Charles Pierre Baudelaire syntyi vuonna 1821 Pariisissa. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Bertrand oli entinen pappi, vanhempi virkamies ja amat\u00f6\u00f6ritaiteilija, \u00e4itins\u00e4 Caroline taas 34 vuotta puolisoaan nuorempi koti\u00e4iti. Is\u00e4 kuoli Baudelairen ollessa kuusivuotias, ja \u00e4iti p\u00e4\u00e4tyi naimisiin everstiluutnantti Jacques Aupickin kanssa. Vaikutusvaltaisesta is\u00e4puolesta tuli aikanaan Ranskan suurl\u00e4hettil\u00e4s, joka vieraili useissa hoveissa ymp\u00e4ri Euroopan. Koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan Baudelairen suhde \u00e4itiins\u00e4 oli hyvin l\u00e4heinen ja kompleksinen. Lapsena h\u00e4n rakasti Carolinea kiihke\u00e4sti, mutta inhosi jyrkk\u00e4\u00e4 ja ankaraa is\u00e4puoltaan. Lapsuudessa ei ollut ilmeist\u00e4, ett\u00e4 Baudelairesta tulisi yksi 1800-luvun merkitt\u00e4vimmist\u00e4 ranskalaisista runoilijoista, k\u00e4\u00e4nt\u00e4jist\u00e4 ja kriitikoista, sek\u00e4 dandyist\u00e4.<\/p>\n
Baudelaire k\u00e4vi koulunsa sis\u00e4oppilaitoksessa Lyonissa, josta h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt \u00e4itins\u00e4 luokse edes lomien ajaksi. Mik\u00e4li arvosanat olivat kehnonpuoleisia, is\u00e4puoli kielsi Baudelairen k\u00e4ynnit my\u00f6s silloin kun oppilaitos olisi ne suvainnut. Kivulias lapsuus ja yh\u00e4 kivuliaampi teini-ik\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4t j\u00e4lkens\u00e4 kyyniseksi kasvavaan nuoreen runoilijaan. Koulutoveri luonnehti 14-kes\u00e4ist\u00e4 Baudelairea seuraavasti: “H\u00e4n oli paljon hienostuneempi ja ansiokkaampi kuin kukaan muista oppilaista, ja meit\u00e4 kahta yhdisti rakkaus kirjallisuuden merkkiteoksiin”. My\u00f6hemmin Baudelaire p\u00e4\u00e4si maineikkaaseen Lyc\u00e9e-Louis-le-Grandin lukioon, jossa h\u00e4nen opiskeluintonsa vaihteli \u00e4\u00e4riuutteruudesta t\u00e4yteen laiskotteluun. 18-vuotiasta Baudelairea kuvailtiin “ylev\u00e4ksi hahmoksi, joka oli v\u00e4list\u00e4 hyvin mystinen, v\u00e4list\u00e4 t\u00e4ysin moraaliton ja kyyninen (joskin vain verbaalisesti)”. Runoilija valmistui vuonna 1839, mutta ei tiennyt mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n tekisi. H\u00e4n ei kokenut mit\u00e4\u00e4n aluetta kutsumuksekseen, ja \u00e4nkyr\u00e4 is\u00e4puoli kaavaili pojalle uraa lain tai diplomatian parissa. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt taiteellisen Baudelairen pirtaan. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti lopulta suunnata kirjallisuuden pariin, ja vietti seuraavat kaksi vuotta ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen elon sek\u00e4 boheemien nuorten seurassa Pariisin Quartier Latinissa.<\/p>\n
Baudelairen tyyli oli suuresti Beaun inspiroima. Vaikka runoilija inhosikin englantilaisia seurapiirikukkoja, dandyismi kiehtoi h\u00e4nt\u00e4 suunnattomasti. Lukemansa ja kuulemansa perusteella h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi kirjoittamaan dandyismin ensimm\u00e4iset kattavat luonnehdinnat yhdess\u00e4 Barbey d’Aurevillyn kanssa. Dandyn m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 ja ominaisuudet ovat suuresti per\u00e4isin Baudelairen kyn\u00e4st\u00e4, vaikka h\u00e4n ei koskaan ehtinyt kirjoittaa pitki\u00e4 tekstej\u00e4. H\u00e4nen