{"id":8919,"date":"2014-09-07T10:29:49","date_gmt":"2014-09-07T07:29:49","guid":{"rendered":"http:\/\/www.keikari.com\/blogi\/?p=8919"},"modified":"2014-08-24T12:43:02","modified_gmt":"2014-08-24T09:43:02","slug":"puvun-lyhyt-historia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/puvun-lyhyt-historia\/","title":{"rendered":"Puvun lyhyt historia"},"content":{"rendered":"

L\u00e4nsimainen miesten puku on monisatavuotinen pukine, jonka leikkaus ja yksityiskohdat ovat seuranneet aikaansa. Nykymuodossaan t\u00e4m\u00e4 kokonaisuus koostuu takista ja housuista, jotka valmistetaan samasta kankaasta yhdess\u00e4 pidett\u00e4viksi.\u00a0Toinen housupari ja pukuliivi ovat harvinainen lis\u00e4 2000-luvulla, sill\u00e4 yh\u00e4 harvempi mies tarvitse pukua usein ja valmistajat puolestaan haluavat karsia kuluja sek\u00e4 nopeuttaa tuotantoa. \u00c4\u00e4rimmilleen tiivistettyn\u00e4 voin sanoa l\u00e4nsimaisen miesten puvun olevan Britannian yl\u00e4luokan vuosisatainen maaseutupukine. Puvun kantamuoto on vuonna 1666 Englannin kuningas Kaarle II:n reformista<\/a> syntynyt. H\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n Englannin hovin miehet ryhtyiv\u00e4t pukeutumaan kolmiosaiseen asuun, jonka koristeellinen, liki polvipituinen takki, reisipituinen liivi ja polvihousut olivat useimmiten samaa kangasta. Aiemmissa asuissa<\/a> silkki ja pitsi olivat vakio, uusi asu oli villaa. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli merkitt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 aiemmin villa oli ollut maaseudun ja ty\u00f6miehen kangas. Samanlaisen asetuksen antoi my\u00f6s Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV.<\/span><\/p>\n

Regency- eli sijaishallitsijan aikakaudella Englanti muutti suuntaa. 1800-luvun alussa muuan George Bryan “Beau” Brummell suunnitteli ja teetti oman mallinsa lievetakista, joka sai s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten hyv\u00e4ksynn\u00e4n. Ilman Beaun yst\u00e4vyytt\u00e4 kuninkaan poikaan, uusi lieveasu<\/a> olisi tuskin ly\u00f6nyt itse\u00e4\u00e4n l\u00e4pi. Uusi ilme perustui Englannin yl\u00e4luokan maaseutuasuun, joka luotiin vahvoista, paksuista ja kest\u00e4vist\u00e4 villakankaista. Englantilaiset r\u00e4\u00e4t\u00e4lit olivat oppineet venytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kutistamaan ja muokkaamaan villaa h\u00f6yryll\u00e4 niin hyvin, ett\u00e4 vaativa luokka kelpuutti ty\u00f6n. Beaun asu oli l\u00e4peens\u00e4 pelkistetty, koristelematon, silkit\u00f6n ja entiseen verrattuna huokea, miltei demokraattinen. Takki ja housut olivat eri kangasta, mutta kaulaan oli ilmestynyt pellavakravatti, joka solmittiin ylle. Jalassa oli korkeat nahkasaappaat, jotka kiillotettiin edustuskuntoon. Polvihousujen tilalla oli pitk\u00e4lahkeinen housumalli.<\/p>\n

