No onhan Miami Vice sellainen teemoiltaan jo vahvasti Melvilleläinen ja sitä kautta eksistentialistinen rikoselokuva. Vertaisin Viceä ehkä Melvilleltä vaikkapa Toiseen Hengenvetoon tai Punaiseen Ympyrään, sillä selvästi samoja teemoja tässäkin käsitellään. Toimintaelokuvanakin se on lähinnä paluu vaikkapa Peckinpahin (Getaway) tai Friedkinin (To Live and Die in LA) tunnelmiin ja sitä kautta nykytarjonnassa jo hämmentävän omalaatuinen. Siinä missä Collateralin loppu edustaa Mannia tylsimmillään, on Miami Vice kokonaisuutena suorastaan sen vastakohta. Leffa alkaa vailla mitään selittelyjä, hahmoja tai tilanteita ei juurikaan pedata millään tasolla. Loppuelokuva ei tuo tähän muutosta, vaan Crockett & Tubbs näytetään vain ammattinsa kautta. Tämän takia molemmat ovat kertaluokkaa huikeampia hahmoja kuin perusleffojen sankarit ja Mann ottaakin tästä kaiken irti. Dialogi on ajottain täyttä koodikieltä (AWACS, Gofast boats, SAC etc) ja kaikenlainen turha täyte on karsittu pois. Harvat ohjaavat yhtä jäntevästi kuin Mann parhaimpina päivinään ja noita päiviä on Miami Vicen kuvauksiin mahtunut aikamoinen määrä.
Seksikohtaukset ovat päälleliimattuja koska Mannin hahmoille yksityiselämä ylipäätään tuntuu olevan päälleliimattua tai ainakin selvästikin alisteista ammattiminälle. Tavallaan tajuan kyllä syytöksen siitä että varsinkin vaikkapa Crockettin ja Isabellan toinen panokohtaus on hieman turhan oloinen, mutta toisaalta Mann kyllä hyvin saa tuotua silläkin esiin hahmojen parisuhteen luonteen ja sen mahdottomuuden.
Vaikka ei elokuvana pitäisi yhtään tuollaisesta kylmästä fiilistelystä ja äijäilystä, niin perustoimintaleffa tosta ei varsinkaan saa kyllä millään tasolla. Eihän siinä ole edes varsinaisia toimintakohtauksiakaan, lopun vaatimattomia ammuskeluja lukuunottamatta. Ja onhan 'Vice aivan hiton kaunis leffa.
Tosin se sanottakoon, että Miami Vicen soundtrack on Mann-leffaksi ajoittain aika kehno (ja välillä nerokkuutta, kuten kohdassa jossa huristellaan muskeliveneellä Kuubaan). Audioslaven soidessa panokohtauksen aikana ollaan jo kaukana vaikkapa Thiefin, Manhunterin tai Heatin ääniraitojen nerokkuudesta. Lopputekstien aikana soiva järkyttävä pomppumetallicoveri Collinsin In the Air Tonightista on sekin sietämätön.
Paremmalla ajalla saisin ylös vähän järkevämmin jäsennellyn Miami Vicen puolustuksen, koska tämän leffan ihailua on kyllä aiemminkin joutunut selittelemään.
