{"id":768,"date":"2009-04-12T14:04:31","date_gmt":"2009-04-12T11:04:31","guid":{"rendered":"http:\/\/www.keikari.com\/blogi\/?p=768"},"modified":"2011-10-12T21:41:20","modified_gmt":"2011-10-12T18:41:20","slug":"kreivi-dorsay","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/kreivi-dorsay\/","title":{"rendered":"Kreivi D’Orsay"},"content":{"rendered":"

Vuonna 1801 Alfred Guillaume Gabriel syntyi kenraali Albert Gaspard Grimod’<\/span>n ja Eleanore de Franquemont’<\/span>n,<\/span> W\u00fcrttembergin herttuan tytt\u00e4ren, toiseksi lapseksi. Vaikka h\u00e4n syntyi ja kasvoi Ranskassa, h\u00e4nen vaikutusvaltansa ja persoonansa puhkesivat kukkaan vasta h\u00e4nen muutettuaan Englantiin. Kreivist\u00e4 kasvoi vuosien my\u00f6t\u00e4 naisellisen siro, klassisen jylh\u00e4kasvoinen ja kovin miellytt\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen hiuksensa olivat aaltoilevat ja punaruskeat, poskipartansa kihara ja lyhyt. Ainoa,\u00a0 pieni s\u00e4r\u00f6 h\u00e4nen ulkomuodossaan oli etuhampaiden v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4 rako. H\u00e4n oli itseoppinut amat\u00f6\u00f6ritaitelija, dandy, seurapiirien suosikki ja aikansa tyyli-ikoni.<\/p>\n

Vuonna 1821 nuori kreivi astui vastentahtoisesti Ranskan armeijan palvelukseen. Valtaan oli j\u00e4lleen noussut Bourbon-dynastia, mutta kreivi itse seurasi is\u00e4ns\u00e4 jalanj\u00e4lki\u00e4 bonapartistisissa mielipiteiss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n palveli Garde du Corps -ratsuv\u00e4ess\u00e4 ja osallistui muun muassa Englannin George IV:n kruunajaisiin. My\u00f6hemmin h\u00e4n siirtyi palvelemaan Kaakkois-Ranskassa sijaitsevaan Valenceen, jossa h\u00e4n tutustui 1. Blessingtonin jaarliin ja h\u00e4nen vaimoonsa <\/a>Margueriteen, Blessingtonin herttuattareen<\/span>. T\u00e4m\u00e4 tapaaminen muodostui my\u00f6hemmin kreivi D’Orsayn kannalta olennaiseksi. Pariskunta mielistyi kovasti komeaan ja hyv\u00e4k\u00e4yt\u00f6ksiseen nuoreenherraan, ja kutsui t\u00e4m\u00e4n mukaansa Italiankiertueelleen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1823 kreivi tapasi maineikkaan lordi Byronin Genevess\u00e4. He ryhtyiv\u00e4t kirjeenvaihtoon, josta my\u00f6hemmin julkaistut otteet paljastavat D’Orsayn lahjoittaneen Byronille lukuisia lahjoja, sek\u00e4 olleen oudolla tavoin l\u00e4mpimiss\u00e4 v\u00e4leiss\u00e4 Blessingtoneiden kanssa. D’Orsay my\u00f6s antoi lordirunoilijalle tarkastettavaksi p\u00e4iv\u00e4kirjan, jota h\u00e4n oli pit\u00e4nyt 1821-1822 v\u00e4lisen\u00e4 aikana ollessaan Lontoossa. Byron ylisti \u00e4lykk\u00e4\u00e4n kreivin tarkkan\u00e4k\u00f6isi\u00e4 havaintoja englantilaisten tavoista ja olemuksesta.<\/p>\n

Kreivi D’Orsay eli tavanomaista dandyn el\u00e4m\u00e4\u00e4. Uhkapelej\u00e4 Crockford’s Clubilla, p\u00e4iv\u00e4ajeluja Hyde Parkissa, illat oopperassa tai teatterissa, jatkot miss\u00e4 tahansa Englannin maineikkaista salongeista. H\u00e4net tunnettiin erinomaisena illallisj\u00e4rjestelyiden asiantuntijana sek\u00e4 taitavana kaksintaistelijana. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi asumaan Blessingtonien pysyv\u00e4n\u00e4 vieraana, samankaltaisessa suojeluksessa kuin Beau Brummell aikanaan.<\/p>\n

