{"id":75,"date":"2008-10-21T11:08:00","date_gmt":"2008-10-21T08:08:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.keikari.com\/blogi\/?p=75"},"modified":"2015-03-19T14:05:42","modified_gmt":"2015-03-19T11:05:42","slug":"charles-baudelaire-dandy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/charles-baudelaire-dandy\/","title":{"rendered":"Charles Baudelaire: Dandy"},"content":{"rendered":"

1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen keskittynyt suomentaja Antti Nyl\u00e9n oli yst\u00e4v\u00e4llinen ja salli k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 julkaisemisen. Tarjolla on Charles Baudelairen pisin ja muotoilluin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 dandyismin olemuksesta, kokoelmasta Modernin el\u00e4m\u00e4n maalari ja muita kirjoituksia (Desura, 2001). Viitteet lis\u00e4tty tekstiin sulkeissa. Alkuper\u00e4inen merkkiessee on ilmestynyt Le Figaro<\/span> -lehdess\u00e4 vuoden 1863 lopussa.<\/p>\n

DANDY<\/p>\n

“Rikas, joutilas mies, jolla ei ik\u00e4vystyneen\u00e4k\u00e4\u00e4n ole muuta tekemist\u00e4 kuin juosta onnen per\u00e4ss\u00e4; ylellisyydess\u00e4 varttunut mies, joka on nuoresta pit\u00e4en tottunut k\u00e4skem\u00e4\u00e4n toisia ja jolla ei loppujen lopuksi ole muuta ammattia kuin eleganssi, saa aina ja kaikkialla kantaakseen tietyt selv\u00e4sti erottuvat, aivan erikoislaatuiset ulkoiset piirteet. Dandyismi on ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen instituutio, yht\u00e4 omituinen kuin kaksintaistelu; se on my\u00f6s ikivanha, sill\u00e4 Caesar, Catila (kunnianhimoinen salaliittolainen) ja Alkibiades (sotap\u00e4\u00e4llikk\u00f6, joka oli suosittu ylh\u00e4isen syntyper\u00e4ns\u00e4, varakkuutensa ja kauneutensa vuoksi) ovat siit\u00e4 loisteliaita esimerkkej\u00e4; se on hyvin yleinen, sill\u00e4 Chateaubriand on l\u00f6yt\u00e4nyt sen jopa uuden mantereen metsist\u00e4 ja j\u00e4rvenrannoilta (Irokeesi-intiaanien jylh\u00e4st\u00e4 olemuksesta). Vaikka dandyismi on laeista riippumaton instituutio, sill\u00e4 on omat ankarat lakinsa, jotka orjuuttavat jokaista siihen sitoutunutta yksil\u00f6\u00e4, olipa t\u00e4m\u00e4 muuten luonteeltaan miten kuriton tai omap\u00e4inen tahansa.<\/p>\n

Englantilaiset romaanikirjailijat ovat viljelleet high life<\/span> -romaania muita ahkerammin, ja heid\u00e4n ranskalaiset kollegansa, kuten herra de Custine (Gustave Bovaryn romaanissa “Rouva Bovary) ovat rakkausromaaniin erikoistuessaan ymm\u00e4rt\u00e4neet j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 henkil\u00f6hahmoilleen heti alkajaisiksi – ja t\u00e4ysin oikeutetusti – riitt\u00e4v\u00e4n suuren omaisuude, jotta n\u00e4m\u00e4 voisivat empim\u00e4tt\u00e4 toteuttaa kaikki fantasiansa. Samalla he ovat vapauttaneet henkil\u00f6ns\u00e4 ammattien harjoittamisesta. Siten n\u00e4iden ihmisten ainoaksi teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 vaalia kauneuden ideaa itsess\u00e4\u00e4n, tyydytt\u00e4\u00e4 omia intohimojaan ja ajatella. Aikaa ja rahaa heill\u00e4 on l\u00e4hes rajattomasti, mielin m\u00e4\u00e4rin, eik\u00e4 fantasia ilman aikaa ja rahaa kykene puhkeamaan toiminnaksi; se surkastuu ohimenev\u00e4ksi p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoksi. On valitettavasti totta, ett\u00e4 ilman rahaa ja joutoaikaa rakkaus typistyy matalamieliseksi irstailuksi tai aviollisten velvollisuuksien t\u00e4ytt\u00e4miseksi. Intohimoisen tai haaveellisen oikun sijaan siit\u00e4 tulee vastenmielinen hy\u00f6dyke<\/span>.<\/p>\n

