Pukeutumista voi toki matkia, mutta t\u00e4t\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on katsominen ja soveltaminen. Olihan 30-luvun Amerikka keskim\u00e4\u00e4rin mahdottoman tyylik\u00e4s, mutta suoraan omaan aikaamme siirrettyn\u00e4 lopputulos on enemm\u00e4n pastissi kuin mestariteos. Miss\u00e4 muoti on jonkun toisen n\u00e4kemys ajanmukaisesta asusta, tyyli on aina henkil\u00f6kohtainen ja itse kehitetty. Se my\u00f6s muuttuu luojansa el\u00e4m\u00e4ntilanteen ja -ymp\u00e4rist\u00f6n mukaan, toimien ik\u00e4\u00e4n kuin kehyksen\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kasvattamalle persoonalle. Silti mieltymyksens\u00e4 selvitt\u00e4miseen kuluu aikaa, ja t\u00e4t\u00e4 ennen on ehtinyt kokeilla sek\u00e4 ep\u00e4onnistua kerta toisensa j\u00e4lkeen – ja t\u00e4ss\u00e4p\u00e4 on syy siihen, miksi 1900-luvun miesten tyyli-ikonit ovat yleens\u00e4 olleet priimai\u00e4ss\u00e4 ennen kuin ikonin leima on heille suotu.<\/p>\n
Kirjoitan tietysti klassisen tyylin hahmoista, joiden asu on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6ity: leikattu ja muotoiltu verhoamisen sijaan. Jos lukija katsoo 2000-luvun muoti- ja mainoskuvia inspiraatio mieless\u00e4\u00e4n, ylle p\u00e4\u00e4tyy todenn\u00e4k\u00f6isesti jotakin perin kire\u00e4\u00e4 ja lyhytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on aikamme ilme, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti pukeutumisen suuressa sykliss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auttamattoman vanhentuneelta parin vuosikymmenen p\u00e4\u00e4st\u00e4. Aivan samoin on k\u00e4ynyt 80-luvun hurjille olkatoppauksille ja 90-luvun yliv\u00e4ljille, Giorgio Armanin n\u00e4kemyst\u00e4 seuranneille mukavuusvaatteille.\u00a0T\u00e4m\u00e4 mieless\u00e4 listaan muutamia valikoituja ikoneja, joiden kuvia katsomalla voi inspiroitua ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotakin ennen kokematonta, joka kenties p\u00e4\u00e4tyy pysyv\u00e4ksi osaksi lukijan ilmett\u00e4. Olennaista on katsoa ja soveltaa, ei kopioida jonkun toisen n\u00e4kemyst\u00e4.<\/span><\/p>\n Windsorin herttua on suomalaisille ep\u00e4olennainen n\u00e4yttelij\u00e4 1900-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, mutta h\u00e4n oli aikansa seuratuin ja lehdist\u00f6ss\u00e4 tyylikk\u00e4imm\u00e4ksi todettu mies. H\u00e4nelt\u00e4 voi oppia yksityiskohdista, v\u00e4rien roimasta yhdistelyst\u00e4 ja ennen kaikkea lyhyelle miehelle sopivasta tyylist\u00e4. Mink\u00e4 herttua p\u00e4\u00e4lleen puki, sen vaatehtimot ja asiakkaat valitsivat pian per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Fred Astaire, Omahan lahja Hollywoodin laululle ja tanssille, oli l\u00e4peens\u00e4 amerikkalainen self-made man<\/em>. H\u00e4nen taitonsa oli tanssijan sulava ja rento liike, joka yhdistyi aina passeliin mutta rentoon pukeutumiseen. Vapaa-ajalla mies viihtyi harmaissa flanellihousuissa, jotka h\u00e4n yhdisti miltei kaikkien vaatekappaleiden kanssa. H\u00e4nen oli rennonedustava tyyli, jossa pieni ja kaikin puolin hoikka keho sai arvokkaan kehyksen.<\/p>\n Cary Grantin asu oli viimeisilleen pelkistetty. Grantin raamikas vartalo ja maineikas leuka eiv\u00e4t tarvinneet keikaroivaa koristelua, joten n\u00e4yttelij\u00e4 viihtyi harmaissa kuviottomissa puvuissa sek\u00e4 valkokankaalla ett\u00e4 vapaa-ajalla. Paita oli usein valkoinen, solmio harmaa, eik\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 tarvittu.<\/p>\n Marcello Mastroianni teki l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen Euroopassa ja Amerikan puolella 60- ja 70-luvun elokuvarooleissaan, joissa Maestron tuikkivat silm\u00e4kulmat hurmasivat. H\u00e4nen tyylins\u00e4 oli vahvempi valkokankaalla kuin vapaa-ajalla, mutta roolien kautta Italian r\u00e4\u00e4t\u00e4leiden edustama Continental Cut<\/em> sai n\u00e4kyvyytt\u00e4 USA:ssa. Seurauksena amerikkalaiset miesten asut kapenivat ja kehon muodot toivat tuulahduksia Euroopan rantakaduilta ja piazzoilta.<\/p>\n Steve McQueen eli vauhdista. H\u00e4nen asunaan oli useimmiten periamerikkalainen denim valkoisen T-paidan, saappaiden ja Harrington-takin kera. Mik\u00e4\u00e4n ei rajoittanut liikerataa, puristanut auton ratissa tai py\u00f6r\u00e4n sel\u00e4ss\u00e4. Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ei keskeytt\u00e4nyt vauhtia, joka jatkui niin kauan kuin syd\u00e4n sykki ja maisemat vaihtuivat.<\/p>\n Gianni Agnelli hallitsi aikoinaan Fiat-imperiumin kautta Italian taloutta. T\u00e4m\u00e4n ohella toimitusjohtajan persoonassa puhutti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n erikoinen tyyli, jossa l\u00e4peens\u00e4 viralliset puvut keveniv\u00e4t esimerkiksi nappikauluspaidoilla, vuoristosaappailla tai vallattomalla solmiolla. N\u00e4m\u00e4 Agnellismit olivat laskelmoitua huolettomuutta, jonka avulla h\u00e4n pyrki kevent\u00e4m\u00e4\u00e4n muutoin j\u00e4ykk\u00e4\u00e4 ja nopeasti tyls\u00e4ksi k\u00e4yv\u00e4\u00e4 bisnesasua.<\/p>\n James Bondin asu on vaihdellut filmist\u00e4 ja vuosikymmenest\u00e4 toiseen, samoin on vaihtunut r\u00e4\u00e4t\u00e4li ja leikkaus. Kaiketi osuvin kuvaus Bondin varhaiselle tyylille olisi brittil\u00e4inen eksentrisyys, jossa Sean Conneryn vahva fysiikka oli p\u00e4\u00e4- ja hartiaosassa. Puvut olivat pelkistettyj\u00e4, mutta yksityiskohdilla salainen agentti paljasti veikeytens\u00e4. 70-luvun niljakkaita r\u00f6yhel\u00f6isi\u00e4 smokkipaitoja ja Nehru-kauluksia lukuun ottamatta Bond on ehtym\u00e4t\u00f6n inspiraation l\u00e4hde.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pukeutumista voi toki matkia, mutta t\u00e4t\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on katsominen ja soveltaminen. Olihan 30-luvun Amerikka keskim\u00e4\u00e4rin mahdottoman tyylik\u00e4s, mutta suoraan omaan …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[86],"tags":[],"class_list":["post-8478","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tyyli-ikonit"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8478","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8478"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8478\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8488,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8478\/revisions\/8488"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8478"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8478"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8478"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}