Joulukuussa 1827 kreivi D’Orsay meni naimisiin 15-vuotiaan Lady Harriet Gardiner<\/span>in kanssa. Nuorikko oli Blessingtonin jaarlin tyt\u00e4r edellisest\u00e4 avioliitosta: jo ik\u00e4\u00e4ntynyt aatelinen oli luvannut nimet\u00e4 D’Orsayn perij\u00e4kseen, mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 naisi Harrietin. Dandykreivin avio osoittautui hyvin onnettomaksi. Kreivi k\u00e4ytti h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4kseen nuoren leidin varoja, ja avioliitto p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1838. My\u00f6s t\u00e4ll\u00f6in leidi joutui erkanemaan varoistaan: h\u00e4n maksoi yli 100 000 puntaa D’Orsayn velkojille, jotta kreivi luopuisi kaikista vaateista Blessingtonin perhett\u00e4 kohtaan. Edes t\u00e4m\u00e4 hurja summa ei kattanut huikentelevaisen kreivin kaikkia velkoja. Kaikesta mielipahasta huolimatta kreivi D’Orsay pysyi Blessingtonin herttuattaren l\u00e4heisen\u00e4 yst\u00e4v\u00e4n\u00e4, ja saattoi t\u00e4m\u00e4n Englantiin miehens\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen vuonna 1829.<\/p>\n

Herttuatar piti yhdess\u00e4 D’Orsayn kanssa hyvin suosittua salonkia ensin kartanossaan Seamore Placessa, sitten Gore Housessa. Englannin kirjallinen ja taiteellinen eliitti hurmaantui hienostuneen, nokkelan ja taiteellisen kreivin seurasta. Pahat kielet kuitenkin juoruilivat ik\u00e4\u00e4ntyneen lesken ja kreivin suhteen olevan liiankin l\u00e4heinen. Kreivi ei t\u00e4m\u00e4n vuoksi p\u00e4\u00e4ssyt hoviin, mutta salongeissa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si verkostoitumaan antaumuksellisesti sek\u00e4 toteuttamaan itseoppinutta taiteellisuuttaan lukuisten muotokuvien ja veistosten muodossa. Gore Housessa h\u00e4n kohtasi kirjailija-dandy Benjamin Disraelin sek\u00e4 kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, jotka molemmat olivat kovan luokan tyyliniekkoja. Erityisesti Disraelin kanssa kreivi yst\u00e4vystyi niin hyvin, ett\u00e4 kirjailija omisti\u00a0 D’Orsaylle teoksensa Henrietta Temple. My\u00f6s kirjan kreivi Alcibiades de Mirabel perustui D’Orsayn persoonaan.<\/p>\n

Lontoon-kauden viisi viimeist\u00e4 vuotta kuluivat velkojia piileskellen. Huhtikuussa 1849 leipomon l\u00e4hettipojaksi naamioitunut poliisi p\u00e4\u00e4si D’Orsayn huoneistoon pid\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4yksen kera. H\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt kreivi pyysi lainsuojelijaa odottamaan sen aikaa, ett\u00e4 h\u00e4n laittautuisi l\u00e4ht\u00f6valmiiksi. Poliisi seurasi kreivin pitk\u00e4llist\u00e4, huolellista ja erikoista toalettipuunaamista ja unohti ojentaa pid\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4yksen kreivin k\u00e4teen. Aika kului, kreivi puunasi ja aurinko laskeutui. Kun ilta oli yll\u00e4, kreivi pyysi poliisia poistumaan sill\u00e4 pid\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4ys ei en\u00e4\u00e4 ollut voimassa. Viekas kreivi oli voittanut, poliisi poistui vihaisena. Seuraavana viikonloppuna D’Orsay p\u00e4\u00e4tti poistua maasta. H\u00e4n oli ajautunut vararikkoon ja Gore House myytiin. Leidi Blessington myi my\u00f6s miltei koko omaisuutensa ja seurasi kreivi\u00e4 Pariisiin, mutta kuoli vain pari viikkoa saapumisensa j\u00e4lkeen. D’Orsay oli lopullisen murtunut. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n surun painosta jaloilleen, kreivi p\u00e4\u00e4tti el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 taiteellaan.<\/p>\n

