^ Jep. Tekis mieli ottaa hyvässä valaistuksessa omalla 2006 ja 2012 vertailukuvat samalla objektiivilla. Sitten kun pienentää nettikokoon, vois olla harvassa ne jotka erot löytää.

Miksi kuvausta harrastavat laittavat tonnin tai pari kameraan, jos joka pirun kuvassa täytyy värejä tai kontrastia säätää?

Saattaisikohan olla jopa niin, että halvemmalla kameralla saa helpommin hyviä "näpsyjä"? Niissä on keskiarvoistavia, tasaavia, korjaavia yms. ominaisuuksia, joiden tavoitteena on tasalaatuinen ja sunnuntaikuvaajaa miellyttävä jälki ilman jälkikäsittelyä kohteesta kuin kohteesta.

Kalliimman kameran yksi tavoite lienee toistaa kuvattava kohde valaistuksineen niin uskollisesti kuin mahdollista. Kuvaajan tehtävä on säätää ensi vaiheessa kuvauskohdetta ja sen valaistusta niin, että lopputulos on hyvä. Ellei se onnistu, pitää paremmalla kameralla kuvattuja kuvia yleensä parannella jälkikäteen. Tähän kalliimmalla kameralla otetut kuvat antavat paremmat mahdollisuudet (paljon pikselitä, suuri väriavaruus, raw-tallennus, profiilien tallentaminen jne.)

Kalliiman kameran kuva on käsittelemättömänä harvoin se, mitä me näemme, kun se toistaa kuvaustapahtuman  fysikaaliset olosuhteet mahdollisimman realistisesti. Siitä puuttuvat fysiologiset ja psykologiset muutokset ja "korjaukset", joita elimistömme tekee väistämättä aistihavaintoihimme. Halvemman kameran säädöt ja joissain jopa "ohjelmisto" koettavat tehdä korjauksia todellisuuteen, jotta kuva vastaisi havaintojamme paremmin. Aiemmin näitä korjauksia tehtiin pimiöissä ja kehittämöissä, nyt Photoshopilla.

Kuvanlaatukeskusteluun liittyen tarjoilen sen toisen ääripään kuvanlaatua. Eilen tuunailin farkkuja(en tosin näitä farkkuja), tänään pitäs ehkä vähä trimmailla neuletakin kyljistä ekstrat pois. Niin ja Lh, ota se edellinen #pastellipropagandana

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

^Butteron voinpehmeät nahkatennarit? Joka tapauksessa hieno malli ja väri. Housut härskin kireät, mutta tuskin haittaavat parinhaussa. Se näyttäköön, jolla on näytettävää ;)

Miksi kuvausta harrastavat laittavat tonnin tai pari kameraan, jos joka pirun kuvassa täytyy värejä tai kontrastia säätää?

Saattaisikohan olla jopa niin, että halvemmalla kameralla saa helpommin hyviä "näpsyjä"? Niissä on keskiarvoistavia, tasaavia, korjaavia yms. ominaisuuksia, joiden tavoitteena on tasalaatuinen ja sunnuntaikuvaajaa miellyttävä jälki ilman jälkikäsittelyä kohteesta kuin kohteesta.

Kalliimman kameran yksi tavoite lienee toistaa kuvattava kohde valaistuksineen niin uskollisesti kuin mahdollista. Kuvaajan tehtävä on säätää ensi vaiheessa kuvauskohdetta ja sen valaistusta niin, että lopputulos on hyvä. Ellei se onnistu, pitää paremmalla kameralla kuvattuja kuvia yleensä parannella jälkikäteen. Tähän kalliimmalla kameralla otetut kuvat antavat paremmat mahdollisuudet (paljon pikselitä, suuri väriavaruus, raw-tallennus, profiilien tallentaminen jne.)

Kalliiman kameran kuva on käsittelemättömänä harvoin se, mitä me näemme, kun se toistaa kuvaustapahtuman  fysikaaliset olosuhteet mahdollisimman realistisesti. Siitä puuttuvat fysiologiset ja psykologiset muutokset ja "korjaukset", joita elimistömme tekee väistämättä aistihavaintoihimme. Halvemman kameran säädöt ja joissain jopa "ohjelmisto" koettavat tehdä korjauksia todellisuuteen, jotta kuva vastaisi havaintojamme paremmin. Aiemmin näitä korjauksia tehtiin pimiöissä ja kehittämöissä, nyt Photoshopilla.

