Mielestäni aika jännää, että jotkut Dressmannin sellutakit ovat suoraan Danten helvetin alakerroksista, niin asia onkin yhtäkkiä ok, jos valmistaja on italialainen laatuvalmistaja.
Ihan tuntematon brändi ja kaman hinnasta päätellen alemman keskiluokan valmistaja. Brändiarvo on siis puhdas nolla.
Hommahan menee niin, että jos valmistaja muuten vaikuttaa jotenkin luotettavalta, niin omituiset materiaalit voi hampaita kiristäen sallia (kunhan hinta on kohdallaan) koska se luultavasti on mietitty. Vastaavasti taas H&M:ltä tai dressmannilta pitää vaatia villaa. Käytetty itsessään kuitu kertoo loppujen lopuksi aika vähän kaman laadusta, joten silläkin on väliä, kuinka laadukasta kuitu on ja minkälaista kangasta kuidusta on tehty.
Tällä Tombolinilla, tai mikä tämä sellutakin tekijaä nyt olikaan, oli kaikki muu kama ihan ok ja tämä oli ainoa sellutakki. Meikäläisen logiikan mukaan materiaalivalintaan on silloin jokin perusteltu syy.