DE-parta-ajelua tämän ketjun innoittamana olen aloitellut. Eilen oli eka veretön ajelukerta.
Oma näkemykseni asiaan on se, että koska tässä on useampi asia jotka samanaikaisesti pitäisi osata (ei paineta, ajetaan oikeassa kulmassa, ajetaan "fiksua reittiä" (tasaisia alueita), ajetaan siten, että koko naama tulee käytyä läpi mutta ei useampaan kertaan ennen seuraavaa vaahdotusta...), niin jotain pitää saada selkärankaan ennen kuin voi keskittyä seuraavaan asiaan. Itsellä kesti sellaiset noin kahdeksan ajokertaa ennen kuin opin "perusvetelytavan". Tämän jälkeen osasin keskittyä siihen, että en paina terää tarpeettomasti.
Oleellista alussa on myös se, että ei keskity parran täydelliseen eliminointiin vaan tekniikan opetteluun. Ts. ajaa sen minkä kykenee ja joko pärjäilee jäljelle jääneen karvoituksen kanssa tai hellästi täsmäpoistaa sitä vaikka koneella. Eli vaahdotuksia enintään se kolme, ja vetelyt sellaisia että keskitytään naaman läpikäyntiin mahdollisimman hyvällä tekniikalla välittämättä siitä tuliko lopputuloksesta täydellinen. Tai toki lopputuloksesta kannattaa välittää mutta vasta ajelun jälkeen - ei siis tuskastella kesken ajon, vaan pyritään korjaamaan puutteet tekniikassa seuraavalla ajokerralla.