Sanoisin, että valokuvauksella on hyvin vähän tekemistä realismin kanssa. Hyvä kalusto mahdollistaa laadukkaan raakatiedoston, josta kuvaaja muokkaa lopullisen kuvan näkemyksensä mukaisesti. Jo perpektiivin valinta monesti sanoo morjens realismille.

Eri asia tietenkin, kun pitää saada valmista kuvaa suoraan kamerasta. Mutta silloinkin on vaarallista puhua "todellisuudesta".

***

En tiedä, kuinka paljon perpektiivin valinta vaikuttaa, mutta tuossa kuvassa Suavon denimit tosiaan vaikuttavat aika härskeiltä, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Näille kuville naureskellaan muutaman vuoden päästä.

Suosittelen kokeilemaan makkarankuoresta poikkeavaa. Vaikka aloittamalla sillä, että jätät tuon neuleen kaventamatta.

Edit: varmaan kyllä luonnossa näyttävät paljon paremmalta. Seuraava kuva sitten zoomin kera, vaikka mekakikkeleitä tippuiskin vähän pois.

En tiedä, kuinka paljon perpektiivin valinta vaikuttaa, mutta tuossa kuvassa Suavon denimit tosiaan vaikuttavat aika härskeiltä, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Näille kuville naureskellaan muutaman vuoden päästä.

Suosittelen kokeilemaan makkarankuoresta poikkeavaa. Vaikka aloittamalla sillä, että jätät tuon neuleen kaventamatta.

Edit: varmaan kyllä luonnossa näyttävät paljon paremmalta. Seuraava kuva sitten zoomin kera, vaikka mekakikkeleitä tippuiskin vähän pois.

Väitätkö muka naureskelevasi Robert Plantille?

[spoiler][/spoiler]

Didn't think so.

Miksi kuvausta harrastavat laittavat tonnin tai pari kameraan, jos joka pirun kuvassa täytyy värejä tai kontrastia säätää?

Saattaisikohan olla jopa niin, että halvemmalla kameralla saa helpommin hyviä "näpsyjä"? Niissä on keskiarvoistavia, tasaavia, korjaavia yms. ominaisuuksia, joiden tavoitteena on tasalaatuinen ja sunnuntaikuvaajaa miellyttävä jälki ilman jälkikäsittelyä kohteesta kuin kohteesta.

Kalliimman kameran yksi tavoite lienee toistaa kuvattava kohde valaistuksineen niin uskollisesti kuin mahdollista. Kuvaajan tehtävä on säätää ensi vaiheessa kuvauskohdetta ja sen valaistusta niin, että lopputulos on hyvä. Ellei se onnistu, pitää paremmalla kameralla kuvattuja kuvia yleensä parannella jälkikäteen. Tähän kalliimmalla kameralla otetut kuvat antavat paremmat mahdollisuudet (paljon pikselitä, suuri väriavaruus, raw-tallennus, profiilien tallentaminen jne.)

Kalliiman kameran kuva on käsittelemättömänä harvoin se, mitä me näemme, kun se toistaa kuvaustapahtuman  fysikaaliset olosuhteet mahdollisimman realistisesti. Siitä puuttuvat fysiologiset ja psykologiset muutokset ja "korjaukset", joita elimistömme tekee väistämättä aistihavaintoihimme. Halvemman kameran säädöt ja joissain jopa "ohjelmisto" koettavat tehdä korjauksia todellisuuteen, jotta kuva vastaisi havaintojamme paremmin. Aiemmin näitä korjauksia tehtiin pimiöissä ja kehittämöissä, nyt Photoshopilla.

Sanoisin, että valokuvauksella on hyvin vähän tekemistä realismin kanssa. Hyvä kalusto mahdollistaa laadukkaan raakatiedoston, josta kuvaaja muokkaa lopullisen kuvan näkemyksensä mukaisesti. Jo perpektiivin valinta monesti sanoo morjens realismille.

Eri asia tietenkin, kun pitää saada valmista kuvaa suoraan kamerasta. Mutta silloinkin on vaarallista puhua "todellisuudesta".

***

En tiedä, kuinka paljon perpektiivin valinta vaikuttaa, mutta tuossa kuvassa Suavon denimit tosiaan vaikuttavat aika härskeiltä, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Näille kuville naureskellaan muutaman vuoden päästä.

Suosittelen kokeilemaan makkarankuoresta poikkeavaa. Vaikka aloittamalla sillä, että jätät tuon neuleen kaventamatta.

Edit: varmaan kyllä luonnossa näyttävät paljon paremmalta. Seuraava kuva sitten zoomin kera, vaikka mekakikkeleitä tippuiskin vähän pois.