Puvun seuraava muoto Britanniassa oli suomeksi nimetty redingote<\/a> <\/a>(riding coat<\/em>, eng. frock suit), joka vakiintui edustusasuksi 1830-luvulla. Se oli todenn\u00e4k\u00f6isesti sotilaallista alkuper\u00e4\u00e4, sill\u00e4 takki oli kaksirivinen ja korkealle napitettu. Asu koostui nyt mustasta polvipituisesta takista ja juovikkaista harmaista housuista. Asun kanssa puettiin irtokauluspaita, kaulaan plastron tai kravatti, jalkaan pukusaappaat. P\u00e4\u00e4hine oli useimmiten silinteri ja k\u00e4dess\u00e4 kantajalla heilui keppi. Kokonaisuus oli Viktoriaanisen aikakauden s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isen peruspukine, niin sanotun nousevan keskiluokan ja vakiintuneen herrasv\u00e4en omin asu. Saketti<\/a> ilmestyi vasta 1850-luvun tienoilla, aluksi se oli vapaa-ajan asu. Nykymuotoinen puku<\/a> ilmestyi miesten ylle 1800-luvun lopulla. Lyhyt takki ja samasta kankaasta luodut housut olivat ensin urheilu- ja maaseutuasu.<\/p>\n

Suurimmat vaikuttajat frakin, saketin ja redingoten katoamiseen olivat kaksi maailmansotaa sek\u00e4 niiden tuomat suuret sosiaaliset muutokset. S\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan voimakas ote ja maan omistavan luokan etuoikeus murtuivat. Uudet sukupolvet halusivat tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n eron isien ja isoisien menneeseen maailmaan, eik\u00e4 j\u00e4ykkyys en\u00e4\u00e4 vedonnut univormujen keveyteen tottuneisiin. Arki siis arkip\u00e4iv\u00e4istyi ja puku otti edellisten asujen paikan, ja n\u00e4m\u00e4 asut puolestaan varattiin juhlak\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4\u00e4t, valtiotilaisuudet, diplomatia ja tanssiaiset pitiv\u00e4t elossa asuja menneest\u00e4. 1900-luvun aikana miesten pukua on leikelty uusiksi ja yksityiskohtia muuteltu, mutta perusrunko on yh\u00e4 sama. N\u00e4it\u00e4 monia vaiheita voi opiskella esimerkiksi Eric Musgraven mainiosta teoksesta Sharp Suits<\/em>.<\/p>\n

2000-luvulla puvusta on tullut arkiasun sijaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n seremoniallinen pukine, jolla erotetaan juhlatilaisuudet arjesta. My\u00f6s valituilla aloilla puku on ty\u00f6asu, jolla ilmaistaan arvostus asiakasta, kuulijaa, katselijaa, ty\u00f6yhteis\u00f6\u00e4 tai -arvoja kohtaan.\u00a0<\/span>Amerikkalainen Paul Stuartin vaatehtimo on kuvannut puvun aseman kiinnostavalla tavalla:\u00a0“Sopiva bisnespuvun virka on tarjota miehelle yksityisyys, jotta ep\u00e4olennaiset [ulkoasun] ennakkoluulot eiv\u00e4t ilmaannu kaupank\u00e4ynnin esteeksi.” Toisin sanoen puku on jokseenkin neutraali asu, jossa miehen asuinseutu, vapaa-aika tai vapaa vaatemaku eiv\u00e4t h\u00e4iritse toisia. Puvun suurin vastakohta olisi kaiketi ulkomaankaupan k\u00e4yminen kansallisasussa. Toki puku ei poista puheesta murretta tai muuta kantajansa mielipiteit\u00e4, mutta kaupunkikuvassa se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pist\u00e4 silm\u00e4\u00e4n. Puku on kest\u00e4nyt aikaa, sill\u00e4 se on loputtomiin muunneltavissa.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4nsimainen miesten puku on monisatavuotinen pukine, jonka leikkaus ja yksityiskohdat ovat seuranneet aikaansa. Nykymuodossaan t\u00e4m\u00e4 kokonaisuus koostuu takista ja housuista, …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[18],"tags":[],"class_list":["post-8919","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puvut"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8919","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8919"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8919\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8935,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8919\/revisions\/8935"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8919"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8919"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8919"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}