Puhun rakkaudesta dandyismin kohdalla siksi, ett\u00e4 rakkauden toimet lankeavat joutilaille kuin luonnostaan. Mutta rakkaus ei ole dandyn pyrint\u00f6jen varsinainen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Puhun rahasta, koska raha on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ihmisille, jotka tekev\u00e4t tunteistaan kultin, mutta raha ei ole dandylle olennainen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Rajaton luotto riitt\u00e4isi h\u00e4nelle mainiosti; moukkamaisen rahanahneuden h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tavallisille kuolevaisille. Toisin kuin monet asiaan pinnallisesti paneutuneet ihmiset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuvittelevan, dandyismi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n merkitse ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 viehtymyst\u00e4 pukeutumiseen tai aineelliseen eleganssiin (Jules Barbey d’Aurevilly oli jo korostanut samaa George Brummell -esseess\u00e4\u00e4n). Tyylipuhtaalle dandylle n\u00e4m\u00e4 asiat vain symboloivat h\u00e4nen henkens\u00e4 aristokraattista ylivertaisuutta. Koska dandyn intohimona on ennen kaikkea erottautuminen<\/span> (alkuper\u00e4isess\u00e4 tekstiss\u00e4 englannin sana distinction, joka merkitsee my\u00f6s poikkeuksellisen hienostunutta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja sosiaalista ylemmyytt\u00e4). Virheet\u00f6n pukeutuminen tarkoittaa h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 yksinkertaisuutta, joka todellakin on paras tapa erottautua joukosta. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 intohimo sitten merkitsee – intohimo, josta on tullut opinkappale ja joka on tuottanut joukon sen saloihin vihkiytyneit\u00e4 valtiaita? Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirjoittamaton, uljaan s\u00e4\u00e4dyn muodostanut lakij\u00e4rjestelm\u00e4 oikeastaan tarkoittaa? Ensisijaisesti se merkitsee kiihke\u00e4\u00e4 tarvetta tehd\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n poikkeusyksil\u00f6 kaikissa ulkosen sopivaisuuden rajoissa. Dandyismi on er\u00e4\u00e4nlainen min\u00e4kultti, kest\u00e4v\u00e4mpi kuin onnen etsiminen toisista ihmisist\u00e4, kuten naisista; se on kest\u00e4v\u00e4mpi kuin kaikki se mit\u00e4 kutsutaan illuusioksi. Se on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4misen nautintoa ja p\u00f6yhke\u00e4\u00e4 tyydytyst\u00e4 siit\u00e4, ettei itse h\u00e4mm\u00e4sty koskaan. Dandy saattaa olla ik\u00e4vystynyt ihminen, h\u00e4n saattaa olla k\u00e4rsiv\u00e4 ihminen – mutta jos h\u00e4n k\u00e4rsii, h\u00e4n hymyilee kuin spartalainen, jota ketunpoika raatelee (antiikin historijoitsiva Plutarkhos kirjasi tarinan spartalaispojasta, joka piilotti omistajaltaan ketun nuttunsa alle eik\u00e4 hievahtanut vaikka kettu s\u00f6i pojan kyljen sis\u00e4elimiin saakka – h\u00e4n ei halunnut antautua kivulle ja el\u00e4\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4pe\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n piilottelusta kiinni).<\/p>\n

