{"id":8447,"date":"2014-03-30T15:13:15","date_gmt":"2014-03-30T12:13:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.keikari.com\/blogi\/?p=8447"},"modified":"2014-04-02T18:04:35","modified_gmt":"2014-04-02T15:04:35","slug":"a-1-takki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/a-1-takki\/","title":{"rendered":"A-1 -takki"},"content":{"rendered":"

A-1 on ensimm\u00e4inen moderni pilottitakkimalli, joka syntyi USA:n ilmavoimien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1922.\u00a0USAAC<\/a>\u00a0standardoi sen lent\u00e4jien univormuksi viisi vuotta my\u00f6hemmin teknisell\u00e4 ja kuivalla nimikkeell\u00e4\u00a0A-1 Summer Flying Jacket<\/em>, ja t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 se p\u00e4\u00e4asiallisesti toimikin aina vuoteen 1931 asti.\u00a0Silloin ilmavoimat ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 ykk\u00f6styypin seuraajan, A-2:n. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ykk\u00f6nen sai vain satunnaista k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, kunnes se poistettiin virallisesti univormujen joukosta vuonna 1944. Standardimallinen A-1 -takki valmistettiin nahkasta, joka vaihteli alihankkijasta riippuen lampaannahasta vuoheen tai vahvaan hevosennahkaan. N\u00e4ist\u00e4 yleisin oli lammas, joka osoittautui turhan herk\u00e4ksi nahkaksi sotak\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Silti vuotien v\u00e4rj\u00e4ys oli aina keskiruskea. Takki suljettiin miehustassa viidell\u00e4 napilla ja korkea resorikaulus kahdella, sill\u00e4 vetoketjua ei viel\u00e4 oltu keksitty 20-luvun puolella.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Neulottu kaulus muistutti kovasti baseball-takkien vastaavaa ja se valmistettiin napakaksi, jotta viima pysyisi loitolla ihosta aikakauden avoimissa h\u00e4vitt\u00e4jiss\u00e4. Jotkin valmistajat suosivat nahkakauluksia. My\u00f6s vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauha sek\u00e4 hihansuut valmistettiin kudotusta villasta, joka takasi mukavan k\u00e4yt\u00f6n ohjaamossa istuessa. Varhaisissa aaykk\u00f6siss\u00e4 oli napitus vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ll\u00e4, my\u00f6hemmin tilalle vaihtuivat nepparit, ja napit erottavat mallin my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 A-2 -versiosta. Ykk\u00f6stakissa oli kaksi l\u00e4p\u00e4llist\u00e4 paikkataskua, jotka suljettiin napilla. Jotkin tehtaat sijoittivat n\u00e4m\u00e4 rintataskuiksi, toiset taas vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n yl\u00e4puolelle. Takin leikkaus oli tyk\u00f6istuva, eik\u00e4 se soveltunut kovin hyvin kerrospukeutumiseen. Moni lent\u00e4j\u00e4 k\u00e4yttikin takkia vain neuleen korvikkeena ja veti sen ylle viel\u00e4 pitk\u00e4n nahkaisen lentotakin.<\/p>\n

Lent\u00e4j\u00e4-\u00e4ssien herooiset valokuvat levisiv\u00e4t sota-aikana laajalle ja niiden my\u00f6t\u00e4 A-1 tuli tutuksi vaatteista kiinnostuneille. Mink\u00e4 sotamarsalkka Montgomery teki Brittein saarilla duffelitakille<\/a>, sen saivat aikaan USA:n \u00e4ss\u00e4t Amerikan puolella. Siisp\u00e4 sotien j\u00e4lkeen takki on kulkeutunut osaksi jokamiehen pukeutumista, vaikka Suomessa mallia ei turhan usein katukuvassa n\u00e4e. Harvat alkuper\u00e4iset takit ovat s\u00e4ilyneet viimeisen vuosisadan ajan, ja militarian ker\u00e4ilij\u00e4t ovat nostaneet A-1:n hinnat pilviin. Takkimalli ei kuitenkaan ole suojattu, joten versioita l\u00f6ytyy yh\u00e4 markkinoilta. Nykyp\u00e4iv\u00e4n valmistajista esille t\u00e4ytyy nostaa italialainen Valstar<\/a>, joka on tarjonnut omaa A-1 -n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n Valstarinon nimell\u00e4 vuodesta 1935 alkaen. Tehtaan mallissa paikkataskut ovat kookkaat, mutta muuten se toimii mainiona kopiona 20-luvun tarunhohtoisesta takista. Valstarin etuna on my\u00f6s laaja v\u00e4ri- ja materiaalivalikoima puuvillasta nahkan kautta villaan. A-1 on malliltaan niin siisti ettei se kaihda my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suorien housujen seuraa<\/a>. Historia siis kulki h\u00e4vitt\u00e4jist\u00e4 kadun kautta toimistoon.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

A-1 on ensimm\u00e4inen moderni pilottitakkimalli, joka syntyi USA:n ilmavoimien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1922.\u00a0USAAC\u00a0standardoi sen lent\u00e4jien univormuksi viisi vuotta my\u00f6hemmin teknisell\u00e4 ja …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[22],"tags":[],"class_list":["post-8447","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-paallystakit"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8447","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8447"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8447\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8485,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8447\/revisions\/8485"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8447"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8447"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8447"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}