Puhut asiaa. Aidosta kuvasta (realismista) on kyllä kamerafoorumeilla varmaan jauhettu pitkään (ainakin joskus 5 vuotta sitten jauhettiin). Kunnon suo, jonne ei kannata liian syvälle sukeltaa nettifoorumeilla, jos ei halua aivoverenvuotoa.

Onko se tää kännykkä, mut ei nuo housut minusta mitenkään härskit ole?

^ Veikkaan, että se johtuu iästä. Nuorelle liiankin tiukan istuvuuden voi antaa helpommin anteeksi.

Siis suoraan sanottuna: ei noissa omaan silmään värkit pullota. Ennemminkin reidet vaikuttaa piukoilta.

^No eiväthän ne pullotakaan. Suunpieksäntää paremman jutustelun puutteessa. Ainakin tämä oli oman kontribuutioni taustalla.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Lh, ei pullotakaan. Käytin luovaa kieltä, jolla yritin sanoa housujen näyttävän perin juurin tiukoilta, suorastaan halaavan reittä ja säärtä. Tämä ei ole heikkous, jos on tiukan linjan suosija.

Miksi kuvausta harrastavat laittavat tonnin tai pari kameraan, jos joka pirun kuvassa täytyy värejä tai kontrastia säätää?

Saattaisikohan olla jopa niin, että halvemmalla kameralla saa helpommin hyviä "näpsyjä"? Niissä on keskiarvoistavia, tasaavia, korjaavia yms. ominaisuuksia, joiden tavoitteena on tasalaatuinen ja sunnuntaikuvaajaa miellyttävä jälki ilman jälkikäsittelyä kohteesta kuin kohteesta.

Kalliimman kameran yksi tavoite lienee toistaa kuvattava kohde valaistuksineen niin uskollisesti kuin mahdollista. Kuvaajan tehtävä on säätää ensi vaiheessa kuvauskohdetta ja sen valaistusta niin, että lopputulos on hyvä. Ellei se onnistu, pitää paremmalla kameralla kuvattuja kuvia yleensä parannella jälkikäteen. Tähän kalliimmalla kameralla otetut kuvat antavat paremmat mahdollisuudet (paljon pikselitä, suuri väriavaruus, raw-tallennus, profiilien tallentaminen jne.)

Kalliiman kameran kuva on käsittelemättömänä harvoin se, mitä me näemme, kun se toistaa kuvaustapahtuman  fysikaaliset olosuhteet mahdollisimman realistisesti. Siitä puuttuvat fysiologiset ja psykologiset muutokset ja "korjaukset", joita elimistömme tekee väistämättä aistihavaintoihimme. Halvemman kameran säädöt ja joissain jopa "ohjelmisto" koettavat tehdä korjauksia todellisuuteen, jotta kuva vastaisi havaintojamme paremmin. Aiemmin näitä korjauksia tehtiin pimiöissä ja kehittämöissä, nyt Photoshopilla.

Enpä usko, että pokkarilla saa edes parempia näpsyjä. Kyllä järkkärinkin voi heittää automaatille ja asettaa värikylläisyydet yms. valmiiksi korkeammalle. Uskoisin, että pokkareilla kuvailevat vain useammin tyytyvät suoraan kamerasta ulos tulevaan jpegiin, kun taas järkkärikuvaajat kuvailevat rawilla ja haluavat, että kuvat ovat vimpan päälle hyviä. Järkkärin mukana usein myös tulee jonkinlainen kuvanmuokkausohjelmisto.

Onko se tää kännykkä, mut ei nuo housut minusta mitenkään härskit ole?

Härski oli huono sanavalinta. Feminiininen vaikutelma voisi olla parempi: pohkeita ja nilkkoja nuoleva leikkaus + kuvakulma joka korostaa ylävartaloa.

Niin kuin sanoin, taatusti livenä toimii paremmin, mutta vielä paremmin toimisi omaan silmään paremmalla leikkauksella: kapealla, joka ei syö kenkiä, mutta ei pillillä.

Kyllä se niin on että digiajan valokuvaukseen kuuluu kuvien shoppaaminen aivan samalla tavalla kuin filmiaikana kuvien kehittäminen. Osa harrastusta.

Originaalin on asetettava ainakin valkotasapaino kohdalleen ja tallennettava se jossain pakatussa muodossa (jpeg).  Siihen originaalin ei kannata koskea koska sitä voi tarvita.