Vuonna 1899 Frederick Austerlitz syntyi Johanna ja Frederic Austerlitzin toiseksi lapseksi Nebraskan osavaltiossa. H\u00e4nen koti\u00e4itins\u00e4 oli saksalaista syntyper\u00e4\u00e4, panimossa ty\u00f6skentelev\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 juutalaista. Sittemmin mies vaihtoi nimens\u00e4 filmit\u00e4hdelle munakkaampaan muotoon Fred Astaire, ja p\u00e4\u00e4si yhdeksi Hollywoodin kirkkaimmista t\u00e4hdist\u00e4. H\u00e4n oli lahjakas tanssija, filmit\u00e4hti, Broadway-n\u00e4yttelij\u00e4, laulaja sek\u00e4 dandy. T\u00e4m\u00e4 175-senttinen ja noin 65-kiloinen herrasmies h\u00e4visi koossa monille, mutta kukaan ei liikkunut kuin Freddie.<\/p>\n
Koska Fredin sisar Adele oli jo lapsena lahjakas tanssija sek\u00e4 laulaja, heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 kaavaili lapsistaan syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaudeville-kaksikkoa. Jos he menestyisiv\u00e4t, perhe p\u00e4\u00e4sisi Nebraskan vilusta ja kurjuudesta paremman el\u00e4m\u00e4n pariin, kenties aina amerikkalaisen unelman luo. Vaikka Fred kielt\u00e4ytyi aluksi tanssitunneista, ajan my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n kopioi vaivatta sisarensa askeleet, ja aloitti my\u00f6s pianon, klarinetin sek\u00e4 harmonikan harjoittelun. Kun is\u00e4 Frederic j\u00e4i ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi, perhe p\u00e4\u00e4tti muuttaa aina New Yorkiin asti, sill\u00e4 kaupungissa oli kysynt\u00e4\u00e4 vaudevilleviihteelle. Sisarukset ryhtyiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sukunime\u00e4 Astaire ennen esityksens\u00e4 valmistumista, ja perheen tarinan mukaan vaihdos oli per\u00e4isin sed\u00e4lt\u00e4, jonka sukunimi oli “L’Astaire”. Valmis n\u00e4yt\u00f6s sai nimekseen “Juvenile Artists Presenting an Electric Musical Toe-Dancing Novelty”. Jo t\u00e4ll\u00f6in nuori Fred k\u00e4ytti silinterihattua ja frakkia ilmeisen menestyksekk\u00e4\u00e4sti. New Jerseyss\u00e4 ensiesityksens\u00e4 saanut n\u00e4yt\u00f6s p\u00e4\u00e4si paikalliseen lehteen, joka totesi: “Astairet ovat vaudevillen paras lapsiesitys.” <\/em><\/p>\n Pian my\u00f6s is\u00e4n myyj\u00e4ntaidot osoittautuivat menestyksekk\u00e4iksi, ja teini-ik\u00e4iset Fred sek\u00e4 Adele allekirjoittivat t\u00e4rke\u00e4n sopimuksen kiert\u00e4v\u00e4n Orpheum-teatterin kanssa. Valitettavasti Adele kasvoi nopsasti miltei kymmenen sentti\u00e4 velje\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4ksi, ja pari p\u00e4\u00e4tyi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ep\u00e4suhdalta. Perhe p\u00e4\u00e4tti pit\u00e4\u00e4 kahden vuoden tauon show-maailmasta. My\u00f6s ajan lapsity\u00f6voimas\u00e4\u00e4d\u00f6kset auttoivat kovasti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. Ajan my\u00f6t\u00e4 he palasivat lavoille vaihtelevalla menestyksell\u00e4. Heid\u00e4n taidokkuutensa oli nyt aivan toisella tasolla, ja esityksess\u00e4 oli mukana my\u00f6s steppausta. Vaudeville-tanssija Aurelio Coccia opetti sisaruksille my\u00f6s tangoa, valssia ja muita juhlasaleihin sopivia tansseja. Vuotta my\u00f6hemmin Astairen sisarukset olivat jo Broadwayll\u00e4.