaikka oltaisiin yhtä mieltä siitä, että on vain joko hyvää tai huonoa musiikkia, niin silti tuo jaottelu on toimiva ja käytössä. Näiden ryhmien estetiikka ja "kulttuuri" ovat niin erilaisia, niitä on vaikaa käsitellä samassa ryhmässä.

Olen aina ihnonnut tätä jakoa, oikein toden teolla. Semminkin kun usein vaikuttaa siltä että klassisen musiikin 'vakavat' harrastajat usein katsovet 'kevyen musiikin' 'ei-vakavasti otettavia' harrastajia pitkin nenän vartta. Varsinkin kun tiettyjen kokeellisten musiikkityylien kautta tämä raja on hippasen hämärtynyt.

Lisäksi kiinnostaa tietää mihin rakoon jazz luokitellaan tässä lokeroinnissa. Jaskapuolella kun on tehty - ja tehdään - erittäin kokeellista ja kuulijoita haastavaa tavaraa jo vuosikymmeniä. Jotkut Colemanin tai Dolphyn kokeellismmat vedot ovat kuulijalleen reippaasti haastavampaa tavaraa kuin Mozartin kootut musiikilliset kermakakut yhteensä. ( No Requiem on ihan hyvä, muuten en voi sietää Mozzaa)

Tuollainen asenne saattoi tosiaan olla takavuosina olemassa, mutta tilanne on suuresti muuttunut. Suuressa kahtiajaossa klassinen - kevyt musiikki jazz kaiketi sijoitetaan jälkimmäiseen. Mutta rajathan voivat olla liukuvia, kuten esimerkkisi kertovat, samoin luokittelut. Niitä kumminkin tarvitaan.

Samoin klassisen miesten pukeutumistyylin edustajat eivät varmaan katso nenän vartta pitkin katutyyliin pukeutujia. Vai katsovatko? Sen sijaan toiseen suuntaan voi halveksuntaa hyvinkin ilmetä, kuten täälläkin foorumilla on kerrottu.

Mä en ajanut autolla seinään, mutta liukastuin vessassa lyöden pääni pönttöön. Se selittääkin loput :)

Inter urinas et faecas nascimur. Ja jos joku ei tiedä latinaa niin sanottakoon vielä saksaksi: Zwischen Kot und Urin sind wir geboren! Okei, ei liity tähän kovin paljoa, alkujaan piti kysyä liukastuitko kenties oksennukseen? Minulla kävi niin kerran Helsingissä hotelli marskin vessassa... Ei ollut kiva

Ei kyllä mä ihan liukastuin liukastuin. Olin kait 4 tai 5.

Joo. Itse taisin olla silloin jotain 40 vuotias kun luiskahdin. Joku oli helpottanut oloaan juuri sen kopin eteen jossa olin ja ulos tultaessa astuin siihen. Parinkymmenen sentin liuku ja takaraivolleen lattialle. Mahtoi olla kiva siivota kun oli vielä meikäläisen veret siinä. Jalassa oli muuten silloin kalliit ja uudet Loaket, jotka löin sairaalan roskiin.

Minusta pukeutumisessa pitäisi huomioida tyyli- ja genrerajat samalla tavalla kuin musiikissa.
Euronymous sai toisaalla vankkaa kannatusta, joten olkoot metalligenret oppaanamme pukeutumisen luokittelussa.

[thenordicfit.com]

Täällä alkaa taas mennä pelkäks p*skanjauhannaks, joten lisään yhden hätäsen kuvan päivän setistäni.



[spoiler]SS-puku
Barba Napoli -paita
Sanoia New York -solmio
TF-taskuliina[/spoiler]

Kuluneina päivinä tai sinne päin

^ viien tähden arkikamppeet.

[thenordicfit.com]

Ivyllä tykkään etenkin tuosta vaaleasta neuleesta. Nätti!