Yksi Gore Housen vakiovieraista oli prinssi Louis Napoleon, joka oli hyv\u00e4ksynyt D’Orsayn neuvonantajakseen. Heid\u00e4n suhteensa muuttui viile\u00e4ksi sen j\u00e4lkeen, kun Louis oli tehnyt vallankaappauksen ja kruunauttanut itsens\u00e4 keisari Napoleon III:ksi. Bonapartisti D’Orsay vastusti moista r\u00f6yhkeytt\u00e4 voimakkaasti. Napoleon III menetti luottamuksen yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohtaan, mutta p\u00e4\u00e4tti silti tarjota t\u00e4lle johtajantointa taidekoulu \u00c9cole des Beaux-Artsissa. Kreivi hyv\u00e4ksyi lempe\u00e4n eleen ja odotti innolla uutta sarkaansa. Parin kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n kuitenkin sairastui selk\u00e4rangan tulehdukseen, johon h\u00e4n kuoli 4. maaliskuuta 1852. Kreivi oli aiemmin piirt\u00e4nyt rakkaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Lady Blessingtonin viimeiseksi leposijaksi pyramidin muotoisen hautaholvin. H\u00e4net haudattiin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 viereen, ik\u00e4\u00e4n kuin viimeisen\u00e4 kiintymyksen ilmaisuna.<\/p>\n

Kreivi D’Orsayn aikakaudella dandyn kuva oli muuttunut. Aiemmin h\u00e4n oli pukeutunut maskuliinisesti ja vaatimattomasti, mutta nyt aikakausi toi mukanaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n herrasmiehen. Krevin pukeutuminen nimettiin Butterfly- sek\u00e4 Flamboyant-tyyliksi. Dandy \u00e0 la D’Orsay ei ollut piikik\u00e4s ja vet\u00e4ytyv\u00e4 ilmestys kuten Beau, vaan hienostopiireiss\u00e4 viihtyv\u00e4 ja my\u00f6nteinen seuramies. Nuoruudessaan h\u00e4n suosi pastellisilkkej\u00e4 sek\u00e4 -sametteja, 1840-luvulla tultaessa h\u00e4n siirtyi maanl\u00e4heisiin s\u00e4vyihin. Kreivin tavaramerkkej\u00e4 olivat musta solmuke, jonka laskokset peittiv\u00e4t paidan rintamuksen, sek\u00e4 toisen olkap\u00e4\u00e4n ylle heitetty viitta. Aiemmista merkkidandyist\u00e4 poiketen D’Orsay rakasti koruja, asusteita ja hajusteita. Matkoillaan h\u00e4nen mukanaan kulki kullattu pukeutumisp\u00f6yt\u00e4. V\u00e4rikkyydest\u00e4\u00e4n huolimatta kreivin tyyli\u00e4 pidettiin harmonisena. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n saavutti perehtym\u00e4ll\u00e4 eri v\u00e4rien ja s\u00e4vyjen yhteensopivuuteen. D’Orsay oli Englannin viimeinen vanhan polven seurapiiridandy, vaikkakin kovin feminiini ja rappiolle hemmoteltu. H\u00e4n k\u00e4ytti hyv\u00e4kseen itse\u00e4\u00e4n varakkaampia aatelisia, joko tietoisesti tai saamattomuuttaan. Kauneus ja mielihyv\u00e4 olivat h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kiinnekohtia. Toisin kuin aiemmat vanhan polven dandyt, D’Orsayn j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 henkinen perint\u00f6 on kovin pieni. H\u00e4n oli, eli ja meni ennen kaikkea kepe\u00e4ll\u00e4, l\u00e4peens\u00e4 estetisoidulla tavalla. Kreiville vain kaunis el\u00e4m\u00e4 oli el\u00e4misen arvoinen.<\/p>\n\n\t\t