<\/p>\n Pituusero ei ollut en\u00e4\u00e4 parin ainoa ongelma. Fredin tanssitaito oli Adeleen verrattuna t\u00e4ysin omassa luokassaan, mutta he jatkoivat silti yhdess\u00e4 sill\u00e4 sisko sai m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 tahdin. Seuraavina vuosina he esiintyiv\u00e4t lukuisissa Broadway-n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 suurella menestyksell\u00e4. Vuonna 1930 kriitikko Robert Benchley kirjoitti “Tuskinpa sys\u00e4\u00e4n kansakunnan sotimaan kesken\u00e4\u00e4n toteamalla Fred Astairen olevan maailman paras steppaaja”. Kun n\u00e4yt\u00f6s “Funny Face” oli lopettanut esityksens\u00e4, Astairet l\u00e4htiv\u00e4t Hollywoodiin koekuvauksiin. Heit\u00e4 ei pidetty filmille sopivina. T\u00e4ll\u00f6in Fredin ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4 pidettiin keskinkertaisena, laulu\u00e4\u00e4nt\u00e4 vain tyydytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja tanssitaitoa melko hyv\u00e4n\u00e4. Astairet l\u00e4htiv\u00e4t eri teille vuonna 1932, kun Adele meni naimisiin Lordi Charles Arthur Francis Cavendishin kanssa. Vaikka Fred oli murtunut, h\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt py\u00f6rittelem\u00e4\u00e4n hoikkia peukaloitaan vaan suuntasi takaisin Broadwaylle ja my\u00f6s Lontoon puolelle. Menestyst\u00e4 tuli my\u00f6s elokuvapuolella elokuvassa “The Gay Divorce”, joka sys\u00e4si filmatun tanssin uuteen kukoistukseen.<\/p>\n Hollywoodin legendojen mukaan RKO Pictures -yhti\u00f6n koekuvauksissa Fredist\u00e4 todettiin lakonisesti “Ei osaa laulaa. Ei osaa n\u00e4ytell\u00e4. Kaljuuntuu. Osaa tanssia v\u00e4h\u00e4n.” Sessio oli suuri pettymys, mutta h\u00e4net paikalle pyyt\u00e4nyt tuottaja David O. Selznick kirjoitti Fredist\u00e4 “Olen ep\u00e4varma miehest\u00e4, mutta valtavista korvistaan ja huonosta leuan muodostaan huolimatta h\u00e4nen charminsa on niin valtaisaa, ett\u00e4 se n\u00e4kyy my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 kelvottomassa koe-esiintymisess\u00e4.” RKO lainasi n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4ns\u00e4 MGM:n puolelle, ja Fred p\u00e4\u00e4si ensimm\u00e4iseen Hollywood-filmiins\u00e4 musikaalissa “Dancing Lady”. Toisessa elokuvassa “Flying Down to Rino” Fred sai parikseen Ginger Rogersin. Filmi oli suuri yleis\u00f6menestys, ja studio halusi muodostaa heist\u00e4 vakituisen parivaljakon. Fres vastusteli, sill\u00e4 h\u00e4n ei halunnut olla osa tiimi\u00e4 vaan toteuttaa omia mieltymyksi\u00e4\u00e4n vapaasti. Yhdess\u00e4 RKO sek\u00e4 Fredin agentti onnistuivat taivuttelemaan t\u00e4hden esiintym\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 Rogersin kanssa. He esiintyiv\u00e4t yhdess\u00e4 kymmeness\u00e4 eri musiikalissa, ja n\u00e4ist\u00e4 kuusi toi studiolle valtaisimmat tuottonsa. Katharine Hepburn totesi parista: “Fred antaa Gingerille tasokkuutta, ja Ginger antaa Fredille seksikkyytt\u00e4”.<\/p>\n Vuonna 1933 Astaire meni naimisiin 25-vuotiaan New Yorkin seurapiireiss\u00e4 liikkuneen Phyllis Potterin kanssa. Fred oli piiritt\u00e4nyt kaunotarta innokkaasti jo kahden vuoden ajan ennen kuin neito soi k\u00e4tens\u00e4 toiseen avioliittoon. Fred oli harvinaisen onnellisessa asemassa my\u00f6s ty\u00f6ns\u00e4 puolesta. H\u00e4n sai jokaisen filmins\u00e4 tuotoista tietyn prosenttiosuuden, sek\u00e4 t\u00e4ysin vapaat k\u00e4det tanssien koreografioissa. H\u00e4n toi filmatun tanssin genreen kaksi mullistavaa