kattavin tekstins\u00e4 dandyismista on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 Keikarin artikkelista Merkkiteksti dandyismist\u00e4<\/a>. Baudelaire itse esiintyi mielell\u00e4\u00e4n kapeassa, mustassa kokonaisuudessa. Kontrastia toivat usein n\u00e4hty punainen solmuke sek\u00e4 vaaleanpunaiset hansikkaat. H\u00e4n muutti tyyli\u00e4\u00e4n useasti, kuten nykyajan Pop-t\u00e4hdet. Aikalaiset kuvasivat Baudelairen tyyli\u00e4 naismaiseksi, harkituksi, jopa teeskentelev\u00e4iseksi. Parta oli ajeltu, hiukset sukaistu korvien taa, paidankaulus hohti valkoisena ja keng\u00e4t olivat usein kiiltonahkaa.<\/p>\n Baudelairen mukaan dandy pyrki ylev\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja saattamaan toteen k\u00e4sityksens\u00e4 kauneuden ideasta. Ilman vapaa-aikaa ja rahaa viettiens\u00e4 noudattamiseen, dandyst\u00e4 tulisi vain yksi monotoninen velvollisuuksien suorittaja lis\u00e4\u00e4. Raha ei ollut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, vaan v\u00e4line halujensa t\u00e4ytt\u00e4miseen. Huolellinen pukeutuminen ei ollut tarkoitus itsess\u00e4\u00e4n, vaan merkki dandyn persoonan ja mielenlaadun ylivertaisuudesta. Dandyismi oli itsens\u00e4 palvomista, er\u00e4\u00e4nlainen min\u00e4lle omistettu kultti. Dandy vastusti kaikkea tavanomaista, piti tunteensa ja intohimonsa kurissa ja kasvonsa peruslukemilla oli tilanne mik\u00e4 tahansa. 1800-luvun loppupuolella aatelisten aikakausi l\u00e4heni loppuaan ja tasa-arvoisuuden vaatimus oli yh\u00e4 julkeammin kansan syvien rivien huulilla. Baudelairen mielest\u00e4 dandyismi oli viimeinen valon ja loiston pilkahdus sammuvassa maailmassa, puhtaasti henkiselle ylemmyydelle perustuva aristokratian muoto. Merkkin\u00e4 ylivertaisuudestaan dandy saattoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taakseen salongit ja siniveristen kutsut. H\u00e4n saattoi siirty\u00e4 kaduille tavallisen kansa pariin, sill\u00e4 h\u00e4n ei tarvinnut puuteriv\u00e4en hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Runoilijan persoona oli hyvin kiistanalainen. Toisaalta h\u00e4n pyrki aina olemaan t\u00e4ysin ilmeet\u00f6n ja viile\u00e4, kuten itse kirjoitti “dandy on aina blas\u00e9, tai teeskentelee olevansa”. H\u00e4n oli aina kovin kohtelias, mutta h\u00e4nen lukuisilta kohteliaisuuksiltaan puuttui inhimillinen l\u00e4mp\u00f6 t\u00e4ysin. Jopa yst\u00e4villeen Baudelaire pysyi et\u00e4isen\u00e4. Byronin tavoin runoilija nautti suunnattomasti toisten shokeeraamisesta. H\u00e4n saattoi aloittaa lauseensa “Sen j\u00e4lkeen, kun olin tappanut is\u00e4parkani…”. Yhteen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4n suunnitteli kohtausta, jossa murhaaja raiskaa kuolleen vaimonsa. Kun n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r vastusti ideaa, Baudelaire laukoi takaisin “Armollinen rouva, jokainen tekisi juuri n\u00e4in, ja joka ei tee, on originaali”. Paheiden ja perversioiden ihannointi liittyi 1800-luvun loppupuolen dekadenssiin taiteessa ja kirjallisuudessa. Baudelairen nimi yhdistet\u00e4\u00e4n yh\u00e4 dekadenssiin kuin sametti barokkiin.