Dandyismissa on piirteit\u00e4, jotka l\u00e4hent\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 henkisyyteen ja stoalaisuuteen. Mutta tavallinen kansanmies ei koskaan voi olla dandy. Jos dandy syyllistyisi rikokseen, h\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 murtuisi. Mutta jos rikoksella olisi alhainen yllyke, kunnianmenestys olisi peruuttamaton. Lukijan ei tule kavahtaa t\u00e4llaista vakavuutta kevytmielisess\u00e4 asiassa, vaan muistakoon h\u00e4n, ett\u00e4 kaikissa mieliteoissa on suuruutensa ja kaikissa ylily\u00f6nneiss\u00e4 voimansa. Merkillist\u00e4 henkisyytt\u00e4! Miehille, jotka ovat yht\u00e4 aikaa tuon uskonnon pappeja ja uhreja, ne vaikeasti t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t aineelliset ehdot, joita he itselleen asettavat – moitteettomasta pukeutumisesta kaikkina vuorokaudenaikoina aina vaarallisimpiin voimainkoitoksiin asti – ovat vain tahdonlujuutta ja henkist\u00e4 itsekuria kasvattavaa voimistelua. Itse asiassa en ole ollut lainkaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 tarkastellessani dandyismi\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena uskontona. Ankarimmatkaan luostaris\u00e4\u00e4nn\u00f6t tai se ehdoton k\u00e4sky jolla vuoren vanhus <\/span>langetti itsemurhatuomion p\u00e4ihtyneille opetuslapsilleen, (assassiinit olivat keskiaikaisen islamilaisen \u00e4\u00e4rilahkon j\u00e4seni\u00e4, vuoren vanhus ilmeisesti heid\u00e4n henkinen johtajansa) eiv\u00e4t ole sen h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 orjallisemmin toteltuja kuin t\u00e4m\u00e4 eleganssin ja omaper\u00e4isyyden opinkappale, joka pakottaa n\u00e4m\u00e4 kunnianhimoiset ja n\u00f6yr\u00e4t lahkolaiset, jotka usein puhkuvat tulta ja tappuraa, intohimoa, rohkeutta ja pid\u00e4telty\u00e4 tarmoa, noudattamaan t\u00e4t\u00e4 kauhistuttavaa sananpartta: Perinde ac cadaver!<\/span> (ik\u00e4\u00e4n [kuin] olisitte ruumiita!).<\/p>\n

Kutsuttiinpa n\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4 hienostelijoiksi, sievistelij\u00f6iksi, keikareiksi, salonkileijoniksi tai dandyiksi, he ponnistavat aina samoista l\u00e4ht\u00f6kohdista ja jakavat saman vastustuksen ja kapinan. He edustavat hienointa inhimillist\u00e4 ylpeytt\u00e4, mutta my\u00f6s nykymaailmassa liian harvinaiseksi k\u00e4ynytt\u00e4 tahtoa taistella tavanomaisuutta vastaan, tuhota tavanomaisuus. T\u00e4st\u00e4 syntyy dandyn ylh\u00e4inen asenne, joka on provosoiva my\u00f6s kaikessa viileydess\u00e4\u00e4n. Dandyismi\u00e4 esiintyy ennen kaikkea siirtymisen aikakausina, jolloin demokratia hakee viel\u00e4 voimiaan ja aristokratia on vasta osittain rapistunut ja h\u00e4p\u00e4isty. N\u00e4iden aikakausien mullistuksissa jotkut luokastaan vieraantuneet, ik\u00e4vystyneet ja toimettomat miehet, jotka kuitenkin ovat syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n saaneet poikkeukselliset tahdonvoimat, voisivat laskea perustan uudenlaiselle aristokratialle, jota on vaikeampi horjuttaa sen perustuessa kaikkein hienovaraisimmille ja pysyvimmille kyvyille, taivaallisille lahjoille, joita ei voi saavuttaa sen enemp\u00e4\u00e4 rahalla kuin ty\u00f6nteollakaan. Dandyismi on sankaruuden viimeinen leimahdus rappion aikoina, eik\u00e4 maailmanmatkaajan Pohjois-Amerikasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 dandyhahmo aseta n\u00e4it\u00e4 ajatuksia ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4n valoon. Mik\u00e4\u00e4n ei nimitt\u00e4in est\u00e4 meit\u00e4 olettamasta, ett\u00e4 villeiksi<\/span> nimitt\u00e4m\u00e4mme heimot ovat vain j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 suurista, kadonneista sivilisaatioista (ajatuskulku periytyy Chateaubriandilta, joka totesi Pohjois-Amerikan valloittajien tuhonneen alkavan amerikkalaisen sivistyksen, joka oli kasvanut intiaaniheimoissa). Dandyismi on laskeva aurinko, se on suurenmoinen ja melankolinen kuin sammuva t\u00e4hti, joka ei l\u00e4mmit\u00e4. Muttavalitettavasti demokratian nousuvesi, joka tunkeutuu kaikkialle ja kuluttaa erot n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin, tekee inhimillisen ylpeyden edustajien rivit p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 harvemmiksi, huuhtoo n\u00e4iden tarunhohtoisten myrmidonien(<\/span>myrmidonit, kirjallimellisesti “Muurahaiset” olivat Etel\u00e4-Thessaliassa Troijan sodan aikaan asunut kansa) j\u00e4ljet unohduksen aaltoihin. Ranskassa dandyt harvinaistuvat kiihtyv\u00e4\u00e4 vauhtia, mutta naapurimaassamme Englannissa yhteiskunnalliset olot ja perustuslaki – se varsinainen perustuslaki, jota tavat kuvastavat – j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t Sheridanin, Brummellin ja Buronin (aikansa kolme suurta dandy\u00e4) perillisille elintilaa viel\u00e4 pitk\u00e4lle tulevaisuuteen, jos asemansa arvoisia perillisi\u00e4 viel\u00e4 kaikesta huolimatta ilmaantuu.<\/p>\n