uutuutta. Ensiksi: jokainen tanssi kuvattiin yhdell\u00e4 otolla ja siten, ett\u00e4 tanssijat pysyiv\u00e4t\u00a0 esill\u00e4 hyvin kaiken aikaa. Muut teokset olivat t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hermostuttavia zoomauksia, erikoisefektej\u00e4 ja kikkoja. Toiseksi: Fred vaati kaikkien tanssien ja kappaleiden kuljettavan elokuvien juonta eteenp\u00e4in. Aikaisemmin tanssit olivat useimmiten t\u00e4ysin irrallisia numeroita. Vuonna 1939 Fred p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 RKO-studiosta. Freelancena ja tunnettuna hahmona h\u00e4n saattoi seurata intohimojaan vapaasti. Seuraavina vuosina Astaire p\u00e4\u00e4tyi tanssimaan lukuisissa hyvin menestyneiss\u00e4 elokuvissa ja tuotannoissa lukuisten parien kera, sek\u00e4 my\u00f6s soolona. Esimerkiksi yhteisty\u00f6 Rita Hayworthin kanssa auttoi nostamaan nuoren neidin kuuluisuuteen. Vuonna 1946 lysti loppui. Astaire ilmoitti j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 el\u00e4kkeelle vain 47-vuotiaana, ja nimesi “Puttin’ on the Ritz”-numeron j\u00e4\u00e4hyv\u00e4istanssikseen.<\/p>\n Samana vuonna Astaire keskittyi hevoskilpailuissa liikkuvaan bisnekseen ja perusti my\u00f6s vuotta my\u00f6hemmin Fred Astaire Dance Studios -firman, jonka p\u00e4\u00e4tyi myym\u00e4\u00e4n vuonna 1966. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4\u00e4n huolimatta Astaire ei kyennyt sammuttamaan tanssinhimoaan, ja h\u00e4n palasi valkokankaalle vuonna 1948. Seurasi lukuisia filmej\u00e4, jotka menestyiv\u00e4t vaihtelevasti, kunnes Astairen maailma murskaantui. Onnellinen avioliitto Phyllis potterin kanssa p\u00e4\u00e4ttyi vaimon kuolemaan. Keuhk\u00f6sy\u00f6p\u00e4\u00e4n kuihtunut Potter j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 t\u00e4ysin murskaantuneen Fredin, sek\u00e4 kaksi lasta: Fred Juniorin ja Avan. Aiemmasta avioliitostaan Phyllisill\u00e4 oli poika Eliphalet IV, jota kutsuttiin Peteriksi. Astaire olisi halunnut j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 pois elokuvasta “Daddy Long Legs”, mutta Phyllis oli vaatinut miest\u00e4\u00e4n jatkamaan tuotannon parissa. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in Fred uppoutui ty\u00f6ntekoon. Vuoteen 1952 menness\u00e4 h\u00e4n oli esiintynyt 30 musikaalissa, sek\u00e4 lukemattomia kertoja lavalla joko vaudevillen tai Broadwayn parissa.<\/p>\n Vuonna 1959 Astaire ilmoitti j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 el\u00e4kkeelle – t\u00e4ll\u00e4 kertaa lopullisesti. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6s ei pit\u00e4nyt. Miltei kuusikymppinen Astaire esiintyi vuosina 1958, 1959, 1960 ja 1968 nelj\u00e4ss\u00e4 arvostelijoiden ylist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 televisiomusikaalissa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n esiintyi lukuisissa televisiosarjoissa sek\u00e4 elokuvissa suuremmissa ja pienemmiss\u00e4 rooleissa. H\u00e4n my\u00f6s lauloi useilla albumeilla ja pysyi fyysisesti aktiivisena seniorina: 78-vuotiaana h\u00e4n mursi vasemman ranteensa kaaduttuaan lapsenlapsensa skeittilaudalla! H\u00e4n ehti my\u00f6s menn\u00e4 naimisiin vuonna 1978 muuan Robyn Smithin kanssa. Morsian oli miest\u00e4\u00e4n noin 45 vuota nuorempi. Hein\u00e4kuun 22. p\u00e4iv\u00e4 1987 Fred Astaire kuoli keuhkokuumeen uuvuttamana. 