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 sekavana aikana Baudelaire ryhtyi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n tiuhaan prostituoitujen luona. Veljens\u00e4 Alphonse suosituksesta runoilija p\u00e4\u00e4tyi lopulta k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luona sukupuolitartunnon pelossa. Kun nuorukaisen rahat olivat v\u00e4hiss\u00e4, h\u00e4n asui Alphonsen vieraana rakastajattarensa Saran kera. Is\u00e4puoli ei suonut Baudelairelle suurta kuukausirahaa, ja v\u00e4h\u00e4t saamisensa boheemi poika hassasi poikkeuksetta nopeasti. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi velkoihin, joista suurin osa oli per\u00e4isin r\u00e4\u00e4t\u00e4leiden palveluksista. Vanha everstiluutnantti huolestui suojattinsa el\u00e4m\u00e4st\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Baudelairen matkalla Calcuttaan vuonna 1841. Reissun tarkoituksena oli saada villikko aikuistumaan ja ottamaan vastuuta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Mukaan l\u00e4hti entinen merikapteeni, joka vahti ja valvoi pojan edesottamuksia. Kun \u00e4iti Caroline kuuli molempien edesottamuksista, h\u00e4n huolestui sek\u00e4 poikansa k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 ett\u00e4 puolisonsa suunnitelmista. Reissu osoittautui fiaskoksi.<\/p>\n Baudelaire ei suinkaan hyl\u00e4nnyt kirjallisia intohimojaan eik\u00e4 huoletonta el\u00e4m\u00e4nasennettaan, joten kapteeni suostui p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net matkalle kotia kohti. Intia ei osoittautunut kuitenkaan t\u00e4ysin turhaksi vaivaksi, sill\u00e4 Baudelairen runouteen vaikuttivat my\u00f6hemmin meri, purjehtiminen, Intian ihmiset sek\u00e4 eksoottiset satamat. Noin vuoden poissaolon j\u00e4lkeen Baudelaire palasti Pariisiin, yh\u00e4 varmempana kirjallisesta kohtalostaan. Runoilija suuntasi kapakoihin filosofoimaan, kontemploimaan, juomaan ja runojaan lausumaan. H\u00e4n sai osakseen vertaistensa hyv\u00e4ksynn\u00e4n, joka ruokki runosuonta entisest\u00e4\u00e4n. 21-vuotiaana Baudelaire sai osakseen yli 100 000 frangin perinn\u00f6n sek\u00e4 maaomistuksia. Valtaosa rahoista katosi leppoisaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n parissa vuodessa, velat kasaantuivat ja vanhempien t\u00e4ytyi taas tunkea sormensa soppaan. He hankkivat valtakirjan, jonka avulla Baudelairen v\u00e4h\u00e4 omaisuus asetettiin heid\u00e4n hallintaansa. T\u00e4n\u00e4 mekastuksen aikana runoilija kohtasi prostituoitu Jeanne Duvalin, josta tuli h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pisin romanttinen suhteensa. \u00c4iti-Caroline piti\u00a0 mustaihoista Jeannea synkk\u00e4n\u00e4 Venuksena, joka kidutti poikaa kaikin tavoin ja lypsi t\u00e4lt\u00e4 rahaa joka k\u00e4\u00e4nteess\u00e4.<\/p>\n Baudelaire tuli taidepiireiss\u00e4 tunnetuksi dandyn\u00e4 ja tuhlarina, joka hassasi kirjoihin, taiteeseen ja antiikkiin. Vuoteen 1844 menness\u00e4 h\u00e4n eli luotolla ja puolet suuresta perinn\u00f6st\u00e4 oli kadonnut. H\u00e4n vetosi \u00e4itiins\u00e4 useasti saadakseen lis\u00e4\u00e4 rahaa ja yritti samalla edist\u00e4\u00e4 uraansa. T\u00e4n\u00e4 aikana Baudelaire kirjoitti valtaosan niist\u00e4 runoista, jotka p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t maineikkaseen Les Fleurs du mal<\/a> -teokseen. Ensimm\u00e4inen Baudelairen julkaistu teksti oli taidekritiikki “Salon de 1845”, joka her\u00e4tti huomiota rohkeudellaan. Runoilija osoitti olevansa sivistynyt, intohimoinen kriitikko, ja sai osakseen taidepiirien huomion. Samaisena kes\u00e4n\u00e4 Baudelaire p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 itsemurhan. H\u00e4n oli v\u00e4synyt k\u00f6yhyyteen, velkoihin, yksin\u00e4isyyteen ja ep\u00e4varmaan tulevaisuuteen. “Nukahtamisen uupumus ja her\u00e4\u00e4misen uupumus ovat mahdottomat kest\u00e4\u00e4”, ahdistunut ja masentunut nuorukainen kirjoitti. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli kuitenkin kovin hatara, eik\u00e4 pit\u00e4nyt. Baudelaire satutti itse\u00e4\u00e4n veitsell\u00e4 vain pintapuolisesti, ja toipuessaan kirjoitti \u00e4idilleen syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4n kirjeen. Caroline ei kuitenkaan saapunut vierailemaan, kenties puolisonsa k\u00e4skyst\u00e4. Baudelaire oli hetken aikaa koditon ja t\u00e4ysin et\u00e4\u00e4ntynyt vanhemmistaan. Lopulta vanhemmat s\u00e4\u00e4liv\u00e4t poikaa, joka oli vajonnut kurjuuteen, ja v\u00e4lit palasivat.<\/p>\n Vuonna 1846 seurasi seuraava Salon-arvostelu, joka vahvisti Baudelairen asemaa romantisismin kriitikkona ja edist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Seuraavana vuonna seurasi romaani “La Fanfarlo”, jonka j\u00e4lkeen uusi romahdus oli ovella. 1850-luvun alkupuoli kului sairastaen, jatkuvasti asuntoa vaihtaen, velkaantuen ja ep\u00e4varmojen tulojen alaisena. H\u00e4n sai lukuisia toimeksiantoja, joita ei kyennyt saattamaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Alituinen rahanruinaaminen kiristi \u00e4idin ja pojan v\u00e4lej\u00e4. Vuonna 1857 is\u00e4puoli menehtyi, eik\u00e4 Baudelaire j\u00e4\u00e4nyt suremaan suuremmin. H\u00e4n oli yh\u00e4 36-vuotiaana vahvasti sidoksissa \u00e4itiins\u00e4, ja yhdess\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n vakuutti t\u00e4lle seuraavasti: “…uskothan, ett\u00e4 kuulun sinulle t\u00e4ysin, ett\u00e4 kuulun ainoastaan sinulle”. Pian el\u00e4m\u00e4 hymyili runoilijalle pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Hitaus ja perusteellisuus olivat viivytt\u00e4neet runoteosta “Les Fleurs du Mal (Pahan Kukkia<\/a>)”, jonka ensimm\u00e4inen osa julkaistiin vuonna 1857. Teos ei menestynyt kaupallisesti, mutta sen aikaansaama taiteellinen reaktio oli mahtava. Th\u00e9odore de Banville<\/a> totesi runojen olevan “suunnattomia, edistyksellisi\u00e4, odottamattomia, t\u00e4ynn\u00e4 ihailua ja ahdistunutta pelkoa”. Gustave Flaubert<\/a> puolestaan kirjoitti Baudelairelle “Olet l\u00f6yt\u00e4nyt keinon romantisismin uudelleenher\u00e4tt\u00e4miseksi…olet per\u00e4\u00e4nantamaton kuin marmori, ja l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 kuin Englannin sumu”. Pahan Kukkia k\u00e4sitteli muun muassa seksi\u00e4, kuolemaa, lesboutta sek\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 ja profaania rakkautta. Teemat olivat aikanaan skandaalinomaisia, ja teoksen maine kiiri laajalle.