Tunnen joko v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ihmisi\u00e4 tai v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisia ihmisi\u00e4, sill\u00e4 kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta, miksi kirjoitan. Silti haluan t\u00e4h\u00e4n vastata, sill\u00e4 olen sattuneista syist\u00e4 miettinyt paljon kirjoittamisen tointa viimeisten kuukausien aikana, ja haluan saada n\u00e4m\u00e4 ajatukset jonnekin, jotta tilaa olisi my\u00f6s uudelle. Kirjoittamiseen on monta syyt\u00e4. Rakastan kirjoja, sill\u00e4 niist\u00e4 saa uusia ajatuksia tai sellaista infoa, joka ruokkii ajattelua, ja t\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 kirjoittaminen kiinnostaa. My\u00f6s olen joskus kauan sitten huomannut pohdiskelevani paljon sanoja, niiden muotoa kirjaimina ja \u00e4\u00e4ntein\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 paperilla. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 olen enimm\u00e4kseen el\u00e4nyt ajatuksissa ja p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 kaikenlaisen fyysisen tekemisen sijasta. Is\u00e4ni on aina ollut kova munansaantelija, joka ei voi el\u00e4\u00e4 l\u00e4pi yht\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilman sananmuuntelua, niill\u00e4 leikittely\u00e4 ja kaikenmoista v\u00e4\u00e4ntely\u00e4, jota olen saanut kuunnella kaksi ja puoli vuosikymment\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi isois\u00e4ni Onni kirjoitteli runoja, pakinoita, sepustuksia ja lastuja, joita ei kuitenkaan julkaistu paikallislehte\u00e4 suuremmilla areenoilla. T\u00e4ytyy nyt vain olettaa, ett\u00e4 Raivion suvussa kulkee jonkinlainen kielellisen tavan geeni, joka on vahva miehiss\u00e4. Joitakin vuosia sitten l\u00f6ysin klassisen miesten tyylin ja tajusin tyylin olevan t\u00e4ydellinen kirjoittamisen aihe, sill\u00e4 en vain ollut saanut itse\u00e4ni kyn\u00e4ilem\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ennen. Muistan 14-vuotiaana s\u00e4ttineeni teini-Ville\u00e4, joka ei ollut viel\u00e4 yht\u00e4\u00e4n romaania aikaiseksi. Totisesti, totisesti: Suomessa t\u00e4ytyy k\u00e4rsi\u00e4 ja jurottaa ja itse\u00e4\u00e4n ruoskia, sill\u00e4 muuta el\u00e4misen mallia ei ole!<\/p>\n
Tyyli on t\u00e4ydellinen aihe, sill\u00e4 se on t\u00e4ytt\u00e4 tulkintaa ja sopii humanistille kuin leima otsaan. Tyyli\u00e4 voi kuvata historian, semantiikan, kulttuurin, tapojen, aikakauden, yhteiskunnan tai vaikka seksuaalisuuden vinkkelist\u00e4, mutta lopulta se on aina yksil\u00f6n tarkastelua. Muoti on joukkojen katselua, sill\u00e4 yhden ihmisen pukeutumistapa ei voi olla muotia. Vasta suuren joukon uusi tai muuttuva vaateparsi, kuten farkut, voi kuvata muodin muutosta tai kehityst\u00e4. Yksil\u00f6 taas kuvaa ihmist\u00e4, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n aihe tai ilmi\u00f6 ole kiinnostavampi kuin ihminen, joka on suurimmillaan k\u00e4ynyt kuussa ja kurjimmillaan keksinyt videoidut suoran l\u00e4hetyksen mestaukset. Homo mensura<\/em> on todettu muutama vuosituhat sitten, enk\u00e4 voi olla eri mielt\u00e4. Siisp\u00e4 j\u00e4lleen yksi syy lis\u00e4\u00e4 kirjoittamiseen on tyyli ja klassisen miesten pukeutumisen ilosanoman levitt\u00e4minen. Lis\u00e4ksi olen huomannut olevani melko etev\u00e4 kirjoittamisessa, ja ihmisell\u00e4 on tapana nauttia siit\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hommaansa yh\u00e4 enemm\u00e4n. Viel\u00e4 on mukava tunne, kun tiet\u00e4\u00e4 valitsemiensa sanojen auttavan muita. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n vaikutusvaltaa, edes pient\u00e4 sellaista, jolla on kuitenkin n\u00e4kyvi\u00e4 seurauksia toisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ei voi sanoa huonoksi kirjoittamisen syyksi. Kuitenkin t\u00e4rkein syy kirjoittamiseen on tieto siit\u00e4, ett\u00e4 kuolen.<\/p>\n En ole viel\u00e4 pystynyt uskomaan jumaluuksiin, joten t\u00e4ytyy vain olettaa kuoleman olevan kaiken t\u00e4ydellinen loppu. Ei j\u00e4lleensyntymist\u00e4, ei Paratiisia, ei autuutta, vain ei-mit\u00e4\u00e4n. Valtaosa ihmisen kehosta on vain happea, hiilt\u00e4, vety\u00e4, typpe\u00e4, kalsiumia ja fosforia, jotka pysyv\u00e4t kasassa oikeanlaisten atomien ansiosta ja py\u00f6riv\u00e4t aivojen avulla. Ihminen syntyy, sitten tekee jotakin ja lopulta maatuu pois. T\u00e4ss\u00e4 matkassa on kuitenkin mutka. Me emme voi pelastaa kehoamme, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on vain kiihtyv\u00e4\u00e4 apoptoosia eli solukuolemaa, mutta me voimme pelastaa ajatuksemme. Ei minua niin kiinnosta tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 joku on tehnyt, sill\u00e4 kiinnostavampaa on kuulla, mit\u00e4 h\u00e4n on ajatellut. Lopulta kaikkien tekojen takana on ajatus jostakin, jokin n\u00e4kemys, moraali ja maailmankatsomus, joka on monta kertaa kiinnostavampi. Me kuitenkin voimme tallentaa ajatuksemme maalauksin, piirroksin, tarinoin tai vaikka kirjoituksin. Pelk\u00e4lle rahan tavoittelulle omistettu el\u00e4m\u00e4 on kylm\u00e4, ahne, turha ja kurja, sill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n rahaa emme saa mukaamme ja tavarat nakertaa ajan hammas. Samoin himojen tyydytt\u00e4miselle omistettu el\u00e4m\u00e4 on himon oravanpy\u00f6r\u00e4, joka py\u00f6rii eik\u00e4 sammu, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen. Min\u00e4 siis kuolen ja lukija kuolee, mutta niin kauan kuin joku osaa suomea lukea, niin kauan ajatukseni voivat el\u00e4\u00e4. N\u00e4in on hyv\u00e4 ja enemp\u00e4\u00e4 en voi pyyt\u00e4\u00e4.<\/p>\n N\u00e4kemyst\u00e4ni parhaiten kuvaa hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni William Shakespearen 18. sonetin viimeiset rivit:<\/p>\n Shall I compare thee to a summer’s day? Tunnen joko v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ihmisi\u00e4 tai v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisia ihmisi\u00e4, sill\u00e4 kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta, miksi kirjoitan. Silti haluan t\u00e4h\u00e4n vastata, …
\nThou art more lovely and more temperate:
\nRough winds do shake the darling buds of May,
\nAnd summer’s lease hath all too short a date;
\nSometime too hot the eye of heaven shines,
\nAnd often is his gold complexion dimm’d;
\nAnd every fair from fair sometime declines,
\nBy chance or nature’s changing course untrimm’d;
\nBut thy eternal summer shall not fade,
\nNor lose possession of that fair thou ow’st;
\nNor shall Death brag thou wander’st in his shade,
\nWhen in eternal lines to time thou grow’st:
\nSo long as men can breathe or eyes can see,
\nSo long lives this, and this gives life to thee.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[122],"tags":[],"class_list":["post-9196","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaminen"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9196","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9196"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9196\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9200,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9196\/revisions\/9200"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9196"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9196"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9196"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}