88-vuotias legenda haudattiin Californiaan, ja viimeisin\u00e4 toivomuksinaan h\u00e4n halusi kiitt\u00e4\u00e4 fanejaan vuosikymmenten tuesta. Astairen el\u00e4m\u00e4ntarinaa ei ole koskaan kuvattu. Yksi h\u00e4nen testamenttinsa toivomuksista oli, ettei moista tekelett\u00e4 koskaan luodakaan. Kuten h\u00e4n totesi: “Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n halukkuutta el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4\u00e4rintulkitsemisiin, sill\u00e4 niin k\u00e4visi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4”.<\/p>\n Huiman lahjakkuutensa lis\u00e4ksi Fred Astaire oli my\u00f6s pesunkest\u00e4v\u00e4 dandy ja aikansa tyyli-ikoni. Kulki Fred miss\u00e4 tahansa, aina saattoi luottaa siihen ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n joko t\u00e4ydellisesti istuva puku tai irtotakki. Vaatteita rakastava herrasmies suosi hintavia r\u00e4\u00e4t\u00e4leit\u00e4 sek\u00e4 Amerikassa ett\u00e4 Savile Row’lla. Lontoossa h\u00e4n my\u00f6s teetti itselleen kopion Prinssi Edvardin frakkiliiveist\u00e4, joihin oli ihastunut kohdatessaan aatelisen oman n\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 j\u00e4lkeen. Ty\u00f6ns\u00e4 puolesta Astaire k\u00e4ytti silintereit\u00e4 sek\u00e4 tanssifrakkeja, mutta ei mielell\u00e4\u00e4n. Vapaa-ajallaan h\u00e4n suosi irtotakkeja, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 kauluspaitoja (erityisesti pin collar -kauluksella) sek\u00e4 ascoteja. V\u00f6iden tilalla h\u00e4n k\u00e4ytti useimmiten vanhoja solmioita. Uudet vaatteensa h\u00e4n viskoi vasten seini\u00e4, jotta ne n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t jo kulutetuilta. Uudet Lontoon-pukunsa h\u00e4n koeajoi k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 niiss\u00e4 pitkin Bond Streeti\u00e4.<\/p>\n Astaire asui Manhattanilla kattohuoneistossa, vietti aikaa New Yorkin eliitin seurassa, oli palkannut itselleen miespalvelijan ja saapui muodollisiin ensi-iltoihin mielell\u00e4\u00e4n ep\u00e4muodollisissa vaatteissa. H\u00e4n antoi haastatteluja hyvin harvoin, k\u00e4vi herrainklubeille pelaamassa biljardia tai korttia, ja l\u00f6i vetoa hevosurheilun puolella. Koska h\u00e4nell\u00e4 ei ollut hienoa koulutusta tai kasvatusta, Astaire pysytteli mieluiten hiljaa kun ei tuntenut puheenaiheita. Mieluitan h\u00e4n keskusteli urheilusta hitusen englantilaisella aksentilla, jonka oli omaksunut vieraillessaan saarivaltion puolella. Toisinaan Astaire j\u00e4rkytti yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n kiroilemalla kuin paraskin merien mies. Kaiken t\u00e4m\u00e4n yl\u00e4luokkaisen loiston alla kulki kuitenkin it\u00e4valtalaisen maahantuottajan ujo poika, joka nousi hierarkian ylimp\u00e4\u00e4n kastiin t\u00e4ysin omilla lahjoillaan – kuten dandylle on suotavaa. Yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 David Nivenin mukaan Fred oli “kuin keijukainen; arka, aina l\u00e4mminhenkinen ja koulupoikamaista huumoria suosiva”. Dandyismin historiassa Fred Astaire on 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia hahmoja niin pukeutumisen kuin yleisen eleganssinkin saralla. Todellinen self made man, joka ei halunnut ainoassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tyyty\u00e4 keskinkertaisuuksiin.<\/p>\n\n\t\t