<\/p>\n Lopulta Baudelairea, kustantajaa sek\u00e4 painajaa vastaan nostettiin syytteet julkisen moraalin loukkaamisesta. Kaikkia sakotettiin ja kuusi runoa sensuroitiin t\u00e4ysin. Lukuisat nimekk\u00e4\u00e4t taiteilijat sek\u00e4 kirjailijat vastustivat tuomioita rankasti, mutta Baudelaire ei vastustellut lainvalvojia. Vuoteen 1859 menness\u00e4 lukuisat sairaudet, pitk\u00e4\u00e4n jatkunut oopiumvalmiste laudanumin k\u00e4ytt\u00f6, masennus- ja ahdistuskaudet sek\u00e4 k\u00f6yhyys olivat saaneet Baudelairen ik\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n silmiss\u00e4. Caroline s\u00e4\u00e4li poloa poikaa, ja suostui ottamaan t\u00e4m\u00e4n vieraakseen Honfleurin kotiinsa. Rakkaan \u00e4itins\u00e4 luona Baudelaire koki vihdoin rauhaa, ja kykeni kirjoittamaan uutterasti. Valitettavasti taloudelliset murheet saavuttivat runoilijan my\u00f6s Honfleurissa, ja vuonna 1864 h\u00e4n l\u00e4hti Pariisin kautta Belgiaan. Perill\u00e4 h\u00e4n toivoi saavansa kaupaksi teostensa julkaisuoikeuksia ja p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 luennoimaan. <\/span>Maa osoittautui suureksi pettymykseksi.<\/span> Baudelaire poltti oopiumia syfiliksen aiheuttamiin kipuihin sek\u00e4 murheisiinsa, ja Belgiassa h\u00e4n my\u00f6s ryhtyi juopottelemaan ahkerasti. Vakava syd\u00e4nkohtaus seurasi vuonna 1866, jolloin h\u00e4n lyyhistyi katedraalin lattialle. Runoilija j\u00e4i henkiin, mutta halvaantui. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kaksi viimeist\u00e4 vuotta h\u00e4n vietti puoliksi halvaantuneessa tilassa kahdessa eri mieliparantolassa, ja kuoli Pariisissa elokuun 31. vuonna 1867. Moni Baudelairen teoksista julkaistiin vasta runoilijan kuoltua. Caroline-\u00e4iti maksoi poikansa huomattavat velat, mutta ei vaipunut ep\u00e4toivoon. H\u00e4n sai suurta lohtua Charlesin jatkuvasti kasvavasta maineesta. My\u00f6hemmin h\u00e4n kirjoitti: “Huomaan, ett\u00e4 pojallani, monista vioistaan huolimatta, on paikkansa kirjallisuudessa”. Vasta toukokuussa 1949 Baudelairen maine puhdistettiin, Pahan Kukkien saama tuomio purettiin ja kuusi sensuroitua runoa palautettiin painokseen.<\/span><\/p>\n Dandyismin saralla Baudelaire on Beaun j\u00e4lkeen merkitt\u00e4vin yksitt\u00e4inen hahmo ja kirjallisen dandyismin t\u00e4rkein edustaja. H\u00e4nen panoksensa ei ollut aikansa pukeutumiseen vaikuttavaa, mutta h\u00e4n oli ensimm\u00e4isi\u00e4 dandyismista kirjoittaneita havainnoijia. Dandyismi syntyi Englannissa, mutta tarkat m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 se sai Ranskan puolella. Baudelaire oli avainasemassa p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n katselemaan dandyja Pariisin kaduilla ja lukiessaan kuvauksia englantilaisista dandyist\u00e4. Vaikka h\u00e4nen tekstins\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4 ovat lyhyit\u00e4 – ik\u00e4\u00e4n kuin luonnoksia jostain suuremmasta -, ne tavoittavat ismin hengen erinomaisesti. El\u00e4m\u00e4ntarinansa perusteella runoilija on kuin arkkityyppi jokaisesta herk\u00e4st\u00e4 ja taiteellisesta nuoresta miehest\u00e4, jonka tuntemukset vaihtelevat syvyyksien tuijottamisesta aina taivaallisiin ilmestyksiin. Baudelaire oli herkk\u00e4, ep\u00e4varma ja ennen kaikkea vimmainen flan\u00f6\u00f6ri, jonka perint\u00f6 on v\u00e4kev\u00e4. H\u00e4nen kyn\u00e4ns\u00e4 oli ladattu vuoroin v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 ivalla, vuoroin herk\u00e4ll\u00e4 haaveilulla. Kuten moni h\u00e4nen kaltaisensa, Charles oli liian herkk\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ajassaan ja liian edell\u00e4 aikakauttaan.<\/span><\/p>\n\n\t\t
\n<\/span><\/p>\n