Lukija saattaa kuvitella meid\u00e4n ajautuneen harhateille, mutta n\u00e4in ei tosiasiassa ole. Taiteilijan piirrosten her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t henkiset pohdiskelut ja mielikuvat ovat useinkin paras tulkinta, jonka kriitikko voi teoksista tehd\u00e4, ja asettamalle n\u00e4m\u00e4 mietteet per\u00e4tysten voimme ehk\u00e4 saada k\u00e4sityksen perimm\u00e4isest\u00e4 ajatuksesta, jonka ne yhdess\u00e4 muodostavat. Sanomattakin lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 piirt\u00e4ess\u00e4\u00e4n dandyns\u00e4 paperille G. antaa t\u00e4lle aina historiallisen olemuksen – legendaarisen olemuksen, rohkenisin sanoa, ellei kysymys olisi nykyhetkest\u00e4 ja asioista, joita ihmiset yleens\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t pelkk\u00e4n\u00e4 haihatteluna. Varmaankin juuri tuo keve\u00e4 askellus, nuo varmat eleet, tuo yksinkertainen mutta samalla hyvin vangitseva yleisvaikutelma, aivan erityinen tapa kantaa frakkia tai ohjastaa hevosta sek\u00e4 nuo hillityt, voimakkaat liikkeet saavat meid\u00e4t ajattelemaan, kun katseemme havaitsee tuollaisen etuoikeutetun olennon, jossa vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja pelottava arvoituksellisesti sulautuvat toisiinsa: “Siin\u00e4 meill\u00e4 on rikas mies, mutta viel\u00e4kin luultavammin h\u00e4n on Herkules vailla urot\u00f6it\u00e4.”<\/p>\n

Dandyn erikoislaatuinen kauneus johtuu ennen muuta kylm\u00e4st\u00e4 vaikutelmasta, joka puolestaan juontuu j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 pysy\u00e4 tyynen\u00e4 kaikissa tilanteissa. Voisi puhua sis\u00e4isest\u00e4 tulesta, joka antaa merkkej\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n – tulesta, joka voisi mutta ei halua puhjeta liekkeihin. Juuri t\u00e4m\u00e4 on n\u00e4iss\u00e4 kuvissa ilmaistu t\u00e4ydellisesti.”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen keskittynyt suomentaja Antti Nyl\u00e9n oli yst\u00e4v\u00e4llinen ja salli k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 julkaisemisen. Tarjolla on Charles Baudelairen pisin ja muotoilluin …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[19],"tags":[],"class_list":["post-75","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-dandyismi"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=75"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9467,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions\/9467"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=75"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=75"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=75"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}